Lue keskustelun säännöt.
Kroonisesti sairas, muusta syystä kivuista kärsivä, miten kestät jatkuvaa kipua?
08.09.2012 |
Tuntuu, että tämä jatkuva kivun kanssa eläminen on aiheuttanut sen, että olen kadottanut itseni. Haluaisin tehdä sitä ja tätä, olla oma itseni, aktiivinen, iloinen ja lempeä. Mutta, nykyään olen jatkuvasti raivon partaalla, kun en pysty tekemään mitä haluaisin (urheilu, ylipäätään aktiivinen), hermostun herkästi, olen lyhyt pinnainen, enkä pysty keskittymään mihinkään kauan, kun kipu raastaa hermoja.
Onko tosiaan tyytyminen siihen, että pakko syödä tolkuttomia määriä lääkkeitä, että kipu edes jossain määrin lievittyisi, ja pinna ei katkeaisi niin herkästi.
Miten sinä kestät jatkuvaa kipua, ja miten olet hyväksynyt sen, että elämä on suurella todennäköisyydellä aina tällaista.
Kommentit (8)
Itse olen samassa tilanteessa ja vaikea on nähdä valoa tunnelin päässä. Yritän 'hoitaa' itseäni pienillä asioilla päivittäin; hyvää ruokaa, vähän suklaata, punaviiniä, uusia vaatteita (silloin kun nyt edes tunnin jaksaa shoppailla). Jos on oikein paha mieli syön suklaajäätelöä tai kaakaota ja ranskanleipää, runsaat hiilarit nostavat mielialaa hetkeksi. Onneksi minulla on ihana mies joka auttaa kun olen oikein vaivainen.
jos mulla olis ihan mikä tahansa krooninen sairaus ni en ainakaan söis noin. sokeria ja kaikkee paskaa joka tulehduttaa elimistöä! Lukekaa antti heikkilää ja tehkää elämänne itsellenne paremmaksi, niin minäkin tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinkin kun ympäristö toitottaa, että "kamalaa, kun olet noin nuorikin vielä". Minulla ei sentään kipu ole jatkuvaa, vaikka onkin säännöllistä ja päivittäistä. Teen niitä asioita, joita voin tehdä ja joista tulee hyvä mieli. Ihana lapseni auttaa paljon, vaikka toisaalta mietin, millainen kuva hänelle tulee äidistään ja kuinka paljon huonomman lapsuuden hän saa, kun äiti ei ole normaali ja terve. Otan osaa teidän kaikkien muiden kärsimyksiin. Lääketieteen kehitystä odotellessa..
jos mulla olis ihan mikä tahansa krooninen sairaus ni en ainakaan söis noin. sokeria ja kaikkee paskaa joka tulehduttaa elimistöä! Lukekaa antti heikkilää ja tehkää elämänne itsellenne paremmaksi, niin minäkin tein.
Se on kiva miten aina riittää näitä 'tehkää parannus, syökää luomua' neuvojia sairaille ihmisille. Siinä juuri yksi syy miksi en puhu sairaudestani työpaikalla enkä kenellekään paitsi aivan läheisile ihmisille.
8 vuotta. Kestän sen vaan. Jos se on oikein pahana ja haittaa nukkumista, otan lääkettä, mutta päiväkipuun en syö lääkettä. Lääke on Tramadol, opiaattijohdannainen, en halua tulla siitä riippuvaiseksi ja sen kanssa seuraava työpäivä on pilalla, kun on niin uninen olo. Minun kipuun ei esim. Sirdalud tai käsikauppalääkkeet mitään auta.
Venyttelen, käyn hierojalla, pidän selän lämpimänä. Virosta saa sellaista Finalgon-rasvaa, joka käsirasvaan sekoitettuna auttaa kipuun. Suomen kipugeeleistä ei ole mihinkään.
Ja kyllä ottaa aivoon, että ei voi tehdä juttuja, mitä ennen. Kävely sattuu-> esim. matkailu pitää valita sen mukaan, miten siellä voi liikkua ja nukkua. Ei mitään vaelluslenkkejä tai vuoristoseutuja. Joustinpatja ja paljon tyynyjä...
Flavonoidit (tai mitä ne nyt on) nostavat mielialaa. Niitä on tummassa suklaassa, kaakaossa ja punaviinissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä oikein tiedäkään miten jaksan, kun en mä oikein jaksakaan. Yhtä kärsimystä enemmän tai vähemmän, josta kuitenkin todella yritän parhaani mukaan nostaa esille niitä jonkinlaisia hyviä puolia ja kuormittaa muita mahdollisimman vähän. Yritän, yritän ja yritän. En todellakaan toivo että olisin ainakaan mikään pitkäikäisten ihmisten joukkoon kuuluva.
mennyt nyt useampi vuosi päivittäisen kivun kanssa. Tunnistan samoja asioita itsessäni, joista kirjoitit, eli helposti ärsyyntyminen, tuskastuminen ja tietynlainen keskittymiskyvyttömyys. Toivoisin olevani paljon leppoisampi, mutta kipu jotenkin sumentaa ajattelua, ja sitten tulee hermostuttua, välillä ihan turhaan. Oletko käynyt kipuklinikalla, olen kuullut, että sellaisissa järjestetään opastusta kivun hallintaan, vaikken ole itsekään moiseen saanut mentyä.
Itse olen samassa tilanteessa ja vaikea on nähdä valoa tunnelin päässä. Yritän 'hoitaa' itseäni pienillä asioilla päivittäin; hyvää ruokaa, vähän suklaata, punaviiniä, uusia vaatteita (silloin kun nyt edes tunnin jaksaa shoppailla). Jos on oikein paha mieli syön suklaajäätelöä tai kaakaota ja ranskanleipää, runsaat hiilarit nostavat mielialaa hetkeksi. Onneksi minulla on ihana mies joka auttaa kun olen oikein vaivainen.