lihavat ovat yleensä luonteeltaan heikkoja: eivät siedä lainkaan näläntunnetta

- eli mä vetoon näihin ns. perinteisiin syihin enkä myönnä luonteeni heikkoutta

- eli mä vetoon näihin ns. perinteisiin syihin enkä myönnä luonteeni heikkoutta

Mulla on AINA pieni paino-ongelma, syyt ovat monet, mutta itsekurissa ei ole vikaa- niinkuin ei monella ylipainoisella. Olen laihduttanut kymmeniä kiloja elämäni aikana, ollut kuukausitolkulla näillä ketoosikuureilla (3 pussikeittoa päivässä yms) Toisin kuin luulet, useilla lihavilla on todella hyvä itsekuri, paino-ongelman syyt ovat moninaiset ja tosi syvällä. Ja siksi niin vaikea ratkaista. vähän niinkuin tuo sunkin yksinkertaisuus. Ei se itsekurilla katoa.

tyhmääkin tyhmempää ihmis pierua!



voin kertoa,että syömidhäiriöistä et sinä piru parka tiedä mitään!

olet kyllä valmis heittämään korillisen kiviä,ennemmin kuin auttamaan tai tuntemaan myötätuntoa!



kyllä,olen sairastanut niin anoreksian kuin tämän ylen syömisen häiriön.

katsos,jotkut henkilöt oirehtivat syömisellä/syömättömyydellä pahanmielen. sairaus tämäkin. :(

sama juttu kun jotkut ei syö karkkia kun on "luja luonne". oikea syy on se, etteivät syö, koska maha menee kuralle ja pelkäävät käydä töissä paskomassa. perjantaisin sitten ahmivat karkkipusseja ja sotkevat porsliinin kotona

Juu. Ne syö jolla on varaa. Röyh ja purps. Hanki sinäkin ap oma nälkä äläkä kysele joutavia.

Älä puhu paskaa

mieluummin lihava ja lepponen kun laiha ja kiukkunen

Itse olen lihava siksi, että minulla on ylimitoitettu itsekuri enkä ole erityisen kiinnostunut painostani. Skippaan mieluusti lounaan, jos on mielenkiintoinen ja kiireinen työtehtävä kesken (kuten lähes aina on), vaikka minulla olisi huutava nälkä. Kun viivytän syömistä tarpeeksi kauan, nälkä lähtee ja pärjään vielä illallakin vähillä syömisillä, mikä on minusta vain hyvä, koska näin ei tarvitse käyttää aikaa tylsään kaupassakäyntiin. Rahaakin siinä säästyy! Ja toki minulla on kova itsekuri myös säästämisessä. :)



Tämä on vuosien saatossa johtanut siihen, että elimistöni on tottunut hyvin vähälle ravinnolle, joten lihon helpommin pienemmillä annosilla kuin te normaalilla itsekurilla varustetut.



Voisin itsekurini avulla toki myös laihduttaa, mutta ei ole tähän päivään mennessä tuntunut kovinkaan kiinnostavalta. Laihdun aina silloin, kun tekemisiini sisältyy luonnostaan energiaa vaativia osuuksia. Teen fyysiset osuudet yhtä ahkerasti ja paneutuvasti kuin normaalin ajatustyönikin, ja paino putoaa. Mutta tavallisesti työni on vain vähän kuluttavaa, enkä halua käyttää vapaa-aikaani liikuntaharrastuksiin, joten tavallisesti olen lihava.

Napakypä. Tota mäkin alan käyttämään selityksenä renkaisiini. Aivan loistava!

En saa ruuasta, juomasta, seksistä, makeisista, pelaamisesta, ylipäänsä mistään, minkä koen nautinnolliseksi, tarpeekseni.



En ole tosin lihavakaan koska nautin myös tavoitteellisesta kuntosalitreenauksestakin, joka on ehkä paras painonhallintaa ajatellen = hyvät lihakset, suurempi kulutus pelkästään makoillessakin, aineenvaihdunnan vilkkaudesta nyt puhumattakaan.



