Lue keskustelun säännöt.
Eroaako yksinuoltajien elämäntapa suuresti ns. ydinperheenelämäntavasta?
26.08.2012 |
Ihmettelen vain näin yksinhuoltajana. Toki tietenkin lapset ovat tottuneet yöpymään muuallakin kuin vain kotonaan (kun siis käyvät etävanhemman luona), mutta muuten elämäntapamma on samankaltainen kuin lapsuuden perheessä: kaikkea rahaa ei käytetä, vaan säästetään tarpeen varalle, luetaan paljon, retkeillään, kierrätetään, ostetaan mahdollisimman paljon käytettynä ja laadukkaita tavaroita, käytetään raha mieluummiin kulttuuriin ja sivistykseen kuin materiaan ja merkkituotteisiin. Lapsia kannustetaan koulunkäyntiin ja mielellään nähdään että lukiolaiset painostavat kouluun, ei työnkäyntiin kouluvuoden aikana. Ruokaillaan yhdessä ja pidetään perheen omia perinteitä arvossa.
Tämä pohdinta viiteuksena tuohon toiseen ketjuun.
Kommentit (20)
Elämäni on tismalleen samanlaista kuin ydinperheessämme oli.
No, ei nyt ihan samanlaista. Mies haluasi aina retkeillä, joten me retkeilimme. Minä taas en lähde lasten kanssa metsään, vaan vien heidät teatteriin.
Lapset ovat sanoneet, että elämä on nyt tuplasti täydempää: on kahdet joululahjat, kahdet lomat, kahdet sukujuhlat. Se on se, miten elämä on erilaista. Mutta ei muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh:t taas kinuavat kaiken sossulta: lasten vaatteet, kengät, harrastukset, urheiluvälineet jne.
En ole eläessäni käynyt sossussa, en edes tiedä, missä se fyysisesti sijaitsee.
4
Yh:t taas kinuavat kaiken sossulta: lasten vaatteet, kengät, harrastukset, urheiluvälineet jne.
Yksinhuoltajuuteni takia ei tule ylimääräistä kuin minimielatustuki ja lapsilisän yh-korotus. En saa asumistukeakaan, koska tulot ylittää reippaasti rajan. Päivähoitomaksut maksoin täysimääräisinä yksin, toisin kuin ydinperheissä maksajia on kaksi.
yksinhuoltajuus. Ei tietenkään kaikissa vastauksissa, mutta muutamissa kyllä.
Linkki:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1680562/kumman_kotia…
Siis keskityin lapsiin ihan täysillä, ehkä liikaakin. Kun on parisuhteessa tulee keskityttyä myös miehen kanssa yhdessäoloon. Ei kai sossu urheiluvälineitä maksa eikä harrastuksiakaan automaattisest. Käsittääkseni lastensuojelu on se paikka missä harrastukset maksetaan. Ja jos perhe on lastensuojelussa ei siinä ole mitään kadehdittavaa. Hyvä että silloin heitä autetaan.
Inhottavia asenteita yksinhuoltajia kohtaan. Heistä suurin osa varmasti normsaleja kunnollisia ihmisiä Kyllä täällä meilläpäin on ihan ydinperheitäkin joilla elämänhallinta pielessä ja sossu auttaa. Itseasiassa nyt kun mietin niin meidän talossa ei ole ainuttakaan sossun rahoilla olvaa yh:ta mutta kolme kylläkin 3 ydinperhettä ja kaikilla alholi mukana elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksinhuoltajuus. Ei tietenkään kaikissa vastauksissa, mutta muutamissa kyllä.
Linkki:
<a href="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1680562/kumman_kotia…" alt="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1680562/kumman_kotia…">http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1680562/kumman_kotia…;
eivät vain ole osanneet kuvata perheitään muilla tavoin. Ap taitaa tarkoittaa paljon syvällisempiä asioita kuin mitä vastaajat ovat kirjoittaneet.
yksinhuoltajan lapset saavat sataprosenttisen huomion. Äitiä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki kodin työt.
yksinhuoltajan lapset saavat sataprosenttisen huomion. Äitiä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa.
kaikki kodin työt.
yksinhuoltajan lapset saavat sataprosenttisen huomion. Äitiä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa.
