Lue keskustelun säännöt.
AJatuksianne: "pakottaako" 4,5 v käymään kerhossa vai ei?
29.08.2012 |
Meillä on 4,5 v poika joka on ollut ikänsä kotihoidossa, kolmevuotiaasta käynyt (seurakunnan) kerhossa pari kertaa viikossa n. 3 tuntia kerrallaan. Jossain välissä neljävuotta täytettyään alkoi olla vastahakoinen kerhoonmenemisessä, siellä oli kai ollut pientä kahakkaa poikien kesken ja asiat selviteltiin eikä enää ihan niin apea ollut menemään, silti oli välillä "ylimääräinen" ts jäi ilman paria/omaa kaveria jos sillä lailla sattui, ei kiusausta kuitenkaan. Vaikka asiat oli hoidossa, tuntui ettei viihdy, sanoi ettei halua mennä ja siellä on tylsää. Kävimme vuoden kuitenkin loppuun, ja nyt kesän jälkeen alkoi uusi kerho, uusin kaverein ja paikoin.
Kauhean vastahakoisesti sinne meni, tietenkin jännitti, mutta ekan päivän jälkeen ei tilanne ollut yhtään parempi :/ Sanoi, ettei halua mennä sinne, että on tylsää -tätien mielestä päivä oli mennyt hyvin. Eka päivä toki vasta takana, mutta mua kalvaa se silti -eikö tässä vaiheessa pitäis lapsen olla iloinen kerhoonmenosta, innoissaan tms...Tietenkään vielä ei ole tutustunut muihin lapsiin, sekin vaikuttaa, mutta edelleen kokee, että tylsää ja että siellä ollaan liian kauan -ei haluaisi olla "yksin" eli ilman vanhempia niin kauan. Omassa liikuntakerhossa ja muskarisas käy mielellään (yksin).
Olen kahden vaiheilla. Toisaalta tuntuu ettei lasta viitsi pakottaa koko syksyä kerhoon, jos kerta kaikkiaan ei viihdy -eikös sen pitäisi olla kiva paikka? Kun pakko ei ole, ainakin vuoden olen vielä pikkusisaren kanssa kotona.
Toinen puoli on se mitä jotkut vihjailee, että pitäiskö näin "ison" lapsen (joka on kotihoidossa) kuitenkin pitää siellä, vaikka tuntuisi tylsälle tms, koska vastaavaa pitää ensi vuonna esikoulussa kuitenkin kestää. Eli pitäis oppia olemaan vaikka on "tylsää" jne..
Päällimmäisenä on tuo, että kun ei oo pakko. Toisaalta, pari kertaa viikossa vaan, pitäishän se kestää -paitsi jos takana on jotain, että joku kiusaa tms. Mut ikävä syksy tulee jos joka kerhopäivä pitää pakottaa toista, sehän pitäis olla kiva asia.
Miten teksitte? Onko vastaavia kokemuksia? Tuntuu, että kaikkien lapset vaan aina viihtyy tosi hyvin kerhoissaan tai tarhoissaan ja tämä vaan on tommoinen krantumpi tapaus, viihtyisi tosi hyvin kotona -ja sitten naapurin ikätovereiden kanssa leikkii ja haluaa leikkiä joka päivä, he ovat osittain tarhoissa, osittain kotona.
Kommentit (7)
että poika aloitti siis 4v uudessa kerhossa muuton jälkeen. 3½vuotiaana oli ollut toisessa kerhossa, kun jäin kotiin äitiyslomalle. Päiväkodissa oli ollut sitä ennen vuoden. Vanhaan kerhoon ja päiväkotiin meni ja jäi mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika oli ihan samanlainen (aloitti komivuotiaana srk:n kerhon).
Kyllä se alkukankeuden jälkeen lähti rullaamaan ja lapsi meni useimmiten hyvinkin innoissaan kerhoon.
Kuten edellinen kirjoittaja sanoi, jos kerhoon meno alkaa vaikuttamaan arkeen, sitten lopetetaan.
alkoi myös epäviihtyä kerhossa. Otin pois.
Nyt on neljännellä ja oikein pirteä ja ponteva koululainen.
Eskarin kanssa olin tiukka. Sinne mentiin ja sillä selvä. Sama juttu koulun kanssa. Meillä ei ole koskaan esimerkiksi lomia muuta kuin loma-aikoina jne.
uudella porukalla. Mä koittaisin houkutella/painostaa käymään jonkun aikaa, kattoisin alkaako rullaamaan.
Jos ei, niin mikäs pakko siellä on käydä? Onhan hänellä muita harrastuksia ja kavereita pihapiirissä. Ja eskarikin voi alkaa maistua paremmin, kun ei ole lähimuistissa pakko-mennä-kerhoon ajatuksia. Tee niin kuin itse vanhempana koet oikeaksi, äläkä välitä mitä muut on mieltä.
Ap tässä, kiitos vastaajille (vaikkei kukaan teistä varmaan enää ole näkemässä :) )
Lapsi tosiaan kävi edellsessä kerhossa vuoden, viihtyi kohtuullisesti, missään välissä ei superinnokas ollut eikä kerhoon meno ollut mikään "houkutin" ja loppua kohti alkoi sanoa ettei halua sinne mutta oli kuitenkin ihan iloinen pois tullessa (poislukien pieni kahakkajakso poikien välillä joka hoidettiin pois).
