Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teen, mies "haluton", hyvin vähään tyytyväinen
05.09.2012 |
Olen 37v ja mieheni 45v. Meillä on lapsia neljä, yhdessä oltu 6½vuotta, uusioperhe olemme, neljästä lapsesta yksi yhteinen.. ja ongelma ollut alusta asti, ainakin minun kohdallani juuri tämä, että itseä haluttaisi lähes 7pv viikossa ja miehelle riittää 1-2xkk.. Ollut myös aikoja jolloin oltu vain 1-2x vuodessa, varsinkin silloin kun nuorimmaisemme oli pieni, mutta tämäkään ei johtunut minusta vaan miehestäni. Näin jälkikäteen miettii, olisinko alkanut koko suhteeseen jos olisin tajunnut tämän tosiasian, mutta kun kummallakin oli jo lapsia ja asuimme hyvin kaukana toisistamme tutustuttaessa, muutimme sitten miltei käytännön syistä hyvin nopeasti saman katon alle asumaan.. ajatellen että kyllä se seksielämäkin sitten siitä alkaa sujumaan. Tuntuu että ei jaksa tätä haluttomuutta.. kun on kuitenkin joskus ollut suhteessa jossa saatettiin rakastella x4 peräkkäin, ja tätä tehtiin toki päivin ja öin, aina kuin mahdollista.. tälläistä haluaisin nykyisestä parisuhteestanikin, mutta kun mies ei jaksa.. Saan kyllä sen pikaisen tyyliin "ihana, olet aivan märkä.." pam pam pupu tyyliin ja se on siinä.. Erota en luonnollisestikaan halua, onhan hän ihana mies ja hyvä perheenisä, perhe-elämä sujuu arjen asioissa ok, lukuunottamatta siis tätä minun turhautumistani ja sitä myöten äksyilyäni.. koskettelua ei ole, en ole ikinä miehelleni kulta tms kuin nukkumaan mennessä satunnaisesti.. Haluiaisin olla haluttu, kokea ja tuntea olevani hänen elämänsä rakkaus, niin kuin itsekin olen kuitenkin hänestä ajatellut, mutta ei jaksa aina olla se joka tuntee ja näyttää mitä tuntee.. Niin, menikö jo väärälle raiteelle, mutta mitä teen? Lelut ja pelit olen yrittänyt, ehdottelut ja aloitukset teen järjestään minä, miehen aloitteesta ollaan oltu varmaan neljä? kuinka monta vuotta sitten..
Nyt tulee jo muutkin miehet mieleen (tai lähinnä yksi, jonka kanssa tämä puoli suhteessa toimi erittäin hyvin, käytännön ongelmana hänen kanssaa oli vain pitkä välimatka, hän jumittunut omalle paikkakunnalleen ja minä omalle.. ja nyt olemme alkaneet kirjoitella uudelleen 7 vuoden tauon jälkeen, toki pari kertaa tässä vuosien aikana olemme puhuneet.. Halu tavata olisi molemminpuolinen, hän on yksinäinen, ei siis vaimoa..intohimo ja kipinä tuntuu olevan vieläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen tallella pelkästä toisen ajattelusta).. nimim hymy, joka alkaa hyytyä
Kommentit (6)
omiasikaan. Tärkeintä on se, kuinka suuri kynnyskysymys tämä sulle todellisuudessa on. Minä olen omassa suhteessani se joka haluaa 1-2 krt / vko ja mies taas haluaisi useammin. Vastentahtoisesti on vähän hankalaa harrastaa seksiä ja omasta näkökulmastani 1-2 krt viikossa ei kuitenkaan ole mitätön määrä. Toki seksuaalisesti halukkaamasta se voi hyvinkin tuntua aivan liian riittämättömältä. Kaksi vaihtoehtoa näen itse: joko hyväksyt tosiasian ja tyydytät itse itseäsi harrastamanne seksin lisäksi TAI eroat jos sinulle henkilökohtaisesti tämä on niin suuri ja ahdistusta aiheuttava asia ettet voi sen kanssa elää. Muita vaihtoehtoja ei oikeastaan ole, ei ainakaan sellaisia jotka eivät vaikuttaisi negatiivisesti liittoonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisit käytännössä jo tehnyt päätöksen pettää miestäsi, ja haet sille täältä hyväksyntää, "kerran sitä vaan eletään, totta kai sulla on lupa naida paukauttaa sitä toista, kun ei oma anna" jne. Tä?
