Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä "mielisairaus" minulla on voinut olla?
24.08.2012 |
Olen vakaasti sitä mieltä, että minulla on tai ainakin on ollut joku vakava mielenterveyshäiriö, mutta en tiedä onko sille nimeä?
Jo tarhaiässä minut lähtetettiin neuvolaan tarkempiin tutkimuksiin, mutta mitään syytä ei löytynyt miksi olin niin outo. Olin tosi sulkeutunut, mutta toisaalta sain raivareita pienestäkin jos esim. joku lapsi yritti tulla leikkimään kanssani tms.
Jostain ehkä 12-vuotiaasta ainakin 25-vuotiaaksi sain aivan järjettömiä raivokohtauksia koko ajan, monta kertaa päivässä. Raivoa en saanut millään loppumaan vaan huusin ja raivosin taukoamatta vanhemmilleni ja oikein kiehuin itse siinä raivossa.
Lopulta sairastuin vakavaan masennukseen ja psykoosiin, olin laitoshoidossa muutaman päivän ja söin hetken mielialalääkkeitä, mutta en usko niillä olleen mitään vaikutusta.
Pikkuhiljaa parannuin syvästä masennuksesta ja nykyisin kaikki on hvyin. Välillä saan vieläkin raivokohtauksia, mutta ehkä vain kerran kuussa enkä enää kärsi masennuksesta. Tosin elämä muutenkin hymyilee nykyisin toisin kuin ennen.
Haluaisin kuitenkin tietää mikä sairaus minua oikein riivasi??? Ja nyt kun on perheenlisäystä tulossa niin pelkään, jos se on jotain perinnöllistä ja oma lapseni kärsii joskus samasta. Haluaisin hänelle ainakin heti apua, jos on mahdollista saada.
Kommentit (6)
kuin monet mt-puolen häiriöt ja sairaudet ovat huomattavasti enemmän perinnöllisiä kuin mitä aiemmin on luultu.
Ympäristövaikutuksia on VAHVASTI liioiteltu.
tämä johtunee siitä, että uskomuksesta on vahvasti etua erilaisille terapiana myydyille uskomushoidoille. Niiden myymää toivoa on helpompaa markkinoida, kun annetaan ymmärtää että ongelmat ovat ympäristövaikutuksia; silloin myös niihin voi ympäristövaikutuksilla antaa hoitoa.
Ongelmien perinnöllisyyden hyväksyminen taas johtaa siihen, että ongelmia hoidetaan lääkkeillä / joudutaan nostamaan osin kädet pystyyn. Näistä lähtökohdista terapiatuotetta on vaikeampaa myydä. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että lääkehoito on terapioita tehokkaampaa.
Hienoa ap, että luonto hoiti homman sinun osallasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeus saada nähtäväksi itseäsi koskevat sairaalapaperit yms.
Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että lääkehoito on terapioita tehokkaampaa.
Olet varmaan myös tietoinen uusista masennuslääketutkimuksista, joiden mukaan lievissä ja keskivaikeissa masennuksista koko lääkityksellä ei olisi ollut juurikaan merkitystä? Eli näistä (lääke vai terapia vai kumpaakin ja missä järjestyksessä jne.) ollaan edelleen hyvin erimieltä. Tämä ei nyt kuitenkaan liity ap:n tilanteeseen.
Kyllä tosiaan on niin, että perinnöllisyys vaikuttaisi tutkimusten mukaan enemmän kuin mitä aikaisemmin on luultu. Kuitenkin tässä ap:n tapauksessa sanoin, ettei kannata kamalasti miettiä jotain perinnöllisyyttä, jos taustalla on noinkin epämääräisiä (ja jo hävinneitä) mt-ongelmia. Ei siis mitään selkeää sairautta.
Lasten masunnusta ei tunnisteta vieläkään kovin hyvin, puhumattakaan pari kymmentä vuotta sitten silloin kun ap on ollut lapsi. Sen oireet voivat olla erilaisia kuin aikuisten masennuksen mutta sulkeutuneisuus, mielialojen heilahtelu ja turhautuneet raivokohtaukset ovat sille aika tyypillisiä.
JOS ap:n ongelma olisi tunnistettu lapsena, hän ehkä olisi välttynyt masennuksen syvenemiseltä psykoottiseksi asti. Onneksi kuitenkin nyt kaikki on paremmin
Sinulla oli voinut olla skitsofreenistyyppinen personaalisuushäiriö.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Alue: Aihe vapaa
oothan sä sairaalasta saanut jonkun diagnoosin, mitä siinä sanotaan?
Mielenterveyspuolella kun se diagnosointi ei ole ihan yhtä yksinkertaista kuin muissa "fyysisen" puolen sairauksissa. Mt-puolella ei voida sanoa, että "jaahas sulla on ollut siis nuorena raivokohtauksia ja masennusta, niin sitten sinulla on tämä ja tämä sairaus". On selvää, että sinulla on ollut mielenterveyspuolen häiriöitä, mutta nehän voivat korjaantua ajan ja elämäntilanteiden myötä. Toki alttiutta voi olla edelleen olemassa. Voihan olla, että sinulla on ollut jokin nuoruuteen liittyvä kehitysvaihe jäänyt kesken, jota sitten olet oireillut ja sittemmin korjannut. Toki alttiutta voi olla edelleen olemassa.
Perinnöllisyyksiä ei mielenterveyspuolen jutuissa kannata juurikaan miettiä. Vaikka on todettu, että esim. psykoosisairaudet voivat olla jossain määrin perinnöllisiä, kuitenkin ympäristö vaikuttaa erittäin paljon. Jos olet itse huonossa kunnossa äitinä, "siirrät" sairautesi todennäköisemmin lapseesikin, mutta jos olet kunnossa itse, niin ei sitä kannata murehtia.