Oletus siis on, että ydinperheessä kodin työt jaetaan?
Ja kun isi tiskaa tai tekee ruokaa, äiti menee pojan kanssa potkimaan palloa tms. ?
Tai että vanhemmat vuorollaan viettää välillä kahdenkeskistä laatuaikaa lasten kanssa?
Ei meillä ainakaan näin ollut, jos mies teki ruokaa, se oli makaroonia ja jauhelihaa.
Mutta sitten miehelle tapahtui jotain. Hän on kuin hidastetussa filmissä. Vastaa viiveellä. ei saa aikaiseksi mitään. Ei muista mitään. Ei tee mitään, vaikk a pyytäisi. Ei ole lasten kanssa juuri lainkaan. istuu sohvalla.
Töissä käy, eikä muuta, vain töitä.
Olemme olleet eri osoitteissa reilun vuoden. Mies sanoo, että haluaa palata yhteen mutten ota tuollaista. Pitäisi tapahtua iso muutos.
Minun elämäni on helpottunut tietyllä tavalla erilleen muuton jälkeen. asunto on pienempi ja jaksan siivota sen. Sitä valtavaa lukaalia en vaan jaksanut, yhden kerroksen kerrallaan ja keittiö + eteinen..
Ikkunoita oli niin paljon + sälekaihtimet, etten suostunut niitä pesemään.
Jo pelkkä yläkerran siivoaminen oli semmonen urakka, monta sataa neliötä, eikä mies osallistunut mihinkään.
Jaksan lasten kanssa paremmin. Kun en osaa enkä tiedä, pyydän tuttavalta miesten hommiin apua, mies ei auta, ei tee mitään, vaikka pyydän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no eivät todellakaan ole mitenkään etuoikeutetussa asemassa! Äidit ovat raihnaisen näköisiä, aina väsyneitä, katkeria akkoja. Rahattomia sossupummeja. lapsista tulee miltei poikkeuksetta yhteiskunnan elättejä/kriminaaleja
Tokihan ydinperheaikana jaettiin kotitöitä ja arjessa oli välillä omaakin aikaa. Silloin ei kuitenkaan tullut tehtyä mitään pidempiä "irtiottoja" arjesta, kun lapsia ei raaskinut jättää kovin pitkäksi aikaa "parkkiin" sukulaisille tms.
Nyt lapset ovat viikonloppuja ja lomilla useitakin viikkoja isällään, niin voin matkustella ja puuhata muutenkin omia juttujani vapaammin. Koen siis, että elämäni on siinä suhteessa helpottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh:t taas kinuavat kaiken sossulta: lasten vaatteet, kengät, harrastukset, urheiluvälineet jne.
Kuulehan- minä tienaat ihan itse rahat elämäämme, myös lasten harrastuksiin ja lomamatkoihin. Toki heidän isänsäkin maksaa jotakin. Maksan melkoisen määrän veroeuroja tämän yhteiskunnan hyväksi. Ihan yhtä hyvin ydinperhekin voi olla yhteiskunnan tuilla kuin yh, varsinkin tänä aikana kun työpaikat vaan loppuvat, eikä uusia ole!!!! Yksi ero mikä mulla tulee mieleen on, että yh yleensä joutuu priorisoimaan, kasvamaan henkisesti, jättämään elämästään kaikenlaisen läheisriipuvan vinkumisen, jonninjoutavan sisustamis-ja stailaamisvimman yms (joka ei tarkoita etteikö voisi olla kaunis koti ja tyylikäs itse) Yh; elämä on yleensä kiinni olennaisissa asioissa, koska ei ole varaa hukata energiaansa toisten konrtollointiin, haukkumiseen, tyhjänpäiväiseen korviketoimintaan. Toki moni yh on liiankin tiukoilla, koska tämä yhteiskunta ei juurikaan arvosta lapsten tai ylipäätään ihmisten tarpeita ja tarvitsevuutta. Mut pahimmat vinkujat löytyy yleensä ihan ydinperheestä mun kokemukseni mukaan. Mulla on monta yh-ystävää ja hienoja fiksuja ihmisiä kaikki!
