Miten miehenne purkavat surua tai suunnatonta tuskaa?
Menemällä metsään yksin tai koiran kanssa, puhumalla, mykistymällä, kirjoittamalla, juoksemalla, raatamalla pihatöissä?
Minulla mies puhuu vasta pitkän ajan päästä, mutta hänen reittinsä on musiikki. Soittaa yksikseen tai säveltää.
Kommentit (6)
kyllä se toimii miehenkin kohdalla. Sitten paiskii vaikka puuhommia tai painuu tallille rakentamaan autoaan.
On saatettu joskus mennä baarikierroksellekin nollaamaan kunnolla.
Puhumaan se on oppinut jo aikoja sitten. Mutta ei se yksin tosiaan riitä. Asioita pitää saada työstää mielessään myös ja siihen toimii nuo työurakat. Aivot työstää taka-alalla niitä asioita , kun itse keskittyy tekemään työtä.
mököttää.
Mutta eräs naimisissa oleva mies kirjoitti minulle pitkästi liitossaan kokemastaan ahdistuksesta.
Pitää aina kaikki sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
aika samanlainen tapa kuin mulla. Ensin haluan nollata kännäämällä ja sitten olla yksikseni.
ainakin äitinsä kuoleman aikaan seksillä. En valittanut. ;)
Tärkeintä on, että purkaa surua jollain tavalla, sellaisella mikä on itselle luontainen. Usein vaan on niin, että nainen näkee juttelemisen ainoana oikeana tapana surra, ja tuputtaa tätä miehelle. Olisi aivan sama, kuin mies vaatimalla vaatisi naisen autotalliin nikkaroimaan kanssaan osana surutyötä. Useinkaan miehelle se puhuminen ei ole niin luontaista. Poikkeuksia toki on, mutta tuntuu että miehillä usen joku toiminnallinen juttu, puuhastelu tms. auttaa. Naisten vaan on joskus niin vaikea käsittää (en tarkoita ap sua, vaan itseäni vielä muutama vuosi sitten), että joku ihan oikeasti itsekseen voi ratkoa tilanteen.