Miksiköhän Eerika ei kertonut kellekkään aikuiselle asiasta?

Tai olemaan läsnä edes niin pitkään, että lapsi olisi pystynyt luomana luottamuksellisen suhteen tähän aikuiseen ja ehkä sitä myöden sitten pikku hiljaa avautunut ja kertonut kaiken? Vai vaihtuiko koko ajan viranomainen, oliko vaan kiire saada keissi pois omista käsistä?

Eerika olisi kertonut aikuiselle, tieto olisi vuotanut isän ja äitipuolen korviin ja taas olisi ollut paketointi ja sähköjohdot edessä. Pelko on ihmeellinen asia, kun tarpeeksi pelkää, sitä on turpa kiinni vaan etenkin lapsi :(



Luulen että jos joku aikuinen olusi osannut kysyä just eikä melkein oikean kysymyksen, Eerika olisi saattanut jotain kertoakin..

että ainoa, mitä siitä seuraa on se, että asia otetaan esille isän kanssa, mutta hän joutuu kuitenkin eelleen elämään perheessä. Isä suuttuu, kun on kertonut ja olot muuttuvat entistä kauheammiksi.

äitipuoleni hakkasi minua läpi lapsuuteni, olin silloin 4-15vuotias.



minuun iskostettiin päähän yksi lause: "kotiasioista ei sitten puhuta".



en uskaltanut puhua kellekkään, en ystäville, mummolle, lastensuojeluviranomaielle, en kenellekkään.



en edes silloin, kun lääkäri ajoiisäni ulos tutkimushuoneesta, kun päätäni jouduttiin tikkaamaan, lääkäri kysyi moneen kertaan, miten tuo tapahtui--"liukastuin saippuaan"--niin käskettiin sanoa, kun ajettiin lääkäriin.



olen kiitollinen, että selvisin hengissä sen hirviönaisen käsittelystä. arvatkaapa sen ammatti?-opettaja.



Eerikan tapaus on koskettanut minua erityisen syvältä, kaikki lapsuuteni pahuudet tulvii mieleen, taas kerran.

Ja niin monta kertaa et joku ois uskonu!:(



Mut ei järjellä selity se että vaikeeta ois uskoo et lapsen kotona menee huonosti kun näkyy et on pahoinpidelty lasta...

se sen kidutus kohtaus niinku ääninauhalle tai sit videolle, missä saattas näkyä se homma ja pääasiassa kuuluis äänet.



Niin oiskohan sit joku jo uskonu!

Hänen päähänsä oli iskostettu, että jos näistä jollekin puhut, tulet kärsimään entistä enemmän. Luultavasti hänelle oli myös sanottu, ettei kukaan edes uskoisi häntä. Tähän viittaa äitipuolen lavastukset, mm. viillellyt saappaat, joita väitettiin tytön tekosiksi. Pelottelu siis tehosi ja tyttöparka kuvitteli ettei kukaan voisi häntä auttaa.

että luultavasti tuo tyttönen on pahasti ollut aivopesty siihen ajatukseen, että hän on läpensä paha ja hänelle on oikeus tehdä rankaisumielessä ihan mitä tahansa. ja kaikesta huolimatta hän on voinut rakastaa isäänsä, joka on pahimman luokan sadisti julmuri. tähän lisänä uhkailu olla hiljaa.. voi lapsi parkaa =(. insestin kokeneet lapsetkin monesti ajattelevat (tai aivopestään tähän ajatukseen), että he ovat käyttäytymisellään aiheuttaneet (vietelleet) hyväksikäytön.

Hänen päähänsä oli iskostettu, että jos näistä jollekin puhut, tulet kärsimään entistä enemmän. Luultavasti hänelle oli myös sanottu, ettei kukaan edes uskoisi häntä. Tähän viittaa äitipuolen lavastukset, mm. viillellyt saappaat, joita väitettiin tytön tekosiksi. Pelottelu siis tehosi ja tyttöparka kuvitteli ettei kukaan voisi häntä auttaa.

tai ehkä Eerika ei tajunnut, että se on väärin, miten hänen vanhempansa toimii.



Meilläkin kerran 7 vuotias tuli kysymään multa, että milloin iskä sua lyö? MITÄ?!? EI ikinä. Kun hänen bestiksensä ei ollut uskonut häntä, kaikki isät lyö! Siitäpä päästiin pitkään keskusteluun.



tuo perhe onneksi haki apua ja saa sitä parhaillaan. :)

kohdeltaisiin kaltoin. Lasta on myös helppo pelotella entistä pahemmilla seuraamuksilla koska pienen lapsen älyllinen kapasiteetti ei riitä asioiden arvioimiseen laajemmasta näkökulmasta. Siksi tässä maassa tälläkin hetkellä on pahoinpitelyjen kohteena monia lapsia jotka eivät uskalla puhua. Se miten tähän voidaan puuttua, siinä se viisastenkivi olisikin. Yksikään lastensuojelun työntekijä, opettaja tai poliisi ei omaa kristallipalloa nähdäkseen totuutta monesti hyvinkin uskottavien vanhempien kertomusten takaa. Edes kokeneet psykologit / psykiatrit joutuvat työskentelemään kuukausikaupalla lapsen kanssa ja siltikin vanhemmat voivat syyttää ammattilaista manipulaatiosta. Ongelmana on siis vanhempien oikeuden meneminen lasten oikeuksien edelle. Tähän lakimuutos eikä mitään typerää yhden ammattikunnan lynkkausta.

