Mitä ajattelisit jos lähi-äitipuolena 15v toiminut ihminen sanoisi
lapsipuolen kotoa poismuuttamisen olevan haikeaa mutta toisaalta helpottavaa?
Kommentit (13)
se oli sekä haikeeta että helpottavaa. Nuorilla on jo oma elämä ja erilainen vuorokausirytmi, ja siedän huonosti sitä, että valvotaan pikkutunneille ja nukutaan iltapäivään viikonloppuisin.
Myös tyttären muutto oli sekä haikeeta että helpottavaa. Helpottavaa siksi, että hänen poikakaverinsa vietti meillä tosi paljon aikaa, oli usein yötä jne.
Eiköhän tämä haikeeta & helpottavaa ole ihan lunnon järjestämä juttu ;)
Miten omat lapsesi, eivätkö saa tulla lomilla ja jouluna?
käyvät vanhempiensa luona joulu-, kesä- ja pääsiäislomilla. Noin toimivat monet vielä siinäkin vaiheessa, kun heillä on jo oma perhe. Etkö etä-äitipuoli sinä tunne ketään, joka käy koko perheensä tai lastensa kanssa harva se viikonloppu "mummolassa" ja viettää osan lomista siellä? Mulla tuttavapiirissä montakin tälläistä tapausta.
Toki tekevät muutakin, mutta tosi säännöllisesti näkevät vanhempiaan. Eli en kauheasti ihmettele, jos 21- vuotias noin tekee. Toinen juttu sitten kokonaan, että pitäisikö hänen asua omillaan vai äitinsä luona. Monessa Euroopan maassa lapset asuvat vanhempiensa luona siihen asti, kun opinnot suoritettu ja eka kunnollinen työpaikka varmistettu...
minä olen 40 ja menen edelleen vanhempieni luokse lomalla ja jouluna.
Nekö olisi pitänyt lopettaa kun täytin 18?
Tosin asumme 900 km:n päässä. Ja nyt mukanani kulkee 2 lastani...
kämppään ja mä olen ihan kauhuissani. Siinäkö se nyt oli, lapsuus ja nuoruus? Ai kamala, aika mennä vilahti ohi ja kieltämättä mietityttää olisiko jotain pitänyt tehdä toisin, saiko poikapuoli hyvän lapsuuden jne? Yhteisiä lapsia on vielä kaksi kotosalla ja kyllä hirvittää ajatus, että aika lentää samalla tavalla ja ohta nekin ovat muuttamassa pois :(
Lasten lähtö ON haikeata ja helpottavaa, lapsipuolten vielä enemmän sitä helpottavaa.
mitäpä tuohon sanomaan? aika normi sanonta.
ja päätin just, että nyt saa viikonloppuvierailut joka toinen vkl + jouluja + lomia loppua. Jos mies on 21, niin en mä ymmärrä, miten tulee edelleen joka toinen perjantai viiden junalla kuin 10-vuotiaasta on tullut ja lähtee sunnuntaina kello kuuden junalla kotiin. Kesällä oli täällä kaksi viikkoa juhannuksesta kuten on ollut tapana ja just sanoi, että tänä vuonna onkin sitten joulun meillä, kun viime vuonna oli äidillään. Onko tää nyt ihan normaalia, että aikuinen ihminen elää edelleen äidillään, istuu kotona ja käy isällään viikonloppuja ja lomia???
musta nää lapsuuden tapaamisjutut saisi pikkuhiljaa muuttua aikuisen ihmisen vanhempien tapaamisiksi. Jos äitinsä ei halua siellä pitää, niin heittäköön omilleen asumaan.
t: 9
Mun kohta 21-vuotias poikani asuu vielä kotona. Muuttaa varmasti lähiaikoina, aloitti juuri opinnot (tosin kodin lähellä).
Kyllä omakin lapseni on kotonakin paljon. Toki viettää aikaa myös kavereiden kanssa, mutta kyllä myös perheen kanssa. Mukavaahan se on, että toinen tykkää myös oman perheen seurasta :)
Tosin erona miehesi poikaan se, että tämä uusperheen lapsi ei käy isäänsä moikkaamassa enää oikeastaan koskaan. Näkevät ehkä noin 2 kertaa vuodessa. Et kai tuotakaan vaihtoehtoa miehellesi haluaisi? Meidän tapauksessamme lapsen isä voi lähinnä syyttää itseään. Poika kävi isän luona säännöllisesti noin täysi-ikäiseksi saakka - käyminen loppui kun se ei enää ollut ns minun vastuullani. Oma-aloitteisesti tuo ei isällään käy.