En kyllä asiaa noin ole tarkoittanut.. ajattelin että kuinka muut ovat samankaltaisesta tilanteesta selvinneet? onko avioliitto jatkunut niin kuin ennenkin, onko siitä jotenkin omin avuin selvitty eteenpäin.. Keskustelua olen yrittänyt yms, mies ei tunnu ongelmaa näkevän, hän kun saa silloin kun haluaa.. vaikka, niin kuin jo sanoin, miksei tuokin vaihtoehto olisi käynyt mielessä, mutta en ole sanonut niin tekeväni.. mietin kuinka ihmeessä pääsen tästä tunteesta eroon ja saisin suhteeni toimimaan.. vaikka enhän sitä yksin voi rakentaa?
Ja haaveet ja fantasiat eivät tietääkseni ketään vahingoita, jos niillä omassa suhteessa eteenpäin pääsee?
olisit käytännössä jo tehnyt päätöksen pettää miestäsi, ja haet sille täältä hyväksyntää, "kerran sitä vaan eletään, totta kai sulla on lupa naida paukauttaa sitä toista, kun ei oma anna" jne. Tä?
En kyllä asiaa noin ole tarkoittanut.. ajattelin että kuinka muut ovat samankaltaisesta tilanteesta selvinneet? onko avioliitto jatkunut niin kuin ennenkin, onko siitä jotenkin omin avuin selvitty eteenpäin.. Keskustelua olen yrittänyt yms, mies ei tunnu ongelmaa näkevän, hän kun saa silloin kun haluaa.. vaikka, niin kuin jo sanoin, miksei tuokin vaihtoehto olisi käynyt mielessä, mutta en ole sanonut niin tekeväni.. mietin kuinka ihmeessä pääsen tästä tunteesta eroon ja saisin suhteeni toimimaan.. vaikka enhän sitä yksin voi rakentaa?
Ja haaveet ja fantasiat eivät tietääkseni ketään vahingoita, jos niillä omassa suhteessa eteenpäin pääsee?
Viattomasti on aloitettu yhteydenpito vanhan panokaverin kanssa. Ei mitään tarkoituksia. Joo, uskotaan uskotaan.
löytyi hyvää kirjoitusta parisuhteesta ja läheisyydestä.. Näytin tämän sivun miehelleni, koska siis tämä haluttomuus on vain jäävuoren huippu ongelmista.. Nyt vasta tuntui että monien vuosien puheet menivät perille, kun ne sanat toisen huomioimisesta yms eivät tulleetkaan minun suustani, vaan niin ihan hyväksyttävässä lähteessäkin luki.. Kas kun en tätä tajunnut aikaisemmin.. Ei toki luonnettaan eikä halujaan muuttaa voi, mutta kehittyä ja oppia voi.. ja yksi osa rakkaudesta on sitä että antaa toiselle mitä toinen haluaa.. arvostaa toista, haluaa olla lähellä yms.. Katsotaan mitä tästä tulee, päästäänkö vihdoin asioissa eteenpäin.. Kyllä nyt on niin monet itkut itketty ja yritetty puhua..
olisit käytännössä jo tehnyt päätöksen pettää miestäsi, ja haet sille täältä hyväksyntää, "kerran sitä vaan eletään, totta kai sulla on lupa naida paukauttaa sitä toista, kun ei oma anna" jne. Tä?
Alue: Aihe vapaa
... sillä tuo toinen "halukkaampi" on miestäni vielä pari vuotta vanhempi :)Kyse varmaan ihan vain erilaisesta seksuaalienergiasta..
Ja vielä tähän toisen vierailijan kommenttiin, että minulla on sellainen "pahe", että nämä entiset heilat ovat ystäviä olleet koko ajan, on ystävän päivä terveiset, joulua yms toivoteltu, satunnaiset mitä kuuluu viestit vaihdettu yms, ollaan mukana toisten elämässä.. nyt vain tämän yhden kanssa on tullut kirjoiteltua tiiviimmin kuin aikaisemmin.. Olen hänen tyttäreensäkin yhteyksissä ollut kaiken aikaa, siis koko tämän 7 vuotta.. Tapanani on pitää ystävät ja kaverit ympärillä ja olla hyvissä väleissä ihmisten kanssa.. suotta ihmiset haaskaavat aikaa turhaan riitelyyn ja kyräilyyn.. ja mieheni tietää että olemme ystäviä, olleet koko 7 vuoden ajan, vaikka emme nähneet olekaan tuon pitkän välimatkan vuoksi..