Vanhemmat, jotka teette välillä miehenne kans jotain kivaa ilman lapsia? :)

Ja ollaan aina tykätty tehdä asioita myös ilman lapsia. Kun ne oli pieniä, meillä oli vakituinen lastenhoitaja, joka kävi vahtimassa niitä n. kerran viikossa kun me käytiin ulkona syömässä, leffassa, konsertissa, näyttelyssä tms. Nyt isompina ne voi olla illan kahdestaankin, ja jos me lähdetään pitemmäksi aikaa pois, menevät isovanhemmille/kummeille/tädeilleen kylään. Tai joku on tullut meille kotiin asumaan niiden kanssa.



Ollaan miehen kanssa ihan bestikset ja rakastavaiset. Meillä on aina jaettu kaikki, niin rahat kuin työtkin. Ollaan kiinnostuneita samoista asioista ja meillä on yhteiset kaverit. Lapset on tulleet meidän parisuhteeseen lisäksi, eivät suhteen pääasiaksi.

"Tämä keskustelu on tarkoitettu aktiivisille ja toisia rakastaville vanhemmille, ei 24h lasten kanssa oleville perhesuhteille."



Me ei ehkä lukeuduta tuohon, mutta kun lapset olivat pieniä, niin kerran kuukaudessa lapset olivat äidilläni yökylässä, jolloin käytiin leffassa, syömässä, teatterissa, keikalla, konsertissa tms tai ihan vaan vietettiin koti-iltaa.



Reissussa kahdestaan ei ole tehty kuin muutama, vaikka reissuista tykätään, niihin on ollut jotenkin mukavampaa lähteä lasten kanssa.

Meillä siis ei ole vielä lapsia (toivottavasti siunaantuu kuitenkin pian), mutta olemme puhuneet jo tälläisista asioista aika paljon.



Meistä on tärkeää sitten kun lapsi/lapsia on että muistamme myös sen meidän yhteisen ajan. Jaksaminen ennen kaikkea ja meillä ainakin minun äitini jo odottaa kovasti että voi viettää aikaa lapsenlapsen kanssa silloin tällöin. Kysehän ei ole mistään kasvattakaa te minun lapset-asiasta vaan ihan siitä että me haluamme myös jaksaa toisiamme kaiken muun keskellä :)



ihanaa että on myös ihmisiä jotka ovat samaamieltä eikä vaan että mitään ei voi tehdä ilman lasta kun se on kerta tehty.. Meillekkään kun tuo lapsen tuleminen ei ole vaan että tehdään se nyt.



ja tottakai odotan myös sitä että voi tehdä kivoja perhematkoja mutta kyllä niitä kuherrus hetkiäkin ilman lasta odottaa :)

Amerikkalainen bestseller: Lastenkasvatuskin parasta Ranskassa

Julkaistu: 12.3.2012 15:45



Ranskalaiset tekevät kaiken paremmin. Kasvattavat lapsensakin. Ranskalaiset lapset tottelevat, eivät visko ruokaa ravintolassa ja nukkuvat jo vauvoina läpi yön. Teesit ovat amerikkalaisesta bestselleristä, Pamela Druckermanin kirjasta Bringing up Bébé – lisänimenään Kuinka amerikkalainen äiti löytää ranskalaisen vanhemmuuden viisauden.



Kirja julkaistiin helmikuussa. The New York Timesin bestsellerluetteloon se ponkaisi heti ja on nyt tietokirjamyynnin yhdeksäs.



Siinä missä Amy Chuan Tiikeräidin taistelulaulu korosti kiinalaismallista lapsen preppaamista supersuorittajaksi, Druckerman ihailee kasvatusta, joka vähentää lapsista aiheutuvaa riesaa – ja luo lisää tilaa aikuisuuden ja vanhemmuuden iloille.



Druckerman on The Wall Street Journalin entinen toimittaja, joka on asunut brittimiehensä kanssa Ranskassa kymmenen vuoden ajan.



Vasta omien lasten syntymä sai hänet huomaamaan, miten paljon paremmin ranskalaislapset käyttäytyivät kuin hänen tietämänsä amerikkalaiset pikkulapset.



