Lue keskustelun säännöt.
AV-raati: onko minulla oikeus erota?
02.09.2012 |
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 10 v. Meillä on kaksi lasta (alle kouluikäisiä). Mieheni on kunnollinen: hoitaa lapsia kun tarvii, käy töissä, ei ryyppää eikä hakkaa jne. Olen kiitollinen hänelle monesta asiasta ja välitän hänestä kyllä. Mutta en taida rakastaa häntä. Miehessä on paljon hyvää, mutta hänessä on myös asioita joista en pidä. Olen niistä koittanut hänelle puhua jo vuosien ajan, mutta mitään muutosta ei tule.
Meillä ei nykyään mene järin hyvin, ei pahemmin mitään isoja riitoja, mutta ei myöskään mitään yhteistä (muuta kuin lapset). Emme puhu toisillemme juuri mitään (muuta kuin mitä teen ruoaksi yms. arkipäiväistä). Minua tämä vaivaa paljon, haluaisin että miehen kanssa voisi jutella ja keskustella asioista. Mies ei ole kiinnostunut siitä mitä me lasten kanssa teemme päivisin. Ei osallistu minun ja lasten jutteluihin, vaan on usein omissa maailmoissaan, syyksi sanoo väsymyksen. Huomaan kaikesta että en ole miehelle tärkeä (muuten kuin että teen ruuan ja pesen hänen pyykit) ja että hän ei juurikaan pidä minusta. Ja mies varmaan huomaa saman minusta.
Onko meillä oikeus erota? Kuinka kauan pitää yrittää sinnitellä ja korjata välejä, jotta voi todeta ettei tämä miksikään muutu? Onko meidän pysyteltävä yhdessä jo pelkästään lastenkin takia, kun kerran olemme heidät tehneet? Kun periaatteessa "kunnon" syytäkään erolle ei ole?
Kommentit (3)
jäädä yksinäiseksi,tai otat jonkun rentun mieheksesi todetaksesi,että oli se kuitenkin hyvä mies.
avioliitto on tahtomista,ei ilotulitusta.
sinäpä sen ratkasun kuitenkin teet.
miten olisi pariterapia?
tai olla oikein ihana miehellesi,josko metsä vastaisi miten sinne huudetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vei teidän parisuhteenne ettekä osaa saada sitä takaisin (olettaen ettei perheessänne enää ole alle 2-3-vuotiasta)? Vauva- ja taaperoarki on kuitenkin niin sitovaa, että parisuhde usein kärsii, mutta se pitäisi löytää uudelleen lasten kasvettua.
Olisiko teillä mahdollisuutta lähteä kaksin esim. pidennetylle vk-loppulomalle? Tekisitte jotain molempien mieleistä. Esim itse voisin kuvitella, että lähtisimme mieheni kanssa vaikka kylpylään ja ostaisin meille liput SM-liigan jäkismatsiin ja lisäksi uisimme ja söisimme ravintolassa. Siinä olisi molempien mieleistä tekemistä, sillä mies nauttisi jäkismatsista ja olisi hyvällä tuulella siitä ja itse taas odottaisin tuota kylpylää, hotellia ja ravintolaa enempi ja niiden varjolla kyllä olisin innoissani jäkismatsistakin. Kun molemmat teistä olisi hyvällä tuulella ilman arkisia askareita, niin saattaisitte huomata toisissanne taas niitä hyviä asioita, jotka ovat unohduksissa.
Toki perus suoraan puhuminen varmasti olisi myös paikallaan. Ero on teidän päätettävissä, mutta itse en kyllä ihan ekana vaihtoehtona sitä pitäisi, sillä lapsia rasittaa kahdessa kodissa asuminen ja myös teille vanhemmille uusperhekuviot ovat haastavia, kun jossain kohtaa molemmilla olisi mahdollisesti uudet puolisot (ja sitä kautta "uusia" lapsia).
kun on noin pienet lapset. Sanot että mies on väsynyt. Hän saattaa olla myös masentunut. Sellainen ihminen ei ole kivaa seuraa eikä jaksa osoittaa rakkautta toiselle. Voi olla jopa täysin haluton.
Voisitteko yhdessä tunnustaa toisillenne, että tilanne on tämä? Voisitteko sopia asioita, joita yritätte laittaa kuntoon? Esim. yhteisyyden puuttumiseen, järjestäkää yhteisyyttä; lapset hoitajalle kerran viikossa ja te menette esim paritanssikurssille.
Sanot ettei mies osallistu jutteluihinne lapsista ja tekemisistänne. Ehkä mies tuntee itsensä ulkopuoliseksi? Mies saattaa kaivata enemmän yhteyttä aikuisten asioissa.
Itse en usko että ongelmanne välttämättä ratkeaisivat eroamalla, ne seuraisivat teitä uusiin liittoihin ja ihmissuhteisiin, jos ette käy ongelmianne läpi. Ja ne ovat aika tavallisia pienten lasten vanhempien ongelmia, ollenkaan niitä vähättelemättä.