Mikä kaikki muuttui kun toinen lapsi syntyi? ev

Muistelkaa edes vähän kaikki kahden tai useamman lapsen vanhemmat. Yks kakkosodottaja täällä alkaa panikoida sitä enemmän, mitä lähemmäs laskettua aikaa porskutellaan!

mulla väheni aluksi nukkuminen aika radikaalisti, kun muksut (2v ikäero) nukku vuoroissa. Se helpotti kyllä 4kk jälkeen. Sitten sitä oppi syömään, syöttämään ja imettämään yhtä aikaa ja organisoimaan muutenkin elämäänsä tehokkaammin. Vähän paksua olisi väittää, että ei mikään muutu, mutta en mä oikeastaan osaa sanoa muuta. Kolme muksua vaatii tietty eri tavalla kuin yksi (esim harrastuskuskaukset, päivän kuulumisten kysely, iltasadut), mutta antaa toisaalta vapaatakin eri tavalla, koska lapsilla on paljon seuraa toisistaan ja toisaalta arvostavat sitä yksin oloakin eli eivät koko aikaa roiku lahkeessa. Niin mulla esikoinen ei viihtynyt pienenä yhtään yksin. Koko ajan piti olla kaverina tai kommentoimassa, mutta vauvan tulon myötä alkoi 'leikkiä' vauvan kanssa ja luottamaan omiin hommiinsa ilman, että mun piti koko ajan kommentoida. Sain siis tavallaan luppo aikaa enemmän.

Mutta älä nyt panikoi, hyvin sä selviät. Voi olla, että yllätyt positiivisestikin. Otat esikoisen mukaan hommiin ja järkkäät hänelle omaa aikaa vanhemman kanssa. Lapsi huomaa, että siinä on etunsakin, kun on jo iso niin ei ole sitten niin mustasukkainen. Sitä voi joskus vähän ylimaisnostaakin (sitä isoutta ja sen hyviä puolia siis) Iso osaa laskea liukumäestä ja syödä jätskiä, vauva ei osaa eikä saa. Tai jos esikoinen on jo iso niin sittenhän niitä eroja on vielä enemmän.

Mutta lisään vielä että esikoisen käytös muuttui todella paljon.Yksi suurin syy on se ettei kerkeä antamaan samalla tavalla enään huomiota.

ekat puoli vuotta oli vähän isompaa kriisiä, kun vauva oli itkuinen ja esikoinen niin järkyttynyt vauvan syntymästä, että oli mahdollisimman hankala. Mut siitä se sitten lähti rullaamaan. Iso muutos toisen lapsen syntymä oli, ei voi kiistää, mutta kunhan alkuajoista selviää, niin kyllä se sitten siitä. :)

Välillä tuntui surkealta esikoisen puolesta, kun olisi halunnut esim syliin, mutta äiti juuri imetti vauvaa tms. Se tietysti aiheutti kiukuttelua. Yritin kyllä joka päivä olla kahden esikoisen kanssa, lukea hänelle, pitää sylissä jne ja se auttoi jonkin verran. Meillä esikoinen oli 3-vuotias kun kuopus syntyi.



Omaa aikaa ei juuri ole alussa. Vauvanhoito on yllättävän aikaavievää imetyksineen jne ja sitten sitä on niin väsynyt, että sitä nukkuu vaan aina kun mahdollista. Jos esikoinen ei enää nuku päiväunia niin sitä on aika väsynyt siihen,että kun vauva nukahtaa, alkaa esikoinen vaatia huomiota. Aika lailla sitä saa omat tarpeensa laittaa syrjään pariksi vuodeksi ;).



Toki on myös ihanaa, kun vauva kasvaa, ja sisaruksille alkaa tulla yhteisiä juttuja. Meillä kuopus on pian kolmevuotias, ja lapset leikkivät ja pelleilevät yhdessä paljon. Isompi sisarus on pienemmän idoli ja auttaa pienempää kaikessa. Toki myös tappelevat paljon, mikä onkin ehkä rasittavin asia tällä hetkellä.

ilkeäksi ja täysin erilaiseksi. Ei ihan alussa, vaan sitten kun vauva oli n.5kk. Toki esikoinen on juuri muutenkin hankalassa iässä, eli 3v uhmassa.

Itse suren tätä esikoisen muuttumista rajusti, enkä osaa/pysty nauttimaan vauvanhoidosta samalla tavalla kuin esikoisen kanssa.



Uusi vauva on kiltti, joten sinänsä hänen kanssaan ei ole hankaluuksia. Esikoinen vie kaikki voimat :(

ensimmäinen vuosi oli tosi vaikea lähinnä lasten nukkumisten takia. Esikoinenkin heräili vielä öisin, ja niin tietysti vauvakin. Päivisin lapset nukkuivat eri aikaan päiväunet, joten koko ajan sai olla nukuttamassa toista ja pitämässä toista hiljaa. Huonoja nukkujia valitettavasti, varsinkin esikoinen.



Esikoinen kasvoi selvästi hirveästi toisen syntymän myötä, alkoi käyttäytyä monissa asioissa omatoimisemmin kuin ennen. Kun toinen alkoi lähennellä 1 vuotta, alkoi elämä helpottaa. Lapsilta löytyi ihanasti yhteisiä leikkejä ja nukkumisetkin alkoivat sujua kaikilla paremmin.

elämästä tuli helpompaa, kun kakkonen syntyi.

Käsille tuli enemmän tekemistä, kun toinen lapsi syntyi. Vaikka otin esikoisen mukaan vauvanhoitoon ja vauva tavallaan tuli esikoisen rytmin mukana, niin helppoa ei ollut siltikään. He ensimmäiset kymmemen kuukautta nukkuivat eri aikoihin, vauva silloin kun olin esikoisen kanssa ulkona ja kun hänet sai nukkumaan, vauva heräsi. Sitten kun esikoinen alkoi nousta päikkäreiltä, vauva meni nukkumaan toisia unia.



Yöt oli rankkoja kun molemmat heräilivät.



Mutta jotenkin siitä selvisi.