Kiva mieli pph:sta!

Aloitin lasteni kanssa tänään hoitoon totuttelun pph:lle... sydän on raskas siitä, että lähden töihin, ja että onnelliset vuodet kotona lasten kanssa on ohitse... Toivottavasti heistä pidetään huolta päivisin :)

Äitini on myös pph. Voisin kuvitella, että ap kirjoittaa äidistäni, mutta tiedän ettei siellä ole leikkipuistoja, missä äitini asuu.

Läheltä 15vuotta seuranneena voin sanoa, että se lapsi saa olla onnellinen, joka pääsee äitini kaltaiselle pph:lle hoitoon. Äiti välittää lapsista, kuin omistaan ja samalla myös kuuntelee vanhempien ilot ja murheet. Ei tyrkytä omia kasvatus tapojaan, vaan sanoo että näin meillä on tehty ja jokainen tekee omalla tavallaan.

Päivässä on tietty rytmi ulkoilujen ja ruokailujen osalta, mutta jos sattuu olemaan pienen pieniä lapsia, nii sitten ruokailut tapahtuu heidän aikataulullaan.

Muistan kun asuin kotona n. 10-vuotta sitten, meillä oli veljekset, joilla oli aamulla valtava nälkä. Äiti huolehti joka ilta, että pojat saivat välipalaa ennen lähtöä, lähtivät viimeisenä. Perjantaina pojat saivat vielä lämpimän ruuan, ennen viikonlopun viettoa.

Nykyään jo aikuiset tytöt ja pojat saattavat pysäyttää äitini kaupungilla ja kertoa miten menee:) Minusta se on aikas hienoa, että muistavat vielä "vanhaa" hoitotätiä.



Minä itse sain olla mummilla hoidossa ja myöhemmin pyörin isäni jaloissa hänen työpaikallaan, sitten isäni lähti opiskelemaan ja jouduin pph:lle. Siis äitini oli tuolloin vielä kehitysvammaisten hoitaja, kunnes.. Pph pieksi minut toisena päivänä mustelmille minun omalla sateenvarjollani. Kaikki alkoi aamulla, kun en suostunut syömään puuroa, sain puurosta vatsanväänteitä, joten kieltäydyin. Istuin puurolautasen ääressä itkemässä vielä, kun äiti tuli hakemaan minua iltapäivällä kotiin. Pph häipyi jonnekkin ja hänen miehensä kertoi äidille, että meillä oli pieni yhteenotto. Mentiin kotiin, kylvyssä äiti näki mustelmat, seuraavana aamuna mentiin sosiaalitoimistoon näyttämään mustelmat ja siitä muutama viikko eteenpäin olin hoidossa kummitädillä ja sitten äidistäni tulikin pph.