Itse pelkäsin.Pelko hallitis elämääni koko lapsuuden.

Ei tullut mieleenkään kertoa kellekään,ei edes teini-iässä,vaan silloin jo ajattelin,että ei tarvitse enää kauaa kestää,kohta pääsee jo muuttamaan pois.Eikä kyllä mikään lastenkoti houlutellut yhtään,kun tiesin millainen paikka se oli,kun kaveria siellä kävin joskus moikkaamassa.

Rakkaus,kaikesta huolimatta rakastin äitiä,ja pelkäsin myös että kuinka hänelle käy,jos minä ja siskoni otetaan pois,jää isäpuolen armoille yksinään.

peittelevät perheväkivaltaa? Ihmekö tuo jos pikkutyttökin.

lapsen isä on ollut taitava manipuloija, psykopaatti ja narsisti.



Se kellä ei ole tällaisesta ihmisestä kokemusta, ei voi mitenkään kuvitella kuinka uskottava hän voi olla, vaikka kaikki tosiseikat olisivat hänen kertomaansa vastaan. Ihan oikeasti; jos tällainen ihminen saa aikaa puhua, hän saa vaikka kissan uskomaan itsensä koiraksi. Näin on.



Ja tässä tapauksessa lapsi on ollut täysin isänsä maailmassa, ei varmasti ole voinut nähdä totuutena muun kuin sen mitä isä sanoo.



Samoin on käynyt koulun, läheisten ja sossun kanssa. Isä on väittänyt punaista siniseksi ja kaikki ovat uskoneet.



Mikään ei ole uskottavampi, kuin ihminen joka ei itse tiedä valehtelevansa. Ja keskuudessamme on ihmisiä, joille totuus on aina se, joka heitä itseään palvelee, ei mikään muu.



Mitä enemmän he viettävät aikaa terveiden ihmisten parissa, sitä taitavemmin he oppivat matkimaan luonnollisia tunnereaktioita ja äänen sävyjä. Pelottavaa, mutta totta.

siitä että sun kaltaisia ihmisiä on vielä tässä maassa. Tän palstan taso on niin ala-arvoinen että en enää ihmettele sitä miksi näitä kauheuksia tässä maassa tapahtuu. Itseasiassa, en ihmettele enää mitään kun kaikki on jo nähty. Joku sentään osaa ajatella, ihan kaikki toivo ei ole menetetty...

että ainoa, mitä siitä seuraa on se, että asia otetaan esille isän kanssa, mutta hän joutuu kuitenkin eelleen elämään perheessä. Isä suuttuu, kun on kertonut ja olot muuttuvat entistä kauheammiksi.

Juuri tästä syystä minä en koskaan kertonut kellekään mitä meillä tapahtui. Isä oli sanonut, että kaikki kuolevat, jos kotioloista puhutaan ulkopuolisille. En uskaltanut ottaa riskiä.

virallisestihan tyttö oli itseään vahingoittava ja hankala tapaus. Ehkä opettaja olisi uskonut tai joku muu, mutta yleinen sossun mielipide taisi olla sellainen, että vammat on itseaiheutettu ja tyttö tiesi sen. Se pieni yritys kertoa saattoi päätyä nopeasti ja lapsihan alistuu kaikkeen.



Olen miettinyt omaa lapsuudenystävää. Hyvin tuntuu menevän FB:n perusteella... muistan vain, kuinka äitinsä pienestäkin veteli remmillä takapuolelle. Ja se todella järkytti, koska ei se nyt 80-luvullakaan ollut normaalia enää tuolla tavoin piiskata lapsia. Itseäni ei ole koskaan rangaistu fyysisesti ja mitä olen muiden kavereiden kanssa jutellut, niin ei muitakaan ole. Tuo yksi tapaus edelleen hämää. Eikä se äiti edes hävennyt vaan teki sen vieraiden nähden pienimmästäkin syystä.

Mun isä oli alkoholisti,mielisairas ja tosi veemäinen koko mun lapsuuden. Mä toivoin sen kuolemaa, anoin äidiltä, että muutetaan pois. Yhden ihan hirveen illan päätteeks mä vihdoin uskalsin soittaa isän psykiatrille ja itkin että hakekaa isä pois mä en jaksa enää, olin kymmenen. psyk. lopetti puhelun sanomalla, että ei pidä ilta vastaan ottoa. En koskaan enää sanonut kenellekkään kotiasioista. 15.v myöhemmin nuorin sisko kertoi, että isä raiskas sen lapsena monta kertaa, sekään ei uskaltanu kertoa kenellekkään. Eniten vituttaa, että isä kerkis kuolla syöpään ennen kuin poliisi tutkinta oli valmis. Nyt olen itse lastensuojelu alalla, juurikin se vittumainen sossun täti.

Jos lapsi itkee kuullessa joutuvansa isän luokse, niin kyllä siinä aika idiootti aikuinen saa olla, jos ei tajua jonkin asian olevan pielessä...

vielä pytytää sanomaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Jos lasta on aina kohdeltu huonosti, niin onpa vaikeam mennä lapsen kertomaan kenellekään, mitä kotona tapahtuu....sääli, että Eerika oli niin yksin pienessä maailmassaan, ettei kukaan auttanut. Biologinen äitikin vollottaa nyt kaikkea paskaa, olisi toiminut, jos oikeasti olisi välittänyt tyttärestänsä. Vienyt vaikka väkisin tyttärensä "maan alle" ja antanut asian iltapäivälehdille, johan olisi alkanut tapahtua...