Miksi minusta tuntuu, että 2000-luvun Suomessa on tapahtunut pahempia asioita,

autettu enemmän? Ihan oikeasti? Koska minä muistan omasta kaveripiiristäni kolme vuosikymmentä sitten MONTA joiden kotona ryypättiin ja tehtiin muutakin. Ei heitä tosiaan naapurit ottaneet viikonlopuksi, hyvä jos ruokaa antoivat jos lapsi oli heillä leikkimässä. Päin vastoin, silloin naapurisopua arvostettiin yli kaiken, ja kaikki teeskentelivät, että selvätkin väkivallan merkit olivat vaan pieniä tapaturmia. Muistan että joistakin perheistä sanottiin että "niillä sattuu ja tapahtuu" ja se siitä. Nykyään muistelen kauhulla kavereideni kotioloja - ei ne olleet sellaisia koteja joissa lapsen on hyvä olla.

autettu enemmän? Ihan oikeasti? Koska minä muistan omasta kaveripiiristäni kolme vuosikymmentä sitten MONTA joiden kotona ryypättiin ja tehtiin muutakin. Ei heitä tosiaan naapurit ottaneet viikonlopuksi, hyvä jos ruokaa antoivat jos lapsi oli heillä leikkimässä. Päin vastoin, silloin naapurisopua arvostettiin yli kaiken, ja kaikki teeskentelivät, että selvätkin väkivallan merkit olivat vaan pieniä tapaturmia. Muistan että joistakin perheistä sanottiin että "niillä sattuu ja tapahtuu" ja se siitä. Nykyään muistelen kauhulla kavereideni kotioloja - ei ne olleet sellaisia koteja joissa lapsen on hyvä olla.

Meillä on eri kaveripiiri ja eri ympäristö.

Noin kolme vuosikymmentä sitten, -80-luvulla, minulla oli kaksi pientä lasta, olin parikymppinen.

Kerroin neuvolassa murheitani. Parisuhde lasten isän kanssa oli ongelmallinen ja anoppi oma lukunsa.

Koskaan neuvolan täti ei epäillyt, ettenkö huolehtisi lapsistani, hän osasi erottaa nämä kaksi asiaa myös siten, etteiv ät ne minullakaan menneet kotona arjessa sekaisin: lapset ja koti hoidettiin, vaikka miehen kanssa oli riitoja ja skismaa, väkivaltaa ei kuitenkaan ollut, vaikka huutoa olikin.

Ystävä asui samassa taloyhtiössä.

Muistan vieläkin: 3 vuotiaan ylivilkkaan kanssa oli haasteellinen ruokakauppareissu. Ystävä nro II jäi kaupan ulkopuolelle odottamaan kun tulin ulos kaupasta ja nauroi: taisi olla haasteellinen kauppareissu.

Ei heistä kukaan epäillyt, että kotona hakkaan tenavan seinään, vaikka lapsen kanssa haasteellista olikin. Ei kukaan epäillut, etten selviä arjesta, vaikka miehen kanssa olikin ongelmia.

Oli helpottavaa toimia vanhempana, kun arvostettiin haasteista huolimatta.

Pystyi myös puhumaan ääneen asioista niiden oikealla nimellä.

Samaa ei voi sanoa nyt tänä aikana. Jos kerron neuvolassa raskaasta elämäntilanteesta, luullaan etten selviä arjesta ja olen sekoamassa, ja tehdään ls-ilmoitus.

Kun lapsi käyttäytyy ns. väärin julkisella paikalla, ja itse toimii ns. oikein, tehdään lasten.silmoitus koska oletetaan, että kotona lapsi saa selkäänsä