Tulen muistamaan jokaisena äitienpäivänä tämän pienen tytön,

jossa äitilintu suojaa lasta.

Nyt sinusta tuntuu pahalta, mutta tämäkin tapaus haihtuu mielestäsi jonnekin taka-alalle. Viimeistään kymmenen vuoden kuluttua et muistele asiaa enää ollenkaan, jos ei sitten tule jossain vanhoja asioita käsittelevässä uutisjutussa esiin.



Näitä kauheita asioita sattuu ja ne jäävät unhoon jopa tapahtuma-aikaan eläneiltä ihmisiltä. Murhainfosta voit mennä lukemaan kaikenlaisia kauheuksia, mitä Suomessa on oikeasti sattunut ihan viime vuosikymmeninä: mies muurannut vaimonsa elävältä leivinuuniin, äiti tappanut tyttärensä kivellä päähän hakaten ym. ym. Ja kuka näitä asioita muka koko ajan muistelee ja muistaa? Ei kukaan muu kuin joku rikosharrastaja.

Suomessa on tapahtunut paljon järkyttäviä tapahtumia,joissa pieniä lapsia on kuollut. Aikansa niistä jauhetaan ja hiljalleen unohtuu.Kuukauden kuluttua tälläkin palstalla vingutaan taas reimatecien perään kun naapurin lapsella on,mutta omalle ei ole varaa ostaa.

Minulle tulee usein mieleen äitienpäivänä tuttavaperhe lapsuusajoilta. Perheen äiti kuoli äitienpäivänä sairauskohtaukseen, perheessä 6 lasta.

Toki asiat haalenee vuosikymmenien saatossa, tuosta on kulunut n. 40 vuotta.

Vaikka en ole perheen kanssa missään tekemisissä ollut kolmeen vuosikymmeneen ei tuo asia häviä mielestä.

Nyt sinusta tuntuu pahalta, mutta tämäkin tapaus haihtuu mielestäsi jonnekin taka-alalle. Viimeistään kymmenen vuoden kuluttua et muistele asiaa enää ollenkaan, jos ei sitten tule jossain vanhoja asioita käsittelevässä uutisjutussa esiin.

Näitä kauheita asioita sattuu ja ne jäävät unhoon jopa tapahtuma-aikaan eläneiltä ihmisiltä. Murhainfosta voit mennä lukemaan kaikenlaisia kauheuksia, mitä Suomessa on oikeasti sattunut ihan viime vuosikymmeninä: mies muurannut vaimonsa elävältä leivinuuniin, äiti tappanut tyttärensä kivellä päähän hakaten ym. ym. Ja kuka näitä asioita muka koko ajan muistelee ja muistaa? Ei kukaan muu kuin joku rikosharrastaja.

Lehdestä aikuisena luettu juttu täysin vieraasta perheestä ei vain jätä samanlaista muistijälkeä yleensä kenellekään.

Voitte vaikka testata itseänne: Kuka vielä muistaa sen yhden keskisuomalaisen kaupunginvaltuutetun tapauksen yksityiskohdat? Tai sen porvoolaisen talousvaikeuksista kärsineen perheen? Kuinka monta lasta kuoli ja tappoiko isä vai äiti? Siis muistelkaapas ihan täysin ilman Googlen apua.

Ihan varmasti tunsitte olevanne kauhean järkyttyneitä silloinkin, mutta kummasti ne kauheat yksityiskohdat ovat haihtuneet mielestä.

Minulle tulee usein mieleen äitienpäivänä tuttavaperhe lapsuusajoilta. Perheen äiti kuoli äitienpäivänä sairauskohtaukseen, perheessä 6 lasta.

Toki asiat haalenee vuosikymmenien saatossa, tuosta on kulunut n. 40 vuotta.

Vaikka en ole perheen kanssa missään tekemisissä ollut kolmeen vuosikymmeneen ei tuo asia häviä mielestä.

Nyt sinusta tuntuu pahalta, mutta tämäkin tapaus haihtuu mielestäsi jonnekin taka-alalle. Viimeistään kymmenen vuoden kuluttua et muistele asiaa enää ollenkaan, jos ei sitten tule jossain vanhoja asioita käsittelevässä uutisjutussa esiin.

Näitä kauheita asioita sattuu ja ne jäävät unhoon jopa tapahtuma-aikaan eläneiltä ihmisiltä. Murhainfosta voit mennä lukemaan kaikenlaisia kauheuksia, mitä Suomessa on oikeasti sattunut ihan viime vuosikymmeninä: mies muurannut vaimonsa elävältä leivinuuniin, äiti tappanut tyttärensä kivellä päähän hakaten ym. ym. Ja kuka näitä asioita muka koko ajan muistelee ja muistaa? Ei kukaan muu kuin joku rikosharrastaja.

Nyt sinusta tuntuu pahalta, mutta tämäkin tapaus haihtuu mielestäsi jonnekin taka-alalle. Viimeistään kymmenen vuoden kuluttua et muistele asiaa enää ollenkaan, jos ei sitten tule jossain vanhoja asioita käsittelevässä uutisjutussa esiin.

Näitä kauheita asioita sattuu ja ne jäävät unhoon jopa tapahtuma-aikaan eläneiltä ihmisiltä. Murhainfosta voit mennä lukemaan kaikenlaisia kauheuksia, mitä Suomessa on oikeasti sattunut ihan viime vuosikymmeninä: mies muurannut vaimonsa elävältä leivinuuniin, äiti tappanut tyttärensä kivellä päähän hakaten ym. ym. Ja kuka näitä asioita muka koko ajan muistelee ja muistaa? Ei kukaan muu kuin joku rikosharrastaja.

Olin 6.luokalla koulussa ja opettaja sanoi "Kyllähän tästä nyt kohistaan, mutta muutaman vuoden päästä sitä ei muista kukaan". Päätin, että minä muistan. Hakkasin päivämäärän päähäni: 13.4.1976. Muistan sen, vaikka tulisi herättämään keskellä yötä. Ihan tahtomattani päähäni on jäänyt Porvoon tragedian päivämäärä 14.6.2004. Siis se tapaus, jossa äiti ampui taloushuolien vuoksi perheensä ja lähetti ulosottomiehelle faksin.



Jotkut tapaukset vain muistaa. Jammun polttamat tytötkin muistan, mutta en tarkkaa päivämäärää. Maaliskuun alussa 1989 se oli.