Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pöytälaatikkorunoilijat! Ja miksei "oikeatkin"..
25.08.2012 |
Kirjoittelin nuorena runoja "pöytälaatikkoon". Ajattelin piiitkästä aikaa elvyttää tuota harrastusta, muttei se niin helppoa ollutkaan..
Missä mielentilassa kirjoitatte runoja? Tuleeko runot "käskystä", tyyliin, että nytpä menen kirjoittamaan runoja? Kertokaa luomistyöstänne!
Auttakee!
Kommentit (3)
mökillä, luonnossa. Laiturilla istuen, kun muut jo nukkuu ja on aivan hiljaista. Luonto inspiroi minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vanhenet, et mitään voi,
kaikki nää vuodet ne uurteet toi.
Ei nouse jalka ei jaksa pää,
kun askel horjuu, niin muista tää:
On keksitty keppi tuekses sun,
jos keppi ei kelpaa, tuu kainaloon mun.
Tukes siis oon, jos olla vain saan,
jos tukeain tarttet, niin vislaa vaan.
Oltiin oltu yhdessä jo 17-18- vuotiaista lähtien ja asuttiin tuolloin jo yhdessä, lapsia ei kuitenkaan ollut.
Runo syntyi hätäisesti miehen ollessa luennolla (opiskeli silloin), mutta tuo värssy on kulkenut vuosi vuoden perään synttärionnitteluna ja muistetaan se ulkoa molemmat.
Naurattaa vaan tuo runon sanoma 24- vuotiaalle pojankoltiaiselle..=))
t. n38v, mies 41v
Alue: Aihe vapaa
surullisena, toiveikkaana, silloin kun on jotain "meneillään", käännekohdissa. Erittäin harvoin silloin, kun arki on ihan tasaista tarpomista ilman nousuja ja laskuja, eli silloin kun on sellainen aika tasainen ja "kaikkeen" tyytyväinen olo. Eivätkä ne kyhäelmäni, joihin itse todella kriittisenä jälkeenpäin olen jotenkin edes tyytyväinen tule todellakaan käskystä, vaan missä vaan ja aika yhtäkkiä sopivassa mielentilassa, voimakkaiden tunteiden voimalla ne muotoutuvat mieleeni. Painan ne siis mieleeni ja kirjoitan pois heti kun voin, tai sitten jos on mukana paperia ja kynä, niin heti siinä. En todellakaan kuvittele olevani muuta kuin pöytälaatikkokirjoittelija, enkä kirjoita (tee luovia juttuja muutenkaan) käskystä.