Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Uusi naapuri - en halua tutustua mutta pakko on..

Vierailija
06.09.2012 |

Pihaan on muuttanut uusi naapuri. Mä tunnistan tuon tyypin jo kaukaa; kaikille ihan ylituttavallinen, uskomattoman kova puhumaan, aina elämässään ongelmia vaikka minkälaisia, ja lapset on tietenkin harvinaisen uppiniskaisia. Tiedän että koska ollaan molemmat kotiäiteinä, tuo tyyppi on pikapikaa tulossa meille kahville tai muuten vaan ui meidän elämään siinä röökinpolton ja lapsille äyskimisen välissä. Kohta tarvitaan kaikenlaisia pikku palveluksia tai muuten vaan kuuntelevaa korvaa. Haluan pysyä erossa hänestä.



Meillä on samanikäiset lapset ja yhteinen piha, jolla väistämättä tullaan olemaan tuntikausia joka päivä yhtä aikaa. Miten mä voin olla hänelle ystävällinen, mut samalla etäinen, kun pakostakin nähdään tosi paljon?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
06.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mita jos kuitenkin tutustuisit haneen ensin?



Mistapa sen tietaa jos han ajattelee susta ihan samalla tavalla, teilla nayttaa olevan samanlainen elamantyyli?



Fiksu ihminen sitapaitsi osaa pitaa etaisyyden ihan ystavallisesti, toista loukkaamatta.

Vierailija
2/4 |
06.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä kenenkään luokse ole pakko mennä kylään. Puhutte asioista, jotka ovat teille yhteisiä. Tervehditte jne. Kyllä yleensä molemminpuolisesti huomataan onko kiinnostusta ystävystyä sen enempää.



Jokainen saa valita ystävänsä ja vetää omat rajansa, mutta ystävällinen pitää kuitenkin olla, jos ei ole mitään erityistä syytä olla olematta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
06.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen ollut samassa tilanteessa, kun naapuri vaan kutsuu itse itsensä kyllä, harva se päivä. onneks tuli riitaa ja pääsin etäisiin väleihin sen kans :(

Vierailija
4/4 |
06.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pihaan on muuttanut uusi naapuri. Mä tunnistan tuon tyypin jo kaukaa; kaikille ihan ylituttavallinen, uskomattoman kova puhumaan, aina elämässään ongelmia vaikka minkälaisia, ja lapset on tietenkin harvinaisen uppiniskaisia. Tiedän että koska ollaan molemmat kotiäiteinä, tuo tyyppi on pikapikaa tulossa meille kahville tai muuten vaan ui meidän elämään siinä röökinpolton ja lapsille äyskimisen välissä. Kohta tarvitaan kaikenlaisia pikku palveluksia tai muuten vaan kuuntelevaa korvaa. Haluan pysyä erossa hänestä. Meillä on samanikäiset lapset ja yhteinen piha, jolla väistämättä tullaan olemaan tuntikausia joka päivä yhtä aikaa. Miten mä voin olla hänelle ystävällinen, mut samalla etäinen, kun pakostakin nähdään tosi paljon?

Mä nään sielunisilmin kuvailemasi tyypin. Älä ala millekään. Ole ok ja ystävällinen, mutta muista!Älä kerro mitään omia asioitasi hänelle. Käyttää niitä tietoja hyödykseen pian. Kertoo siksi omista asioista pintaraapaisun, että sinäkin alkaisit puhua myös.

Kohta huomaat, että asiat ovat hänellä oikeasti pahemmin mitä antaa ymmärtää. Mutta on värittänyt kaiken erinomaisuutensa alle, vaikka lapsensa ovatkin uppiniskaisia. Puuttuu vain jokin lapsiin liittyvä ammatti, joka hämää alkuun.

Kohta saat neuvoja ja pääset kuskaamaan ja lainaamaan jne. loputtomiin.

Oikean arvion olet todennäköisesti tehnyt.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän kuusi