Tosi kummitustarinasi tai kokemuksesi.

Olisi ihanaa saada tähän ketjuun vastauksia! Kaikkea muuta paskavaipoista tulevan viikon ruokalistaan täällä jo käsitelläänkin. Nyt ihmiset kummitusjutut kehiin!

Asuttiin omakotitalossa, jota itse rakennettiin, siellä ei siis ollut tapahtunut mitään ennen (entinen asukas kuollut tms).



Minulla oli siellä aina epämukava olo, en halunnut olla yksin kotona koska tuntui aina siltä että joku katselee minua.



Pari kertaa kun olin yksin kotona tunsin miten joku kosketti hiuksiani, tai silleen että laittoit kätensä pääni päälle.



Kerran kuulin yöllä askeleita huoneessai, ihan kuin joku olisi paljain jaloin kävellyt siellä.



Videonauhuri saattoi ruveta kelaamaan nauhaa itsekseen.



Vessan lamppu tippui alas, keittiökaapissa kaatui hylly.



Kaverikin kuuli kun oli meillä yötä miten olohuoneessa sellainen enkelikello, mikä pyörii kynttilöitä, rupesi pyörimään yöllä itsekseen.

Ei menty katsomaan.



Löytyy varmasti ihan loogisia, luonnollisia selityksiä, mutta olin kyllä iloinen kun myytiin talo ja muutettiin pois.

Jos olisin yksin kotona ja videonauhuri rupeaisi kelaamaan tai enkelikello pyörimään itsekseen saisin takuuvarman paskahalvauksen :'(

Heräsin yöllä ja katsoin viereeni, näin siinä kaksi valkeaa hahmoa. Säikähdin kovasti ja huusin siskolleni, että laittaisi valon päälle. Silloin hahmot hävisivät. Vieläkin tulee kylmät väreet kun mietin asiaa. Pari viikkoa myöhemmin siskoni katsoi illalla ikkunasta ulos ja ikkunan takana seisoi myös valkea hahmo.



Olin myös iloinen, kun muutettiin talosta pois.

heräsin yöllä ja kuulin että joku käveli portaissa.

Ei sitten kuulunut muuta.

Kukaan ei mennyt keittiöön hakemaan vettä, ei vessassa käymään, ei kuulunut askeleita että olisi mennyt takaisin ylös tai muutakaan.

Joku(?) vain käveli portaat alas.

levottomana ilman mitään syytä. Yhtäkkiä alkoi tuntua kuin huoneen nurkkaan tiivistyisi tumma sumu, ja ensireaktio oli pelko, mutta sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta tuli selkeä ajatus: pappa (isänisä) kuoli juuri, tuli vielä hyvästelemään. Oltiin oltu läheiset, koska hän oli suvun ainoa uskovainen minun lisäkseni ja häneltä olin uskosta lapsena kuullutkin. MInua ei yhtään yllättänyt, että seuraavana päivänä vanhempani saivat soiton että pappa tosiaan oli kuollut, sisäiseen verenvuotoon päässä yön aikana.

Monena yönä olen herännyt siihen, että joku seisoo meidän sängyn jalkopäässä. No, varmaan se on se mies, mutta en minä häntä pelkää.



Jotenkin tulee turvallinen olo, hän siinä valvoo meidän eloa.