Lesbopariskunnille ikävä uutinen: Isä äitiä tärkeämpi kehityksen lapsen kehityksen kannalta

Ja kun katsoo noita isättömiä perheitä niin pelkkää kaaosta ja sekosotkua lähes kaikissa. Äiti toki saalistaa uutta elättäjää ja bilettää ja nai minkä ehtii.

paljon paremmin, jos olisi ollut kaksi äitiä.



"Jos lapsi koki kuitenkin torjuntaa vain toiselta vanhemmalta, oli isän torjunnalla tuhoisammat vaikutukset lapsen kehitykseen. Tämä saattaa johtua siitä, että lapset ja nuoret kiinnittävät enemmän huomiota siihen vanhempaan, joilla on eniten vaikutusvaltaa perheessä."

Piste.

Lapsi tarvitsee kasvaakseen tasapainoisen isäsuhteen ja äitisuhteen. Piste.

hienon kirjoituksen naisparin lapselta, löysin sen googlella



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1669662/olen_naispar…





"Ei ap, mutta kahden äidin tytär

Vastailenpa omalta osaltani.



Äitini kertoivat minulle jo ihan pienenä, että ihmiset tuomitsevat sen mitä eivät ymmärrä. Että meidän perhe on tällä lailla erillainen ja se pelottaa joitakuita. Se ei tee perheestämme milläänlailla huonompaa, se ei kerro meistä mitään vain ainoastaan niistä, jotka tuomitsevat.



Olen kerran kaivannut isää. Se liittyi johonkin tilanteeseen, jossa koulu järjesti isä-lapsi retken jääkiekko-otteluun. Joku luokkakaveri väitti etten pääse mukaan kun minulla ei ole isää, mutta kun selvisi, että enokin käy, niin kaipaus loppui siihen. Isän kaipuu on hassu kysymys, en minäkään kysy esimerkiksi jokaiselta perheensä esikoiselta kaipaako hän isosisarusta, tai enottomalta onko elämä pilalla kun ei ole enoa.



Miulla on pikkusisko, joten elin neljän naisen taloudessa. Ei kaise mitenkään eroa siitä kuin heteroperheessäkään, jossa on vaikka äiti ja kolme tytärtä. Kuukautiskierto meillä oli yhdessä asuessa samassa tahdissa, mutta niin vissiin käy tiiviisti keskenään asuvilla naisilla, ihan kämppiksilläkin.



Minulla on kaksi täysin tasa-arvoista äitiä. Meillä on siskon kanssa eri bioäidit, mutta asia on niin merkityksetön, että jos äkkiä kysytään kumpi synnytti kumman, niin joudun hetken miettimään miten päin se menikään. Koen perineeni molmmilta yhtä paljon, toiselta geenejä ja toiselta sitä muuta, ilmeitä, eleitä, sanontoja, tapaa liikkua, ilmaista olla.



Ajattelin ihan pienenä lapsena, että menen naimisiin Super Marion kanssa ja minulla on samanlainen puku kuin sillä prinsessalla. No mies ei ole putkimies eikä miunkaan hääpuku mikään pinkki ollut. :D



Minua kiusattiin koulussa paljon. Mutta ei koskaan vanhempieni takia, vaan siksi, että minulla oli toinen korva todella hörö. Siis niin hörö, että se vähän myöhemmin korjattiin ihan lääketieteellisin perustein. Tästä "kauneusleikkauksesta" kiusattiin sitten lisää. Siskoani ei kiusattu koskaan. En edes tiedä tiesikö kaikki kavereiden vanhemmat, mutta ne jotka tiesivät, niin suhtautuivat ihan normaalisti.



Heteroseksuaalisuus on minusta normaalimpaa, jos normaalilla tarkoitetaan yleisempää. Se ei ole sen hienompaa tai terveempää tai luonnollisempaa kuin homoseksuaalisuus. en osaa nähdä näitä vastakohtina vaan seksuaalisuuden eri ilmenemismuotoina. Aika harva on 100% homo tai hetero. Oleellista on rakkaus. Ja niin puhun lapsillenikin, että "sitten isona kun löydät semmoisen _ihmisen_ jota rakastat.." Ihmisen, ei miehen tai naisen.



Olen rakastunut vain miehiin ja avoitunut miehen kanssa. Pikkusiskoni ainut seurustelusuhde on myöskin ollut miehen kanssa. "

Kyllähän minä tietenkin näin niitä heteroparien malleja vaikka kuinka. Hassu ajatus, että lapsi missään tilanteessa jäisi niitä vaille, kun koko maailma on täynä nimenomaan heteroparisuhteen malleja. Paljon enemmän olisinkin huolissani niiden seksuaalivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten kehityksestä, jotka eivät koskaan saa sitä vähemmistöparisuhteiden mallia mistään, aika rankkaa on jos joutuu luulemaan olevansa maailman ainoa ei-heteronormatiivisesti tunteva.



Ja siitä isän roolista, kun kyllähän minä niitä isäkin näin. Nimenomaan näin. Ei ne kavereiden isät ikinä mitään aamupalaa yökyläilijälle kattaneet, auttaneet pedin petaamisessa, huolehtineet iltapalasämpylää, tehneet pizzaa, lähteneet kuskaamaan leffaan, uimahalliin tai kuoroharjoituksiin. Ei auttaneet läksyissä, ei kuunnelleet huolia tai kehuneet uutta mekkoa tahi kampausta. En tutustunut kunnolla yhteenkään kavereideni isään, moneen äitiin kylläkin. Ei miun kaverit oikeastaan ikinä puhuneet isistään muuta kuin jos nuo olivat erikoisemmalla työmatkalla, kapakassa tai kieltäneet jotain minkä äiti olisi sallinut.