Nyt uudessa ainakin ekan päivän jälkeen sanoi ihan heti, ettei halua mennä sitten sinne enää. Katsotaan nyt jos ja kun toivottavasti saa siellä kavereita ja sen avulla sitten tykkäsi mennä, muuten en ehkä kykene pakottamaan koko syksyä, jos ei ala parin viikon jälkeen helpottaa niin ehkä sitten lopetetaan.. Pääsemme sinne helposti autolla, joten silleen ei hankaloita arkea mutta kyllä jatkuva vastahankaisuus tuntuu ikävälle, että toisella heti vähän valahtaa mieliala kun tulee puhe että kerho huomenna jne, alkaa itseäkin ihan ahdistaa ja tuntuu, että ihan helpotus kun EI ole kerhopäivää :/ Eli ei tunnu siltä, että ajaa asiaansa muuta kuin yhdellä kasvatuksellisella asialla eli että oppii toimimaan ryhmässä ja sietämään tylsyyttä, kaikki "kiva" puuttu, se mikä saisi ihan hyvillä mielin menemään kerhoon. Pahimmassa tapauksessa koulusta tulee joskus semmoista, ettei mene sinne hyvillä mielin (nimim. pelkään koulukiusausta ihan varulta etukäteen) niin tarviiko vielä nyt sitä kestää kun ei ole pakko..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset on saaneet ihme reipastumisen täytettyään 5. Tätä ennen eivät ole uskaltaneet jäädä minnekään. En pakota kerhoon, kouluun on sitten pakko mennä.
oma poikani aloitti kerhossa, kun oli 4v. Syksy meni mukavasti ja kävi mielellään. Mutta keväällä ei enää halunnut sinne. Alkukevään kuskasin vastahakoista poikaa kerhoon, mutta seuraavaksi alkoi jo edellisenä päivä sanoa, ettei halua kerhoon (kerhopvt ti ja to), joten melkein koko viikko oli "en halua mennä kerhoon"- narinaa. Meillä oli kerhoon matkaa n.puolentunnin kävely, joka alkoi venyä lähes tuntiin, kun vastahakoista poikaa sinne raahasin, joten päätin, että antaa olla. Tämä ei nyt vain palvellut meidän perhettä. Kevään kävi muutaman kerran, jos oli auto käytössä ja tuli kyllä ihan hyvällä mielellä pois kerhosta ja oli ollut "ihan kivaa". Syksyksi hain vielä paikkaa, mutta ennen kerhon alkua poika ilmoitti taas, ettei halua mennä, joten peruin paikan.
En tiedä, mistä johtui. Toki kotona oli pikkusisko, en tiedä oliko kateellinen, toisaalta futisharkkoihin jäi mielellään. Toisaalta mietin, että kerho oli liian hidastempoinen energiselle pojalle, joka ei silloin vielä jaksanut innostua kynistä, leikkaamisesta ja liimaamisesta. Lisäksi kerho tuntui olevan hyvin ohjaajavetoinen, esim. askartelut olivat vallan aikuisen ohjauksessa tehtyjä.
Mietin paljon tuota, että kohta alkaa eskari ja pitää osata istua hiljaa ja pitää mennä, vaikkei haluis, jne. Koin epävarmuutta ja huonommuutta, kun lapseni ei sopinut muottiin.
Silloin syksyllä, kun peruin paikan, luulin, että olen menossa tammikuussa töihin ja poika hoitoon, mutta huomasinkin olevani raskaana, joten kotiura jatkui. Poika meni siis kotoa eskariin (4h/pv) ja kun eskari alkoi, ei sinne menon suhteen ollut mitään ongelmaa. Kertaakaan koko vuoden aikana poika ei kysynyt, onko pakko mennä tai että hän ei halua. Kynähommat, saksilla leikkaaminen, liimailu, kaikki muu näpertely alkoi kiinnostaa ja poika teki paljon noita juttuja myös kotona.
Nyt aloitti koulun ja oppimisintoinen poika on kouluun lähtenyt. Eskarista sai vain hyvää palautetta niin keskittymisestä, kuin sosiaalisista taidoista, vaikkei ryhmäkokemuksia paljon ollutkaan ennakkoon. Futiksessa on käynyt koko ajan.
En nyt kuitenkaan osaa sanoa, mitä teidän kannattaa tehdä. Jos matka kerhoon on helppo (lyhyt/ auto käytössä) ja lapsi tulee iloisena pois kerhosta, kannattaahan sitä ehkä jatkaa. Jos taas tuntuu, ettei kerho anna teille apua arkeen, vaan hankaloittaa, niin kannattaa lopettaa.
Ohjaan työkseni srkn kerhoja ja näitä lapsia on aina ryhmissä. Yleensä kun kerhon ovi sulkeutuu, lapsella ei ole mitään ongelmaa sulautua kerhon rytmiin ja touhuihin. Yleensä näillä lapsilla on myös kavereita. Enemmän kyse on ehkä eroahdistuksesta äitiin/vanhempiin, kuin siitä, ettei oikeasti viihdy kerhossa. Lapsi voi olla kateellinen, kun pikkusisarus saa jäädä äidin kanssa, eikä hän tiedä mitä "kaikkea kivaa" he kotona tekevät. Joillekin lapsille on auttanut, kun äiti on kertonut menevänsä kotiin tekemään jotain, mistä lapsi ei pidä, joilloin lapsi ei jää mistään kivasta paitsi.