Lue keskustelun säännöt.
Mikähän minua vaivaa? Rakastan miestäni, mutta ajattelin muuttaa lasten kanssa pois
27.11.2005 |
koska sitten lapset olisivat kaksi viikkoa minulla ja kaksi viikkoa isällään. Ne kaksi viikkoa jotka lapset olisivat poissa saisin rauhassa siivota, tehdä omia juttuja, käydä ostoksilla, ja yleensäkin tehdä niitä asioita, joita ei tavallisesti voi tehdä. Siiten taas pari viikkoa eläisin vain lapsille. Nyt ei oikein voi suunnitella mitään eikä tehdä mitään kun 1,5v ja 3v ovat kimpussa koko ajan. Haaveilen viikosta omassa rauhassa ja pakkailen jo tavaroita. Tänään tutkin vapaita vuokra-asuntoilmoituksia ja kävin yhtä katsomassa. Pitäis varmaan miehellekin jotain sanoa. Olis vaan helpompi lähteä ja odottaa kun ne omat 2 viikkoa sitten tulee.
Kommentit (6)
Mutta haluan tehdä sen ihan itse, omassa rauhassa. Olen kokeillut lapsenvahteja.Vievät lapset ulos pariksi tunniksi. Mitä siinä ajassa ehtii tehdä? Ei kukaan voi tehdä kuukauden hommia parissa tunnissa. En minä halua lomalle. Haluan että joku vie lapset jonnekin että voin tehdä täällä sen mitä pitää. Tajuaakohan kukaan mitä yritän sanoa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko ehkä fiksumpaa löysätä pipoa sen suhteen, mitä on " pakko" tehdä? Ehdit siivota ja puunata vielä vuositolkulla, lapsien kanssa eläminen loppuu pikemmin kuin uskotkaan!
Mitä meiltä uskot miehesi olevan erosta?
joita mietit nyt.. siksi en tuomitse sinua. Pitäisi sitä aika normaalina kuitenkin että väillä kaipaa ihan omaa aikaa. Tosin itselleni ei vielä ole tuollaista tunnetta tullut, ennemmin surisin sitä että lapset eivät näkisi ihanaa isäänsä kuin pari viikkoa kuussa !
Lapset eivät ole kauan pieniä. Pian sinulle koittaa aika jolloin kaipaat sitä että lapsesi tulisivat " häiritsemään" sinun hommiasi.
saat sitten siivota rauhassa, pianpa näet senkin hauskuuden. Äijäs on varmasti jo siinä vaiheessa tottunut eroon, eikä huoli sua takaisin..Kannattaisiko puhua asioista??!!
jonkin aikaa välillä pyörittelin päässäni, kuinka olisi ihanaa olla aivan yksin. Perhe-elämä rasitti, halusin rauhaa ja hiljaisuutta. Tosin sitä sain aina viikonloppuisin, kun mies ja lapset lähti mökille. torjuin miehenikin läheltäni, halusin olla yksin.
Olin tosin aivan mielettömän väsynyt koko ajan ja lasten mekkala kävi hermoille. Tosin syy väsymykseen selvisi - minulla todettiin fyysinen sairaus. Ei onneksi kovin vakava ja lääkitys tehoaa väsymykseen, muita oireita kylläkin jäi.
ja kai minä samalla kävin läpi jotain omaa kasvukriisiäni.
Mutta kävin tämän kriisini läpi, mies muuttui tärkeäksi, kriisi oli ohitse.
MUTTA; MUTTA
Miespä otti ja ilmoitti haluavansa erota! Nyt saa olla rauhassa yllin kyllin, joka toinen viikko lapset isällään. Ja ei ole yhtää kiva juttu....
Toisaalta oma rauha on ihanaa, mutta olisin halunnut pitää kokonaisen perheen.
Eron syyt on minulle edelleenkin epäselvät, paitsi että uusi nainen oli hiipinyt kuvioihin. Matto vetästiin totaalisesti jalan alta, en todellakaan kuvitellut näin käyvän. Mies ei sanallakaan vihjannut omaan pahaan oloonsa. Juuri se raivostuttaa kaikista eniten, ei yritetty päästä kriisistä yhdessä yli.
Tai siis ylipäänsä pystyy ottamaan? Mikset lähde viikoksi itseksesi lomalle jos noin rankkaa on?
Mieti nyt kuitenkin vielä, jos et ole provo.