En kertakaikkiaan keksi mistä olen jäänyt paitsi ilman isää joka on paikalla, muttei oikeasti juurikaan läsnä. Päinvastoin, olen aina pitänyt itseäni etuoikeutettuna kun minulla on ollut ja on kaksi yhtä huolehtivaa vanhempaa.



Nykyään toki monessa perheessä on toisin, omakin mies on mitä osallistuvin isä. Mutta silloin 80-luvulla ainakin miun lähipiirissä isät lähinnä vaan oli olemassa. Jos jukka-palmu tienaisi rahaa, niin monessa perheessä se olisi minun nähdäkseni korvannut miehen mainiosti.



Samaa sukupuolta olevien parien oikeuksia vastustetaan tosi usein tällä lasten oikeuksien ja kokemuksen kortilla. Oikeasti kyse on vain naamioidusta homofobiasta. Sateenkaariperheiden lapset ovat tutkitusti keskimääräistä onnellisempia ja tasapainoisempia, niin lapsena, nuorena kuin aikuisenakin. Johtuen varmaan siitä simppelistä tosiasiasta, että tuossa joukossa ei ole kuin erittäin toivottuja, suunniteltuja ja tahdottuja lapsia. Vahinkoja kun ei juuri satu. ;)



Tai ainakin ennen tätä väitettään siitä kuinka lapset traumatisoituu ja kasvaa kieroon kannattaa tutustua muutamaan sateenkaariperheen kasvattiin. Meitä kun on, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ja kun puhutaan homo- ja lesboparien oikeuksista, puhutaan myös meidän oikeuksistamme. Lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa, kumpaankin äitiin tai kumpaankin isään.



Minun lapsuudenperheeni on aivan yhtä arvokas perhe kuin mikä tahansa muukin ydinperhe, yhden vanhemman perhe tai uusioperhe. Jokaisessa perheessä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, niinkuin jokaisen vanhemmuudessa tai ihmisyydessä muutenkin. Ne ei vaan oikeasti milläänlailla ole sidoksissa siihen mitkä vehkeet kenenkin jalkojen välistä löytyy.



Poliittiset päätökset pitää pystyä tekemään faktojen pohjalta eikä minkään "mut kun musta tuntuu" tai "mut kun musta tuntuu että mielikuvitusolento X:stä tuntuu" höpinällä.

"When it comes to the impact of a father's love versus that of a mother, results from more than 500 studies suggest that while children and adults often experience more or less the same level of acceptance or rejection from each parent, the influence of one parent's rejection -- oftentimes the father's -- can be much greater than the other's.



A 13-nation team of psychologists working on the International Father Acceptance Rejection Project has developed at least one explanation for this difference: that children and young adults are likely to pay more attention to whichever parent they perceive to have higher interpersonal power or prestige.



So if a child perceives her father as having higher prestige, he may be more influential in her life than the child's mother. Work is ongoing to better understand this potential relationship."

miespariskuntia joilla on lapsia. No maailmalla on, jos et Suomesta löydä. *taputtaa päälle'

"When it comes to the impact of a father's love versus that of a mother, results from more than 500 studies suggest that while children and adults often experience more or less the same level of acceptance or rejection from each parent, the influence of one parent's rejection -- oftentimes the father's -- can be much greater than the other's.

A 13-nation team of psychologists working on the International Father Acceptance Rejection Project has developed at least one explanation for this difference: that children and young adults are likely to pay more attention to whichever parent they perceive to have higher interpersonal power or prestige.

So if a child perceives her father as having higher prestige, he may be more influential in her life than the child's mother. Work is ongoing to better understand this potential relationship."

Ap ei ilmeisesti osaa englantia, kun on tulkinnut tuon tekstin täysin väärin. Tuossa EI ole mitenkään kyse siitä, että kaikilla pitäisi olla isä. Vaan ihan kumpi vain vanhemmista voi olla lapsen mielessä arvovaltaisempi ja vahvempi, ja jos tämä vanhempi sitten hyljeksii häntä, niin sillä on suurempi vaikutus kuin toisen vanhemman hyljeksinnällä.

Eli täysi nollatutkimus, ja tuossa tekstissä vain puhutaan isästä ja äidistä, kun siinä virheellisesti oletetaan jokaisella olevan tällainen tyypillinen perhe. Ja todellakaan kaikissa isä-äiti-perheissäkään isä ei ole se voimakkaampi ja lapsen mielessä arvostetumpi vanhempi.

eipä tarvi lesboparin lapsen pelätä isän torjuntaa, jos sellaista ei ole. Ja jos on, niin isä on taatusti paremmalla huolella valittu kuin monissa heterosuhteissa...

Toi tutkimushan ei nyt kerro mitään siitä, liittyykö tulos jotenkin sukupuoleen, vai päteekö yhtä lailla kun kyseessä on biologinen äiti ja samaa sukupuolta oleva kumppani. Kun tuossa on tutkittu vain heteropareja.

kommentoi sitten. Tulosten mm. oletettiin liittyvän siihen, että isillä on arvotetumpi asema.



Tärkeintä kuitenkin olisi siis, että kaikki vanhemmat hyväksyvät lapsen ja lapsi ei kokisi tulevansa torjutuksi. Tärkeämpää tämä on ehkä niissä lukemattomissa avioeroperheissä, joissa tapaamisoikeuksista ei voida sopia ja lapsen tapaaminen ja tapaamattomuus muuttuvat aikuisten välisiksi arvovaltakysymyksiksi.



Oscar.