Jos lapsen eskari- tai päiväkotiryhmässä on erityislapsi,

Monesti vanhemmat haluavat muiden tietävän, miksi lapsella esim joku vamma tai vaikka avustaja. Aina vanhemmat eivät halua muille yksityiskohtia kertoa.

Jos lapsella esim kuulovamma, niin onhan ihan hyvä muiden lasten ja vanhempien tietää miten lapsen kanssa kommunikoidaan.

vaitiolovelvollisuus muiden lasten tiedoista.



TOKI se voi tulla ilmi muulla tavoin.Esim. niin, että lapsella on henkilökohtainen avustaja, ja se kerrotaan muille vanhemmille.



Tai niin, että lapsella on lapsen kuvalla ja nimellä varustettu kuvallinen päiväjärjestys (tyypillinen terapeuttinen apukeino monissa neurologisissa ongelmissa), joka "unohtuu" ryhmän seinälle vanhempainillaksi... kuten meillä kävi...



-erityislapsen äiti-

johonkin "erityisyyteen". Ehkä adhd tai joku muu vastaava ongelma. Kiusaa muita paljon, ei tottele mitään, on kaikin puolin "hankala", myös väkivaltainen muita lapsia kohtaan.



Ymmärrän vaitiolovelvollisuuden, mutta helpompi meidän tavan lasten vanhempien olisi suhtautua asiaan, jos tietisimme erityisyydestä.



ap

meillä lapsen tarharyhmässä oli ryhmäkohtainen avustaja joka auttoi meidän lasta ja paria muutakin. entosin tiedä vieläkään ketä,mutta ei kuulunut meille.

Ettehän teoikeasti voi tehdä muuta kuin koittaa opastaa lapsianne empatiaan ja vastuulliseen käytökseen, jossa toisia ei provosoita vaan yritetään käyttäytyä niin että nekin pysyy mukana, joille se on vaikeampaa?

Kaikki häiriökäyttäytyminen ei ole diagnosoitua, vaan voi olla ihan vaan huonoa kasvatustakin.



Ja toisaalta, vaikka tietäisitkin, että kyse on esim. adhd:sta, miten se muuttaisi käyttäytymistäsi? Ei sen ainakaan pitäisi muuttaa, ihan yhtä tiukasti pitää suhtautua väkivaltaan oli lapsi sitten adhd tai ei.



-tuo erityislapsen äiti-

meillä lapsen tarharyhmässä oli ryhmäkohtainen avustaja joka auttoi meidän lasta ja paria muutakin. entosin tiedä vieläkään ketä,mutta ei kuulunut meille.

ei edes erityistukea.

Lapset osaavat mm. tukiviittomia, vaikka juuri nyt kukaan ei niitä käytäkään siellä. Kuvallinen lukujärjestys on myös (kotonakin, toki), samoin muut vastaavat apukeinot ja -kortit. Minusta on hyvä että niihin totutaan jo pienenä, niin ei tarvitse sitten "ällistellä" vanhempanakaan, jos porukassa joku käyttää niitä...

Jokaisen lapsen ja vanhemman on helpompi suhtautua "erityislapseen" jos tietää, että tämä on "erityislapsi". Ei kait nykyään peitellä aistivammojakaan?



Eikä ainakaan meidän perheessä suhtauduta vieroksuen ns. erilaisiin ihmisiin, ja ollaan tavallaan erilaisia itsekin kun ollaan totaaliyhärin perhe ja se ainoa vanhempikin on enemmän naisiin kuin miehiin kallellaan :D



Tosin kyllä se normioppilaalle tekee tiukkaa kun luokassa on häirikköoppilas, joka vie sekä opettajan että luokka-avustajan kaiken ajan ja huomion. Eli jokin raja integraatiossakin pitäisi löytyä?

Kaikki häiriökäyttäytyminen ei ole diagnosoitua, vaan voi olla ihan vaan huonoa kasvatustakin.

Ja toisaalta, vaikka tietäisitkin, että kyse on esim. adhd:sta, miten se muuttaisi käyttäytymistäsi? Ei sen ainakaan pitäisi muuttaa, ihan yhtä tiukasti pitää suhtautua väkivaltaan oli lapsi sitten adhd tai ei.

-tuo erityislapsen äiti-

"sairaaseen" tms. lapseen kuin vaan huonosti käyttäytyvään sikailija-mukulaan. ap

koska tervejärkinen aikuinen tajuaa että: kaikkea erityislapsen käytöstä (esim. väkivaltaisuus) ei tarvitse sietää, mutta sitä tulee ymmärtää. Väkivaltaisesti käyttäytyvä adhd on erittäin hyvä esimerkki lapsesta, joka on lähes jokaisessa tapauksessa niin vanhempiensa äärirajoille asti hyvinkasvatettu, lapsi joka ymmärtää tekojensa seuraukset, on empaattinen, haluaa kaikille hyvää, muttei koskaan ehdi eikä pysty hillitsemään itseään ennenkuin tapahtuu.



Vain me aikuiset käyttäydymme kuin idiootit ja tuomitsemme nämä lapset huonosti kasvatetuiksi, väkivaltaisiksi sikailija-mukuloiksi ja yritämme saada heidät pois oppimasta sitäkin vähää sietokykyä mikä heidän on mahdollista saada tavallisessa luokassa laittamalla heidät pienluokkaan. Siellähän niitä on, samanlaisia 8-10 kpl, tuloksen voi kaikki arvata. Rauhallista hetkeä päivän aikana ei ole lainkaan, oppimista on turha saavuttaa kenenkään osalta samassa mitassa kuin yleisopetuksessa.

suhtautuisit erilaisiin ihmisiin avoimin mielin, oli diagnoosia tai ei. Maailma on pullollaan erilaisia ihmisä.