Kamalin työpaikkasi?

Aloitan.



Olin 20 vuotias, kun sain työn yrittäjän apulaisena. Käytännössä sijaistin yrittäjää, joka oli juuri saanut syöpädiagnoosin. Sain kulla syövästä vasta aloitettuani töissä. Tajusin nopeasti, että en olekaan vain apulainen.



Hän ei kyennyt ajattelemaan järkevästi. Työnohjausta en saanut. Hän sanoi vain, että ala tekemään. Töitä oli jäänyt häneltä rästiin. Normaalissa tilanteessa olisin lopettanut työni siihen paikkaan, mutta en silloin, kun työnantaja oli ymmärrettävästä syystä sekaisin.



Järkeilemällä itse sain joitain tehtyäkin, mutta huomasin, että en pystynyt tekemään kaikkea tarvittavaa. Aloin ajattelemaan, että kuolinpesä hoitaa firman loppuun, joten kerroin asiakkaillekin yrittäjän tilanteesta. Minut oli palkattu apulaiseksi, mutta en ollutkaan apu. Olin tuki.



Jaksoin tehdä hänelle töitä vain kolme viikkoa. Sitten pyysin häntä maksamaan palkkani ja pahoittelin, että en voinut jatkaa kauemmin. Hän kysyi, että paljonko haluan palkkaa. Pyysin aika isoa summaa ja hän kirosi sen olevan kolme kertaa enemmän kuin hän ajatteli sopivaksi, mutta lupasi maksaa. No henkisestä kärsimyksestä ja terapeutin työstä extraa. Hän ei ollut laskenut työtuntejanikaan.



Olin köyhä opiskelija, tulosiirto kuolevalta minulle tuntui ok:lta ja en ollut ollut varustautunut tuollaiseen työsuhteeseenkaan. Lopuksi jäi hyvä mieli, kun olin jaksanut kokemattomana mahdottomassa tilanteessa vieläpä sen kolme viikoa ja korvaus oli hyvä. Työnantaja sanoi palkastakin, että aivan sama maksaa, kun kohta hän kuolee kuitenkin.



Luin kuolinilmoituksen muutaman kuukauden kuluttua tuosta. Työnantaja oli humalassa aika usein, mutta sanoi senkin johtuneen syövästä...