Lue keskustelun säännöt.
näin meillä...
22.08.2012 |
Sain juuri vauvan, ikää hällä muutama viikko.
Esikoinen 2,5v ja tällä hetkellä aivan mahdoton kiukkupussi, uhma nostaa päätään vahvasti.
Ei nuku päiväunia ja illalla nukkumaan käyminen liki mahdotonta, näin siis jos minä nukutan. Kenenkään muun kanssa ei samaa ongelmaa.
Tästä seutannut nyt se että olen maailman passiivisin vauvan hoitaja, kaikki energia menee esikoiseen..
Ongelmana tässä nyt mulla on lähinnä se että kaipaan sitä kun oli vain esikoinen, hirveät tunnontuskat kun "lyön häntä laimin".
Olen kuullut monesta suunnasta että usein se menee toisinpäin, eli uutukainen saa kaiken huomion ja halutaan keskittyä vain häneen...onko muilla kokemuksia tällaisesta päinvastaisesta tilanteesta?
Kommentit (3)
syyllisyys riittämättömyydestä, uhmiksen pahan olon lisääntyminen sisaruksen myötä, vanhempien väsyminen.
Pidä huolta puolisosi kanssa siitä, että kumpikin saa vuorotellen hetkiä levätä yksin ja rauhassa ja olla kummankin lapsen kanssa. Vauva ei itke huvikseen ja 2,5 -vuotias ei kiukuttele ilkeyttään. Hän tarvitsee paljon syliä ja suukkoja, ei karjumista ja aresteja.
5 lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee hyvää kuulla että tilanteet helpottaa, vaikka sen pohjimmiltaan tiedänkin. Varmaan viskoo hormoonitkin vielä niin pahasti että vaellan syvissä vesissä...
Toivoin näille ensimmäisille viikoille jotain aivan muuta kuin ahdistusta mutta toisaalta olis kai oudompaa jos ei tuo uhmis reagoisi mitenkään...
Ap
mutta luultavasti hän on myös mustasukkainen, mikä tietenkin ilmenee vielä suurempana kiukutteluna.
Meillä esikoinen oli "jo" 4v. kun kuopus syntyi ja hän oli hyvin mustasukkainen. Kaipasi todella paljon huomiota (ilmeni mm. pienenä kiusantekona jne.). Ymmärrän sen hyvin, vauvan syntyminen on myös suuri muutos esikoiselle.
Ei tuossa auta oikein muu kuin ottaa ihan kahden keskistä aikaa esikoisen kanssa (siis siten, että vauva ei ole liki "keskeyttämässä). Menee tuo aikanaan ohi.