Vinkkejä lääkkeen antamiseen lapselle!

Lääke on otettava! Siitä lapsi ei voi päättää. Jos ei kotikonstein onnistu, on vietävä lääkäriin. Isän voimat avuksi, toinen pitää kiinni, toinen antaa lääkkeen. Ja kun lapsi huomaa, että hän ei voi asiaan vaikuttaa, on seuraava kerta helpompi. Tai ainakin sitä seuraava! Lääkkeen ottamisesta ei voi lapsen kanssa neuvotella!

Lääke otetaan, että parannutaan. Piste.



Lapsi syöttötuoliin, valjailla kiinni. Näin ei pääse rimpuilemaan. Seiso lapsen takana ja anna lääke ruiskulla suuhun. Älä ruiskuta kaikkea kerralla, vaan pieniä määrin kielen alle tai poskeen sivulle. Sitä ei voi sylkeä pois. Mehua päälle.

ja ne vasta paskalle maistuivatkin..Tehtiin selväksi, että ne on vaan pakko ottaa terveyden takia. Heti pillerin nielemisen jälkeen limppaa tai karkki suuhun, jotta sai maun pois. Amorion oli heidän mielestään hyvää..

Siskoa kiukutti kun aina vaan isoveli sai kuurin eikä hän..

Kerran tein sillä tavalla, että annoin lapselle kaksi vaihtoehtoa: joko juo taikajuomaa joka on vähän oudon makuista, tai ottaa sen lääkkeen joka oli tosi pahaa (en nyt muista mikä kuuri oli, mutta oli todella karsea lääke). Taikajuomassa oli siis se lääke sekoitettuna appelsiinimehuun tms.



Hyvin toimi sen viikon, minkä kuuri kesti :D Jos lapsi alkoi nyrpistellä taikajuomalle, sanoin tiukasti että sitten joutuu ottamaan lääkkeen jos ei taikajuoma kelpaa.

vähän päälle 2 vuotias tyttö, ja äskettäin joutui syömään ab-kuurin, ja oli kyllä kans aivan kamalaa se lääkkeen antaminen!



Ei auttanut minkään ruuan sekaan ujuttaminen, ei lahjominen eikä kiristäminen, ei perustelut eikä mikään. Väkisin piti ruiskulla suuhun laittaa, ja silloinkin sylki ja yökki suurimman osan ulos. Ei varmaan oikeasti mennyt lääkettä mahaan asti kuin murto-osa koko kuurista. Kauhulla odotan seuraavaa lääkekuuria. Toiv. ei kovin pian tule.

pehmismäiseksi mössöksi. Sekoita antibiootti siihen ja lusikoi lapsen suuhun.

Näin mentiin meillä pari vuotta. Nyt isompana valitsee yleensä ruiskun, jolla itse ruiskuttaa lääkkeen suuhun. 3-vuotiaana ei tietenkään ruiskuttanu itse. Toivottavasti pääsette pia eroon lääkkeestä!

Lääke otetaan vaikka maistuisi paskalle, ja piste. 3-vuotias yleensä jo ymmärtää kun hänelle selittää miksi asia on niin tärkeä ja ehdoton.



Suomessa ja maailmassa on paljon tuon ikäisiä, joilla on esim. epilepsia, autoimmuunisairauksia tai vaikka syöpä. Silloin lääkkeet on EHDOTTOMASTI otettava tai henki lähtee, ja kyseessä on usein iso ja pahanmakuinen tabletti. Ei niillä lapsilla sen parempi nielufunktio ole, heidän kanssaan vain ei asiasta keskustella ja lässytetä.

varoa tuota pakolla antoa. Siinä on suuri mahdollisuus, että tappeleva tenava vetää lääkkeet henkeen.

Meidän lapset (nyt 3- ja 5-vuotiaat) ottaneet kaikki antibiootit parhaiten appelsiinitäysmehun kanssa. Mehua suu täyteen ja sitten ruutalla kerrallaan max 1ml antibioottia perään.

Ihan kunnon siirappia, sinne loraus jotain limsaa mukaan. Meillä menee siirapin sekaan lääke ja siihen luumumehu ja loraus kokista, siis ihan pikkiriikkinen jotta luulee sitä juovansa. Menee täydestä kuin väärä raha.



Jos menee pelkällä siirapilla, vielä parempi.

lääke lusikkaan,meillä toimii paremmin kuin ruiskulla antamalla ja anna vaikka suklaapala lääkkeen jälkeen lapselle vie pahan maun pois.

Siis niin että lääke jää sinne poskeen, sieltä ei saa niin helposti syljettyä pois.

Varmaan olette jo kokeillutkin mutta ehdotan kuitenkin. 3-vuotias kyllä jo ymmärtää jos selostat kuinka tärkeä on ottaa lääke että pipi menee pois. Sanot että joka kerran kun syö lääkkeen kiltisti, saa esim tarran tai jonkin pienen palkinnon. Eihän tämä jokapäiväiseen elämään tietenkään hyväksi ole, mutta kyseisessä tilanteessa "luvallista" jos vain saisit näin lääkkeen annettua. Tsemppiä ja toivottavasti lääke tepsii! :)

Tein tosi hankalasti lääkittävälle lapselle semmoisen taulukon, johon piirsin jokaiselle lääkeannokselle ympyrän ja aina kun lääkeannos otettiin, sai piirtää siihen hymynaaman, viimeisen annoksen jälkeen oli liimattuna kuva Tosi Halutusta lelusta joka sitten käytiin tohinalla ostamassa kun kuuri oli nautittu.



Yllättävän kivutonta ja sotkutonta, lapselle riitti motivaatioksi se kun laski monta annosta vielä on otettava että saa palkinnon.

taivuta lapsen pää kunnolla taaksepäin (nenä kohti kattoa) ja ruiskulla poskeen taakse (lähelle nielua)pikkumääriä kerrallaan. Ei voi sylkeä pois. Tosin ei kovin kivaa, mutta pakkohan lääke on ottaa.

Suostuttelu/lahjominen ei tässä tapauksessa auta. On niin tulinen tyttö että pistää pontevasti vastaan! Siirappia aion kokeilla, kunhan tyttö herää. Lapsi ei vaan yhtään ole makean perään, että ans kattoo kuinka käy..

Nää ”lääke on otettava. Piste.”-kommentit on niin lapsellisen huvittavia. Ikään kuin aloittaja ei tässä sitä asiaa ymmärtäisi.

Meillä myös lääkkeen anto 3-vuotiaalle todella hankalaa. Hyödyllisiä vinkkejä tässä ketjussa meille lähinnä noi pienissä osissa ja poskeen ruiskuttamiset. Makea ei maistu ja on tarkka ruoastaan muutenkin, niin piilottaminen toimii vain lyhyen hetken. Siirappia ei esim halua edes maistaa jne.