He eivät "romahda", jos vanhemmat eivät koko ajan osoita heille huomiota. Itse asiassa Ranskassa vanhemmat olettavatkin, että lapset viihtyvät omissa oloissaan aikuisia häiritsemättä.



Esimerkiksi ravintoloissa ranskalaiset pikkulapset istuvat kiltisti odottaen ruokaansa. He eivät juoksentele kurittomasti ympäriinsä, eivätkä, mikä nolointa, visko ruokaa lattialle. Koska heille ei koko ajan tuputeta välipaloja, heillä myös on ateria-aikaan aito nälkä.



Ranskalaisperheiden pöydissä näytti olevan "näkymätön sivistävä voima, joka puuttuu meiltä", Druckerman kirjoittaa.



Silti lapsista huolehditaan hellästi ja heitä suojellaan vaaroilta. Ranskalainen hyvää käytöstä ja tottelevaisuutta korostava kasvatusfilosofia vallitsee Druckermanin mukaan kaikkialla. Sen voi tiivistää vanhemman ilmaukseen "minä teen päätökset". Ja perusajatus on, että lapsi odottaa, kunnes aikuinen antaa luvan.



Druckerman myöntää, että kirjoittaa ennen muuta omasta viiteryhmästään, Pariisin lähiöiden hyvin menestyvästä, yliopistokoulutetusta keskiluokasta.



Hän tunnustaa myös erot ranskalaisen ja amerikkalaisen yhteiskunnan välillä.



"Tietysti ranskalaisilla on kaikenlaisia julkisia palveluita, joiden ansiosta lasten saaminen on houkuttelevampaa ja vähemmän stressaavaa. Vanhempien ei tarvitse maksaa esikoulusta, kantaa murhetta sairausvakuutuksesta tai säästää rahaa yliopisto-opintoihin. Monet saavat joka kuukausi selvää rahaa pankkitililleen pelkästään siksi, että heillä on lapsia."



Amerikkalaisen New Yorker -lehden mukaan kirjan keskeinen kritiikki kohdistuukin Ranskan ja Yhdysvaltain eroihin.



"Tietysti synnytyksissä ja lastenhoidossa Ranskassa ollaan joiltain osin suunnattoman paljon parempia kuin Yhdysvalloissa", The New York Timesin Parriisin-kirjeenvaihtaja Elaine Sciolino kommentoi kirjaa. "Lapsikuolleisuus on vähäisempi. Työssäkäyvillä äideillä on neljän kuukauden palkallinen äitiysloma. Ranskan hallitus tukee päiväkoteja ja esikouluja. Se jopa maksaa fysioterapian, että äsken synnyttäneen äidin lihakset palautuvat entiselleen."



Durckermanin kirja on uusin alalajissa, jonka johtoajatus on ranskalaisten ylivoimaisuus. Aiempi oli esimerkiksi ranskalais-amerikkalainen Mireille Guilanon todistelu aiheesta Ranskattaret eivät liho.

ei haluta lähteä minnekään ilman lapsia. Olisi orpoa olla esim. viikko jossakin kivassa paikassa, esim. Pariisiissa ilman lapsia, halutaan, että nekin nauttii. Mtta kahdestaan kyllä käydään miehen kanssa ravintoloissa syömässä, teattereissa ja konserteissa.



Ja vaikka mies on minun paras kaverini samalla, niin kaipaan välillä ihan yksin oloakin. Nautin suunnattomasti esim siitä, että mies ulkoilee lasten kanssa, ja minä saan olla ihan yksikseni kotona ja nauttia täyshiljaisuudesta ja yksikeen olosta. Ja toisin päin, lähden lasten kanssa shoppailemaan keskustaan/kauppakeskuksiin ja mies saa rauhassa lukea Hesaria kenenkään häiritsemättä ja ottaa pienet nokkaunet.

esim raksavuodet, edelleenkin esim pihan rakennustyöt, erilaiset rempat - rakastamme työskennellä yhdessä. Fyysistä työtä mistä näkee kädenjäljen toisin kuin palkkatyössä. Niihin hetkiin ei lapsetkaan ole hirveästi tunkeneet mukaan;)



LIsäksi matkustellaan ainakin kerran vuodessa kaksin, pari-kolme kertaa vuodessa käydään esim teatterissa tai kaverijuhlissa yhdessä.