Vastasin tuohon toiseen ketjuun noin. Kyllä koen että siinä lapsen kannalta on merkittäviä eroja, vaikka vanhemmuus olisi samanlaista. Voi olla kaksi kotia, isä- äiti- ja sisarpuolia (jotka ehkä myös vaihtuva), voi olla riitaa vanhempien välillä ja lapsi siinä välikätenä, yksinoloa ja hoidossa oloa enemmän (kahden vanhemman on helpompi sovittaa menonsa lapsen mukaan) ja on se köyhyyskin ihan tutkitusti suurempi riski yhden huoltajan perheissä.
Ei tästä nyt loukkaantua tarvitse. Eihän yksinhuoltajuus yleensä ole mikään varsinainen valinta ja yleensähän se menee ihan hienosti niinkin, mutta en usko että se lapselle on samanlaista elämää kuin ydinperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tästä nyt loukkaantua tarvitse. Eihän yksinhuoltajuus yleensä ole mikään varsinainen valinta ja yleensähän se menee ihan hienosti niinkin, mutta en usko että se lapselle on samanlaista elämää kuin ydinperheessä.
Ei ole samanlaista, joo. Lapsen elämä on nyt turvallisempaa. Tapaa isäänsä vain valvotusti. Kun isä asui täällä, hän leikki lapsen kanssa ehkä kerran viikossa ja syötti ehkä kerran päivässä. Viikonloput roikkui baarissa aamuun asti ja nukkui iltapäivään, eipä ollut lapselle juuri iloa. Nyt elämämme on säännöllisempää ja turvallisempaa.
Vastasin tuohon toiseen ketjuun noin. Kyllä koen että siinä lapsen kannalta on merkittäviä eroja, vaikka vanhemmuus olisi samanlaista. Voi olla kaksi kotia, isä- äiti- ja sisarpuolia (jotka ehkä myös vaihtuva), voi olla riitaa vanhempien välillä ja lapsi siinä välikätenä, yksinoloa ja hoidossa oloa enemmän (kahden vanhemman on helpompi sovittaa menonsa lapsen mukaan) ja on se köyhyyskin ihan tutkitusti suurempi riski yhden huoltajan perheissä.
Ei tästä nyt loukkaantua tarvitse. Eihän yksinhuoltajuus yleensä ole mikään varsinainen valinta ja yleensähän se menee ihan hienosti niinkin, mutta en usko että se lapselle on samanlaista elämää kuin ydinperheessä.
kaikki samanlaisia... Eikä kaikissa niissä voida hyvin kuten ei kaikissa eroperheissäkään huonosti. Että lapsilla ei myöskään ole samanlaista elämää ydinperheissä. Minusta tämä asetelma on jo hyvin pinnallinen; se mikä on hyvää elämää johtuu perhemuodoista riippumatta ihan muista asioista; millaiset eväät vanhemmat ovat itse saaneet, millainen arvomaailma vanhemmilla on, millainen ammatti, millaisessa ympäristössä elää; yhteiskunnan, asuinpaikan, muiden ympäsillä olevien ihmisten vaikutuskin on suuri. Paljon on perheistä missä lapset näkee erittäin tunnevammaisen parisuhdemallin (tai myös sen köyhyyden periytymisen) ja vastaavasti on yh-perheitä missä lapset näkevät että elämässä on aina toivoa ja ongelmat voi ratkaista (ja esim. huonoon suhteeseen ei pidä jäädä masentumaan).
Yh:t taas kinuavat kaiken sossulta: lasten vaatteet, kengät, harrastukset, urheiluvälineet jne.
No autuaita ovat yksinkertaiset:)
tai eivät saa huomiota ollenkaan, kun yh:t tekevät yksin kaikki kodin työt.
Isommat lapset osaavat laittaa helppoja ruokia ja tiskata. Osaavat laittaa pyykit koneeseen ja kuivat kaappeihin. Siivoavat omat huoneensa. Vauva sylissäkin pystyy laittamaan vaikka just pyykkiä tai imuroimaankin. Ei kai se vanhemmuus pelkkää "lasten kanssa leikkimistä" ole?? Ei ne kotityöt niin kauheasti aikaa vie!
kaikki kodin työt.
yksinhuoltajan lapset saavat sataprosenttisen huomion. Äitiä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa.
että puoli elämää menee kotitöihin???