Mikään hirveän nätti en kuitenkaan koe olevani, vaikka 'timmi' (roteva) olenkin.

Liian vähän serotoniinia ja liikaa noradrenaliinia.

Mutta jos ei ole sinun kohdallasi totta, en suosittele käyttämään. Minusta kyllä kaikki minua tuntevat tietävät, että itsekurini on poikkeuksellisen vahva.



10

En mä nälkääni syö vaan mielihaluun.

Työnteko kärsii. Päässä jyskyttää vain "nälkä nälkä nälkä" enkä pysty ajattelemaan työtehtäviä.

Kyllä sen näläntunteen kestää, jos on pakko. Siis ei syystä tai toisesta pääse sillä hetkellä tai vaikka seuraaviin tunteihinkaan syömään.



Mutta jos ei ole pakko, niin miksipä sitä kestämään. Eipä se ainakaan laihdutusta ole estänyt, vaikka senkin aikana olen syönyt silloin, kun on ollut nälkä.



Ja ärsyttävä tuo tyylisi kirjoittaa, miksi TE lihavat, eikö TEILLE lihaville jne. eli se ah-niin-ihastuttava yleistämisen jalo taito. Voisin minäkin toki tehdä aloituksen alipainoisista, että miksi se TEILLE alipainoisille on niin hemmetin hankalaa, kun on nälkä, miksi TE kaikki alipainoiset sitätätäjatota. Mutta en viitsi, koska tiedän sen olevan typerää.



Ja ei, ei tarvitse takertua sanaan alipainoinen. Jos siitä tulee mielipahaa, sen tilalle voi vaihtaa vaikka punahiuksisen/viiksekkään/suurperheen äidin/ihan mitä tahansa.

Hmm... en yleensä syö näläntunteeseen. En oikeastaan tunne nälkää. En, vaikka olisin pari päivää syömättä.

Kaikki normaalipainoiset ja hoikat ystäväni tekevät kuolemaa, jos eivät saa tasaisin väliajoin ruokaa.



Mulla ei ole mitään ongelmaa olla. Harvoin edes on näläntunnetta, voin olla vuorokauden aivan hyvin syömättä. Mut sit kun syön, syön kaikkea paskaa enkä osaa lopettaa ajoissa.

Mulla ihan sama: kaikki hoikat työkaverit ja kaverit kuolee heti nälkään, jos ovat useamman tunnin syömättä. Sen sijaan itse vedän kepeästi kiireisenä päivänä syömättä vaikka kuuteen illalla. Siis pelkkää kahvimaitoa kahvin kanssa, ei muuta. Mutta sitten tulee se repsahdus ja syön hirveän nopeasti aina eli ylensyön helposti. Tuo syömisennopeus on iso juttu kanssa. Pitäisi syödä hitaammin, ekan lautasen jälkeen odotella 10 minuuttia, tarviiko oikeasti lisää vai ei.

Kaikki normaalipainoiset ja hoikat ystäväni tekevät kuolemaa, jos eivät saa tasaisin väliajoin ruokaa.

Mulla ei ole mitään ongelmaa olla. Harvoin edes on näläntunnetta, voin olla vuorokauden aivan hyvin syömättä. Mut sit kun syön, syön kaikkea paskaa enkä osaa lopettaa ajoissa.

- eli mä vetoon näihin ns. perinteisiin syihin enkä myönnä luonteeni heikkoutta

ja minulla on ongelmana se, että ruokailuvälit ovat liian pitkiä. Saatan pärjätä hyvin vähällä aamupalalla pitkälle iltapäivään, mutta sitten kun menen kotiin, pääsee helvetti irti. Hehtonälässä ahdan hehtoannoksia niin, että napa rytkyy. Koko loppuilta meneekin sitten ruokakaapin ovia heilutellessa. Eli minun tapauksessani siedän vähän liiankin pitkään nälkää. Parempi olisi, jos verensokerien alhaisuus tuntuisi nopeammin, niin että olisi pakko syödä parin tunnin välein. Paino putoaa aina, kun muistan syödä parin tunnin välein. Silloin nälkä ei kasva liian suureksi.