Seurustelevat jotka ette asu yhdessä?

oli itselläkin aikanaan. Seurustelimme 3 vuotta ennenkuin muutimme yhteen. Kyllästyin ajan oloon siihen edestakaisin ramppaamiseen. Kaiken lisäksi se olin minä, joka jouduin kulkemaan kahden asunnon väliä kamppeineni. Mies ei sanojensa mukaan viihtynyt asunnollani ja sanoi, että näin on ihan hyvä.



Lopulta sain tarpeekseni ja sanoin, ettei minulle riitä, vaan haluan elää hänen kanssaan. Ja jos ei se hänelle sovi, niin tämä oli sitten tässä. Keräsin tavarani, annoin avaimen takaisin ja sanoin, että miettisi asiaa kunnolla mitä tältä suhteelta haluaa.



Seuraavan kerran tavatessamme mies alkoi laatia asunnonhakuilmoitusta nettiin ihan oma-aloitteisesti. Tästä meni vielä vuosi ennenkuin yhteen päästiin muuttamaan. Nyt on asuttu kohta kaksi vuotta yhdessä ja hyvin menee.



Joskus tarvitaan vähän tuuppausta, että päästään etenemään suhteessa.

Meillä myös etäsuhde ja vuosia suunnilleen saman verran takana kuin teillä. Mies haluaisi muuttaa yhteen, mutta se edellyttäisi minun muuttoa hänen paikkakunnalleen, mikä on minulle toistaiseksi täysi mahdottomuus työni ja lasten takia. En voisi olla niin itsekäs, että lapset joutuisivat muuttamaan ja kärsimään minun parisuhteeni takia.

Olen kyllä monet kerrat miettinyt suhteen päättämistä, sillä etäsuhde toisaalta vie henkisiä voimia, kun on mietittävä, kumpi matkaa toisen luo milloinkin ja eihän se ole tavallista arkielämää nähnytkään kuin max viikon kerrallaan. Toisaalta nautin siitäkin, kun olen lasten kanssa yksin, eikä tarvitse huomioida miestä ja saan harrastaa omia juttujani vailla huonoa omaatuntoa.

Voisi suoraan sanottuna olla vaikeaa enää jakaa koko elämää toisen kanssa ja lapset menevät edelle joka tapauksessa.

Joku ratkaisu on tehtävä asialle.

Minua häiritsee lisäksi miehen alkon käyttö tavatessamme eli tulee mieleen, käyttääkö sitä kuinka paljon sitten muuten. En todellakaan ala asumaan ihmisen kanssa, jolla alko kuuluu edes viikonloppuihin jatkuvasti.



Miksei mies halua kanssasi yhteen asumaan,ap?

etkä tiedä paljonko käyttää alkoa..miksi muuttaisitte yhteen kun ette edes tunne toisianne?

Meillä ei ole tarkoituskaan muuttaa yhteen. Itse mietin että se ei riitä, mutta mies ei muuta halua. Mietin sen välillä että jätänkö hänet paremman toivossa vai jatkaako suhdetta.

Miksi kirjoitit MEILLÄ ei ole tarkoituskaan muuttaa yhteen?

Tapaamme vain pidennettyjä viikonloppuja ja joskus olemme viikon yhdessä. Näen siis vain tuon ajan, en muuta. Alkoholin liikakäyttö on toki suhteellinen käsitys ja minusta esim. 4 annosta/ perjantai, lauantai on jo liikaa.

Voi todellakin olla, ettemme kuulu yhteen.

etkä tiedä paljonko käyttää alkoa..miksi muuttaisitte yhteen kun ette edes tunne toisianne?

ens talvena muutetaan yhteen.

Mutta tahtoisit, niin se pitää vaan toiselle napakasti kertoa. Syteen tai saveen: onko parempi että jatkatte tätä nykyistä muutamankin vuoden eteenpäin ja eroatte kun "viimein" rohkaistut sanomaan vai nyt ja saat takaisin sinkkuutesi ja mahdollisuuden etsiä jonkun toisen?

-Tai sitten tosiaan muutatte yhteen.



Minä en voi käsittää miksi ette muuta yhteen jos siihen ei ole edes ongelmia; esim. asutte samalla paikkakunnalla ja kummankin työ/opiskelupaikkaan ei tule lisäkilometreja.



Kyse on nyt SINUSTA: tämä on SINUN elämääsi: mitä tahdot elämältä? Ravata vuodesta viidenteen jonkun toisen asunnolla vai elää kumppanisi kanssa?



Minusta tuossa on heti jotain hämärää: siis jos ei puhuta kaukorakkaudesta, vaan puhtaasti siitä ettei mies tahdo asua SINUN kanssasi.

Minulle se merkitsisi samaa ettei tahdo olla kanssani.



Kyllä parisuhde minulle on sitä että eletään yhdessä, ei tuota.

Mutta toki jos sinä ja mies tahdotte elää kuten haluatte niin mikäs siinä, se on silloin teidän valintaa mutta mikä ihmeen parisuhde se on jossa tapaillaan satunnaisesti ja sinä et voi edes samaa avainta jakaa?

Yhteen muuttaminen kun on siteistä kaikista pienin. - Vaikka se voi olla kova juttu opetella toisen tavoille ja antaa tilaa kaapissa kihartajalle niin kyllä siinä yhteiselo kaiken voittaa! Sitä se parisuhde on.

mutta alkuun seurustelimme pari vuotta, ennen kuin tähän päädyimme. Mies jarrutti vastaan enkä minä halunnut painostaa. Vietimme kuitenkin paljon aikaa yhdessä, kun asuimme aika lähekkäin, joten sinänsä tämä yhdessä asumattomuus ei ahdistanut.



Itse asiassa menimme ensin kihloihinkin, ennen kuin muutimme yhteen... =) Ja hyvin kaikki on mennyt, yhdessä asuminen sujui yhtä leppoisissa merkeissä kuin seurustelukin ja viimein sinetöimme suhteen vihkimiselläkin. ?

Emme asu yhdessä.

T. Ap



Eli itse haluaisin enemmän ja mies luvannut monta kertaa muuttaakin mutta aina peruu. Yksi syy on että hän kyllästyisi minuun jos joka päivä näkisimme.

En halua muuttaa yhteen niin kauan, kun lapset asuvat luonani. En halua mitän uusperhehelvettiä.