Millainen äiti olet?

siis toinen lapsi kolme, mulla jäi ihan hassusti kesken toi viesti! :D Ei me sentään vuosikkaalta vielä käytössääntöjä vaadita.

ei meillä ole kovaa kuria ja lapset 8 ja 5v.saavat kehuja hyvästä käytöksestään koulussa ja kerhossa.

Osaavat kiittää, pyytää kauniisti ja syödä nätisti.

Usein antanut heille periksi, mutta perusrajat kuitenkin, joten lapsilla turvallinen olo.

Paljon hellyyttä, rakkautta ja hemmottelua ja todella paljon aikaa lapsille. Meidän kohdalla toiminut hyvin

Ärsyttävä piirre. Sohvanpohja kiehtoo vähän turhankin paljon.

" Lempeä, lepsu, neuvotteleva, ankara, autoritäärinen, tiukka? Millaiset on teidän kurinpitomenetelmät ja miten ne käytännössä toteutuvat? Minkä ikäinen lapsesi on? "



Varmaan mua äitinä parhaiten kuvaisi nuo sanat lempeä ja neuvotteleva. :)



Meidän perheessä tälläisiä kurinpitomenetelmiä: Jos lapsi tekee jotain todella todella todella ilkeää niin silloin rangaistuksena 15min häpeänurkassa ja jos homma toistuu niin uudestaan mennään ja niin kauan ennen kun ilkeyden teko loppuu. Tai jos ruokapöydässä ei osata käyttäytyä niin 30min omaan huoneeseen ja sen jälkeen kokeillaan uudestaan ja niin monta kertaa tehdään ennen kun oppii. Yleensä muuten asioissa toruminen ja tiukka keskustelu riittää..



Nyt lapsi aloitti elokuussa myöskin päiväkodin ja on saanut sieltä lisää kavereita. Eli ilkeyden teosta voi seurata myöskin kotiaresti ja ei pääse sitten kavereiden luokse leikkimään tai he eivät meille. Ja on sama ollut jo 3v lähtien näiden pihapiirinkin kavereiden kanssa.



Mutta kuten sanoin yleensä se tiukka toruminen ja keskustelu riittää, nää muut ovat vaan sitten äärirangaistuskeinoja. :)

Ja olen lepsu äiti, joka välillä (aika harvoin) suuttuu kunnolla, mutta muuten leppoisa.



Yksi asia mitä monessa perheessä ei todellakaan saa tehdä, mutta meillä saa, on aamupalan syöminen olohuoneessa. Mies inhoaa sitä, ja aina toitottaa ettei hänen lapsuudenkotonaan olisi tullut kuulookaan.



Muutenkin teen liikaa lasteni eteen, myönnetään. Pitäisi alkaa vaatimaan tiettyjä asioita tai olisi siis pitänyt alkaa jo ajat sitten. Oma vika. Eli laiskakin olen. En vain usko nalkuttamiseen.

Ja jos lapsi esimerkiksi tahtallaan rikkoisi toisen lelun tai varastaisi toiselta lelun niin tottakai se rikottu lelu maksettaisiin ja varastettu palautettaisiin, tuosta rangaistukseksi takavarikoisin viikoksi ainakin hänen jonkun tärkeän lelun. :) en välttämättä unilelua koska sitten meillä ei saataisi nukuttua ja kun lapsi väsyy nii se ois sit yhtä huutoa ja temputtelua ja kohta voitais koko perhe huonosti..



Mutta kuitenkin jonkun tärkeän lelun ottaisin silloin pois!

Olen laiska ja oikeastaan aika huono äiti. Ja väsynyt äiti. Jos mulla on joku hyvä kirja kesken, lapset saattaa elää koko päivän pelkällä leivällä ja jogurtilla. En myöskään tunnu panostavan lapsiin niin paljoa kuin muut äidit, en osta paljoa leluja tai ole jatkuvasti vieressä vahtimassa ettei kävelemään opetteleva satuta itseään. En ehkä ole enää edes tarpeeksi empaattinen: joku lapsista tuntuu aina itkevän jotakin kolausta, niin tuntuu ettei oikeaa empatiaa enää riitä jokaiselle kuhmulle. Joissakin asioissa taas saatan olla liian tiukka ja vaativa. Pitäisi neuvotella ja kehua enemmän.



Ennen lapsia kuvittelin, että minusta tulee loistava äiti. No totuus on tässä matkalla karissut jonnekin. Erityisesti esikoinen koettelee hermojani. Haluaisin olla lempeämpi ja kärsivällisempi.



Lapsia on kolme alle kouluikäistä.

Ärsyttävä piirre. Sohvanpohja kiehtoo vähän turhankin paljon.

Ei lie yllätys, että melko lepsu olen äitinä. Olen myös uhrautuja... Vaadin varmasti lapsiltani liian vähän. Ja usein sitten suutunkin turhan helposti. Lapset ovat 11 ja 15.

ja toivon mukaan olen hauska, mukava, rento ja tasapuolinen. Meillä käytös pitää olla hyvää, muuten ollaan melko rentoja (iltapalaa saatetaan syödä olkkarissa) syödään välillä herkkuja, joskus lipsahtaa nukkumaanmenot jne. Ei se elämä niin vakavaa ole ;)



Lapset 8v, 10v ja 18v.

Olen laiska ja oikeastaan aika huono äiti. Ja väsynyt äiti. Jos mulla on joku hyvä kirja kesken, lapset saattaa elää koko päivän pelkällä leivällä ja jogurtilla. En myöskään tunnu panostavan lapsiin niin paljoa kuin muut äidit, en osta paljoa leluja tai ole jatkuvasti vieressä vahtimassa ettei kävelemään opetteleva satuta itseään. En ehkä ole enää edes tarpeeksi empaattinen: joku lapsista tuntuu aina itkevän jotakin kolausta, niin tuntuu ettei oikeaa empatiaa enää riitä jokaiselle kuhmulle. Joissakin asioissa taas saatan olla liian tiukka ja vaativa. Pitäisi neuvotella ja kehua enemmän.

Ennen lapsia kuvittelin, että minusta tulee loistava äiti. No totuus on tässä matkalla karissut jonnekin. Erityisesti esikoinen koettelee hermojani. Haluaisin olla lempeämpi ja kärsivällisempi.

Lapsia on kolme alle kouluikäistä.

Jos meillä olisi vain yksi lapsi, olisin niin paljon parempi äiti. Sisarusten kinastelu ja tappelu ja ylipäätään toistensa yllyttäminen syö voimia ja tekee äitiydestä paljon raskaampaa.

Minä päätän meillä tärkeät säännöt ja lapsi tottelee niitä hyvin. Syö nätisti, ei satuta muita, antaa muille lapsille leluja lainaan, vie omia tavaroitaan pois jne. Olen kuitenkin lempeä, sillä minulla on toistaiseksi aina aikaa myös hassutuksille ja lapsen tavalla tekemiselle, on paljon asioita joista voi neuvotella ja lapsi saa päättää itse.

Tulee valitettavasti huudettua välillä liikaakin. Lapsi on vilkas. Tosin lapsi saa myös halauksia ja suukkoja. Joissain asioissa annan varmaan periksi liian helposti. Mies taas tiukempi kasvattaja.