Olenko outo, en halua parisuhdetta?
Olen siis kolmen lapsen yh ja erittäin vaikean suhteen läpikäynyt ja siitä riitaisasti eronnut jo vuosia sitten. Uutta miestä en vaan kykene enää ottamaan, ei edes kiinnosta. Teen vaan töitä ja olen kotona. Olen oikein tyytyväinen. Seksiä tekisi joskus mieli, mutta kun sitä ei saa, niin ei sitä osaa niin kaivatakkaan.
Kaikki muut yh tuttuni ovat jo uudella kierroksella, osa jo kolmannella. Mutta minä en. Tuskin tulen enää koskaan olemaankaan. Muita?
Kommentit (2)
ei siis kovin kauaa, mutta en näe itseäni uudessa suhteessa.
Ensinnäkin tiedän liikaa uusperhekuvioista (exällä on sellaine), enkä halua itse kiduttaa lapsiani samalla. Kuvio on todella vaikea.
Toiseksi olen tyytyväinen, kun olen yksin. En kaipaa aamukahviseuraa.
Kolmanneksi minulla on runsaasti kavereita ja ystäviä. JOs haluan seuraa, niin aina löytyy. En siis kaipaa miestä kaveriksi.
Miehen pitäisi siis olla jotain erikoista. Jotain muuta kuin pelkkä kaveri. MIstä nyt sellaisia erikoisia repii?
Seksiä kyllä kaipaan. Mutta se on vähän huono syy ottaa mies. En tykkäisi, että joku mies ottaisi minut vain seksin takia.
Eli kaipa minustakin tulee pitkällä aikavälillä yhtä outo kuin ap:stä, kun näin ajattelen....
Itse pelkään että teen taas vääriä valintoja, siksi en kiirehdi uuteen suhteeseen.