Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puhuuko lähellä kuolemaa käyneet jatkuvasti kokemuksistaan?
08.09.2012 |
Eräs tuttu sai sairaskohtauksen 2 vuotta sitten ja pelastui leikkauksen ansiosta.
Sen jälkeen hän on puhunut miten tuosta kokemuksesta valaistuneena tietää elämästä ja kuolemasta kaiken. Hän saarnaa ihmisille aiheesta jatkuvasti.
Hän myös muistuttaa tapahtuneen vuosipäivästä (monta kertaa vuodessa)
Onko tämä yleistä vai purkaako hän tällä tavalla traumaa?
Kommentit (8)
että hän luulee olevansa jotenkin erityinen, vaikka onhan tuollaisia kokemuksia muillakin. Ikäänkuin etsiytyy tilanteisiin, joissa pääsee kertomaan asiasta ja julistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yllättävä ja iso ja raskas käsitellä. Hän ei ole tullut ajatelleeksi, ettei suinkaan ole ainoa sellaista kokenut.
Vähän sama saattaa joskus käydä jos elää muuten vaan raskaissa elämänolosuhteissa, siinä voi alkaa kuvitella että kenelläkään muulla ei voi olla yhtä raskaita elämänkokemuksia ja olosuhteita.
Uskoisin, että näin kuvittelevat ihmiset elävät yhä kriisivaihetta ja heidän ajattelunsa on itseensä käpertynyttä. Eräänlainen tiedostamaton selviytymiskeino. Pitkittyessään ehkä haitallinen.
Itse olen myös meinannnut kuolla eikä minulla ole mitään tarvetta puhua siitä. Joskus jos joku kysyy voin puhua siitä muutaman sanan. Se ei ole tabu, kuolemaa en ole pelännyt sen jälkeen. Vaan suhtaudun mutkattomasti, asia on helppo. Mutta ystäväsi juttu ei kuulosta normaalilta. Ehkä hänen pitäisi hakeutua terapiaan. Itse en ole käynyt terapiassa enkä koe tarvettakaan. Kuten sanoin olen sinut asian kanssa. Sääliksi käy ystävääsi. Ei ole hyvä jäädä noin kiinnin 2 vuotta sitten tapahtuneeseen juttuun.
mietin tuota ajan kulumista, varmasti aluksi onkin shokissa ym. ja kävikin tuolloin kuntoutuksen lisäksi juttelemassa psykologin kanssa.
Hän on aina ollut kiinnostunut henkisyydestä, mutta tuntuu että hän nyt nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja "opettaa" muita elämään.
Meneekö tuo ohi, vai jääkö jäädäkseen kun on jo 2 vuotta kestänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tähän kannattaisi suhtautua? Olen tietenkin aluksi kuunnellut ja ymmärtänyt kokemusta. Nyt tuntuu, että olisi paras jättää omaan arvoonsa nämä jutut, jos ne sillä unohtuisivat?
Mies ei puhu juuri mitään omasta kokemuksestaan, mutta syykin on surkeampi.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen sairastanut vakavan sairauden ja ollut pahassa auto-onnettomuudessa, eikä minulla ole yhtään tarvetta saarnata niistä. En kyllä ole mitään valaistumista kokenutkaan.
Ehkä toisille elämän tarkoitus kristallisoituu tuollaisina hetkinä, ja siitä jää sitten tarve puhua muille. Tai sitten kyse on tosiaan traumasta.