lihavat ovat yleensä luonteeltaan heikkoja: eivät siedä lainkaan näläntunnetta
vaan syövät aina kunnes nälkä lähtee
- tämä "pikku" seikka erottaa lihavat hoikista ja normaalipainoisista
- lihavat: mikä siinä teille on niin hemmetin vaikeaa siinä pienessä näläntunteessa? Ei kai se nyt teille lihaville mitään maailman suurinta kärsimystä voi olla, vai voiko? Onko se näläntunne niin ylitsepääsemättömän karmea ja kestämätön olotila lihavalle ihmiselle, että siitä pitää aina hankkiutua eroon ja kunnolla, ettei siis sitä näläntunnetta jää rahtuakaan jäljelle mätön jälkeen?
Kommentit (25)
ja minulla on ongelmana se, että ruokailuvälit ovat liian pitkiä. Saatan pärjätä hyvin vähällä aamupalalla pitkälle iltapäivään, mutta sitten kun menen kotiin, pääsee helvetti irti. Hehtonälässä ahdan hehtoannoksia niin, että napa rytkyy. Koko loppuilta meneekin sitten ruokakaapin ovia heilutellessa. Eli minun tapauksessani siedän vähän liiankin pitkään nälkää. Parempi olisi, jos verensokerien alhaisuus tuntuisi nopeammin, niin että olisi pakko syödä parin tunnin välein. Paino putoaa aina, kun muistan syödä parin tunnin välein. Silloin nälkä ei kasva liian suureksi.
menee! :D
Olen normaalipainoinen enkä siedä ollenkaan nälän tunnetta. Se on merkki siitä että pitää syödä, mieluiten lämmintä ruokaa, tai vähintään voileipä, lautasellinen puuroa, viili tai hedelmä. Minulla on myös aikuistyypin diabetes ja senkin takia säännöllinen ruokailu on tärkeää.
Tunnen useita sairaalloisen ylipainoisia ihmisiä, jotka toistuvasti valittavat esim. "en muistanut syödä mitään koko päivänä" tai "en millään saa alas 100 grammaa tomaattia". Naurattaisi jos ei itkettäisi.
herkutteluista (luomusalamia, erikoisjuustoja, croissantit jne). Viikolla en syö mitään näistä ja hyvin tervellisesti + vähän muutenkin.
Just odotan että mies pääsee töistä ja hakee ruokaa! En jaksa itse käydä enkä tehdä. Lapsetkin söi purkkiruokaa.
T. Nälkäinen läski