pinoon harrastukset, joissa EI tarvitse vanhempien talkootyötä

Ei ainuttakaan talkookertaa

mutta onhan noita lasten tanssi- ja jumppatunteja. Pahin mihin voi vanhempana joutua on kaudenpäättäjäisnäytöstä katsomaan.

Siis saihan siellä myydä pullaa ja kahvia jos halusi, muttei ollut pakko.Ainut oli että omalle lapselle piti taikoa joskus esiintymisasuja. Kyse oli kylläkin ihan harrastusluistelusta, ei mistään kilpaurheilusta. Toinen oli sähly. Ei meitä kukaan kaivannut talkootöihin.

18 vuoden aikana ei kertaakaan talkoita!!!!

Se vielä puuttuiskin että vanhemmat sais luoda siellä lantaa ja myydä pullia.

Tanssi- ja musiikkiopistojen tunnit maksaa niin hemmetisti ettei niiden eteen tarvitse enää tehdä talkootyötä.

Teatteri, pianotunnit, tai mikä tahansa muu soitin, tanssi, jumppa, joukkuelajeissa riippuu vähän seurasta, kuorolaulu, ratsastus, tennis....

Meillä ainakin tallilla on tehty paljon talkootyötä. Korjaillaan maastoesteitä, raivataan mettälenkkejä. Kisoissa on lipunheiluttajia, kanttiinitätejä. Ketän ei kyllä olla pakotettu. Osa vanhemmista vaan haluaa/pystyy auttamaan. Mun omat vanhemmat eivät auttaneet. Veljistä toinen pelasi jalkapalloa, toinen jääkiekkoa. Minä ratsastin, kilpavoimistelin. Nuorin meistä harrasti judoa. Koskaan meidän vanhemmat eivät olleet mukana. Kaikki ymmärsivät että ei se yh-äiti vaan pääse mukaan.. Eikä se isä ainakaan, kun ei muutenkaan ollut kiinnostunut meistä :)



Suosittelisin kysyä lapseltasi mikä kiinnostaa. Ja et vaan mene mukaan talkoisiin. Kyllä suurin osa ihmisistä ymmärtää että sun aika vaan ei riitä yksinkertaisesti kaikkeen.

urheilueuroissa joissa tuota talkoohommaa on.

Partiossa ja seurakunnan toiminnassa ei ole kyselty puuttuvien vanhempien perään. Luontokerhoissa ja leireille ei myöskään. Henki on sellainen, että kaikki lapset ovat tervetulleita. Toki jos omasta halusta menee mukaan toimintaan, voi olla vaikea pitää rajoja.

Tulisi jotain vapaaehtoispakkoa. Toki voitte kertoa kokemuksistanne:)

partion takia. Vain kuskataan lapsi tapaamisiin ja leireille.

sitä ei vissiin vielä mainittu. Mutta noikin on kyllä seurakohtaisia. Meillä futisjengissä on vapaaehtoiset valkut, jojot ja rahastonhoitajat jne ja se buffetti vuoro iskee noin joka toinen vuosi kerran. Silloin aika lailla samat naamat siellä on tekemässä eikä ketään ole kieroon katsottu vaikka ei olisi.

Urheilusta jos kysytään, luistelukoulu, eritasoiset uimakoulut ja telinevoimistelu (ei kilparyhmissä) ovat olleet sellaisia. Lisäksi on käyty käsityökerhossa ja soittotunneilla ja kuorossa.

- sählyssä(poika)

- uimakerhossa (poika&tyttö)

- zumbassa (tyttö)

- paikallisen voimisteluseuran temppujumpassa (poika)



ei ole koskaan kysytty minkäänlaiseen talkootyöhön.

ei talkootyötä

pesäpalloa, tanssia, ratsastusta, sählyä, yleisurheilua, partiota... Yksiäkään pakkotalkoita tai myyjäisiä ei ole vielä ollut.



Partiossa saa mennä mukaan, jos tahtoo, muttei kukaan ole perään kysellyt, jos ei pääse tai halua. Tenavat hoitaa kyllä itse oman osansa. Kyyditsemässä olen pari kertaa ollut.

Suomessa usein ainakin liikuntaharrastukset perustuvat siihen, että seuroissa vapaaehtoiset näkevät vaivaa, järjestelevät, valmentavat, huolehtivat ja opastavat.



Mikäli ei ole intoa osallistua lastensa/lapsensa harrastuksiin omalla työpanoksellaan, lienee helpointa etsiä sellainen harrastus, jossa toimijoina on kaupallisia palveluntuottajia. Tämähän ei ole sinällään sidottu lajiin tai harrastukseen.



Olen tosin huomannut, että kaikki vanhemmat eivät ymmärrä, mitä vapaaehtoistoiminta on ja mitä on kohtuullista odottaa seuralta, joka toimii vapaaehtoispohjalta. Etenkin kun vapaaehtoistoiminta tapahtuu päivätyön ohella.



Useimmat kyllä ymmärtävät.

Harrastukset kolmella lapsella olleet seuraavia:



judo, kilpajudo

muskari

pianon soitto

sähly

jumpparyhmä, kansalaisopiston