Silti olemme hyvin perhekeskeisiä, koko pesue (kotoa muuttaneet lapset kumppaneineen ja appikset) käy kerran pari kuukaudessa meillä syömässä, muutenkin joku piipahtaa joka viikko. Lomaillaan eri kokoonpanoilla tai koko sakilla kerran-pari vuodessa.



AVioliitto ja parisuhde vain paranee vanhetessaan...

Tämä keskustelu on tarkoitettu aktiivisille ja toisia rakastaville vanhemmille, ei 24h lasten kanssa oleville perhesuhteille. Mitä teette yleensä miehenne kanssa ja kuinka usein? Miten suhteenne toimii arjessa, kuin kahdenkeskisessä ajassa? Meillä on 3-vuotias poika ja se riittää :) meillä on ollu aina todella tiivis rakkaus. Käymme kerran vuodessa kahdenkeskisellä alle viikon reissulla ja vielä poikamme kanssa yhdessä ulkomaanmatkalla. Kahdenkeskinen reissu on tallinnan kylpyläloma tai pieni kaupunkiloma esim. Rooma, pariisi yms. Käymme elokuvissa, syömässä ja ystäväilloissa n. Kerran kuussa. Muutoin vietämme aikaa perheenä ja meillä on myös pojan lisäksi kaksi ihanaa koiraa, jotka täydentävät elämäämme. Parisuhde toimii tosi hyvin arjessa, jaamme kotityöt ja käymme koko perhe koirien kanssa lenkkeilemässä ja välillä ihan pelkästään toinen pääsee koirien kans lenkkeilemään ja toinen on pojan kans kotona. Välillä hoidamme vuorotellen poikaamme, että toinen pääsee tapaamaan ystäviä. Meillä on kaikinpuolin mahtava parisuhde. Pieniä virheitä jokaisessa on, mutta ne kuuluu elämään :) Mites muilla aktiiviset parisuhteet ja perheet? :)

Meillä kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta.

Ole onnellinen!

kun ei olla juurikaan aktiivisia, mutta vastaan silti.



Elämme oikein ruuhkavuosia. Meillä on 3.v, 2.v uusi tulossa, 2 koiraa, rakennusprojekti kesken ja valtava piha joka teettä melko hyvästi työtä. Ollaan silti todella onnellisia, meidän parisuhde voi hyvin ja meillä on valtavasti rakkautta. Ollaan oltu nyt 5.v yhdessä ja ollaan vielä kuin vastarakastuneita.



Meille tämä pikkulapsiarki on mukavaa ja antaa paljon. Teemme ennemmin asioita koko perheenä kuin että esimerkiksi veisimme lapset hoitoon ja lähtisimme kylpylään. Lapsen on kylpylässä mukana.



Meillä on valtava tukiverkosto ja hoitajia kyllä löytyisi, mutta itse olen todella huono antamaan noita hoitoon, varsinkaan yön yli.



Kyllä meillä on aikaa sitten myöhemmin tehdä asioita pelkästään kahdestaan kun lapset jo vähän isompia. Tällä hetkellä nautimme suuresti niistä hetkistä kun illalla talo hiljenee ja illat pimenee. Me pelaillaan korttia tai muuta vireistä. Ollaan toistemme parhaita ystäviä ja tykätään vain olla yhdessä, ei me tällä hetkellä paljon tarvita. Muutenkin on raskaan päivän jälkeen mukava kokata jotain hyvää yöpalaa, saunoa ja vain olla.

ja erittäin tiivis ja rakastava perhe. Miehen kanssa käymme noin kerran kuussa syömässä ja elokuvissa ja se on ok.



Maiju

jotka haluavat olla lastensa kanssa 24h?

eikä tulis mieleenkään lähteä viikon lomalle ilman lapsia. Perheenä mennään koska toisiamme rakastetaan. Miehen kanssa sitten tehdään kahdestaan pienempiä juttuja esim käydään leffassa tai teatterissa. Kesällä oltiin 1pv kahdestaan asuntomessuilla. Ja juu minä ja mies rakastamme toisiamme kovasti ja koemme olevamme aktiivisia. Touhuamme paljon oman perheen kesken!

jotka haluavat olla lastensa kanssa 24h?