Minä siivoan kerran viikossa. Näin yh:na asuntoni on aika pieni (vain 76 neliötä), joten siivoamiseen menee tunnin verran. Lapset kun siivoavat omat huoneensa.
Pyykkikone pesee pyykit. Kuivuri kuivaa ne. Vaatteiden viikkaaminen vie 5 minuuttia.
Minä en silitä. Tai kerään silitettävät ja silitän kerran kuussa.
Ruoanlaitto on organisoitua. Teen isomman aterian joka toinen päivä. Enkä muutenkaan ole keittiössä tuntitolkulla.
Astianpesukonetta nyt pitää täyttää. Mutta lapset tyhjentävät sen vuorotellen.
Asun kerrostalossa. Ei ole mitään ulkohommia.
Minulla menee kotitöihin päivittäin ehkä puolisen tuntia. Se ei rasita minua pätkääkään. Onko se paljon lapsilta pois?
Oma yh-perheeni ei juurikaan eroa siitä, millainen oli ydinperheeni. Rahallisestikaan ei ole tiukkaa, sillä vaihdoin työpaikkaa samassa rytäkässä eron kanssa ja palkkani on suurempi kuin exälläni ja itselläni oli aiemmin yhteensä. Maksan siis täydet päivähoitomaksut yms., enkä saa euroakaan elareita! Yh-korotuksen (jotain 50 €/kk) saan lapsilisään, mutta siinä kaikki. Siitä voisin toki luopua. Mitään tukia ei näillä tuloillani saa, enkä tiedä kenenkään muunkaan yh-ystäväni saavan. Sen sijaan tiedän pari tuttavaperhettä, jossa ostatetaan telkkarit yms. sossusta ja ylpeillään siitä. Tämä on kuitenkin ns. ydinperhe.
Lasten vaatteet, harrastukset tms. eivät ole mihinkään muuttuneet. Ulkomaillakin käydään 1-2 kertaa vuodessa. On myös omat huoneet ja oma ok-talo. Ainoa ero on se, että isää ei ole täällä kotona, mutta eipä ollut aieminkaan reissuhommien ja harrastusten vuoksi... Pääsen siis paljon helpommalla, kun ei tartte tehdä ruokaa ja pestä miehen pyykkejä yms. ja etenkään ei tarvitse kuunnella miehen narinoita (vain hän osaa tehdä kaikki täydellisesti). Lisäksi isä tapaa lapsiaan kahtena viikonloppuna (la-su yö) kuukaudessa, joten vapaa-aikaakin on hieman enemmän.
Koulutukseltani olen KTM (+ olen kirjoilla yliopistossa jatko-opiskelijana). Kavereistani useimmat ovat akateemisia, mutta on myös amiksen käyneitä. Osalla lapset menestyvät hyvin koulussa ja osalla on suuria ongelmia. Koulutustaso korreloi kyllä jonkin verran asian kanssa, mutta esim. yhden professorikaverin lapsi on jäänyt pari kertaa luokalle.
Useimmat ystäväni kuuluvat ydinperheeseen, mutta osa on toki eronnut. Osalla ydinperheistä on suuret tulot, osa kituuttelee työttömyyspäivärahalla. Suurimmat taloudelliset ja parisuhdeongelmat on kuitenkin erittäin hyvin tuntemallani ydinperheellä, jotka asuvat monen sadan tuhannen euron kivitalossa.
Joskus kymmeniä vuosia sitten tilanne oli eri, mutta nykyään on olemassa hyvätuloisia ja hyvin pärjääviä yksinhuoltajia, mutta on myös köyhiä ja jaksamisensa kanssa kamppailevia yksinhuoltajia. Samoin myös ydinperheitä. Turha siis yleistää yhtään mitään yhtään mistään.
Yh:t taas kinuavat kaiken sossulta: lasten vaatteet, kengät, harrastukset, urheiluvälineet jne.