Lue keskustelun säännöt.
25v ja 28v äidiksi tai isäksi. plussaa hyvät puolet ja lisää miinuksella huonot!
18.08.2012 |
eli täällä ois tämmönen 1970 syntynyt pariskunta. joilla on lapset vuosimallia 1995 ja 1998.
tähän nyt listaan sitten niitä hyviä että huonoja puolia:
+ olin omasta mielestäni sopivan ikäinen. en liian nuori tai liian vanha. 25v sain toivotusti esikoisen ja se miksi halusin juuri silloin niin ajattelin vaan että nyt on ekan lapsen aika koska tästä ikä rupeaa kääntymään sitten kolmenkympin puolelle ja 30v täytettyäni alkaa pikkuhiljaa se vanheneminen. esikoiseni kaiken lisäksi oli toiveiden mukaisesti tyttö. joten on aina mukavampaa olla tytölle nuorempi äiti, kun pojan kanssa sillä tuskin olisi niinkään merkitystä.
+ olin saanut pahimman biletysvaiheen päältä pois. vaikka edelleen tuli/tulee käytyä ravintoloissa ja baareissa niin ei kuitenkaan enää samalla tavalla kuin sinkkuna tai lapsettomana pariskuntana.
+ mulla ennen esikoisen syntymää oli kerennyt olla 5v ajan jo vakaa parisuhde. eli nykyisen mieheni kanssa alettiin seurustelemaan parikymppisinä ja nykyisin on ikää 42v joten onhan tuota yhteiseloa kerinnyt kertyä jo 22-vuotta. 21-vuotiaina yhteenmuutto ja kihloihin meno. 23-vuotiaina avioliittoon. 26-vuotiaina ruvettiin rakentamaan meidän ihanaa omakotitaloa kun esikoinen oli 1v ja talo valmistui vuodessa joten pääsimme muuttamaan siihen järvitontille 27-vuotiaina ja kun lapsi oli 2v. samaan aikaan ensimmäisen koiramme ( rodultaan. saksanpaimenkoira ) otto joka muuten jouduttiin lopettamaan tässä kuussa, eli 15-vuotiaaksi saakka.
+ työelämässä kerinnyt olla täysi-ikäisestä lähtien ja tienata. me molemmat.
+ 28-vuotiaana syntyi sitten toinen lapsemme joka oli poika ja sopivasti juuri muutamaa vuotta ennen kolmeakymppiä. esikoinen tuolloin 3v eli ei ollut liian pieni tai liian vanha saamaan sisarusta.
miinuksia mä en oikeastaan keksikkään :)
Kommentit (10)
Mutta osallistutaan: lapsen sain 28-vuotiaana. Olin ehtinyt suorittaa akateemisen loppututkinnon, saada vakituisen työpaikan ja mennä naimisiin, en ollut mielestäni liian nuori enkä liian vanha. Lapsen oli hyvä tulla.
Miinuksena sanoisin näin jälkikäteen, että ihan hyvin olisi ehtinyt vielä muutaman vuoden paiskia töitä, niin olisi jotenkin osannut ehkä rentoutua paremmin olemaan lapsen kanssa. Mulla oli vaan joku outo kiire, pelkäsin että jos siirrän lapsen saantia 30+, niin en enää saa (äidilläni taustalla pitkä lapsettomuus ennen minun syntymääni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä tässä on sinun mielestäsi niinku provoa?
kiva kun tää on susta hyvä provo niin lähdit vastaamaan silti. :)
että mä voin kuvitella, miten av-mammat alkaa kapinoida tota sun systemaattisuutta vastaan, kun sukupuolet ja ikäerot ja kaikki on NIIIIN tarkkaan suunniteltua
mutta lapsiluku voitiin ja se oli 2 toiveissa. sillä päätöksellä että kun on mahdollista saada kahta eri sukupuolta eli tyttö ja poika. tietysti toivottiin että saataisiin molemmat ja näin tuurilla meillä kävi. mutta vaikka olisi tulleet samaa sukupuolta, yhtä rakkaita olisivat olleet ja tärkeintä on että myöskin terveinä syntyvät!
ja ikäeroakin haluttiin suunitella ja näin varmasti suunittelee monikin.
onko tämmöinen haaveilu ja suunittelu sitten väärin, vai eikö se ole ennemmin osa normaalia elämää ja pikemmin sääntö kuin poikkeus??
mä olen huomannut että vanhana lapsen saaneet on rentoja sitten kun lapset alkaa hakea omaa elämäänsä. ei patisteta "oikikseen/lääkikseen" vaan saa valita oman tien. ala-astelaisten kanssa ovat tietysti pihalla kuin lumiukot. kumpi sitten on parempi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta lapsiluku voitiin ja se oli 2 toiveissa. sillä päätöksellä että kun on mahdollista saada kahta eri sukupuolta eli tyttö ja poika. tietysti toivottiin että saataisiin molemmat ja näin tuurilla meillä kävi. mutta vaikka olisi tulleet samaa sukupuolta, yhtä rakkaita olisivat olleet ja tärkeintä on että myöskin terveinä syntyvät!
ja ikäeroakin haluttiin suunitella ja näin varmasti suunittelee monikin.
onko tämmöinen haaveilu ja suunittelu sitten väärin, vai eikö se ole ennemmin osa normaalia elämää ja pikemmin sääntö kuin poikkeus??
no vitsi vitsi :)
taas maailman väkiluku kasvoi ja vieläpä siinä hyvinvoivassa väestönosassa joka tuhlaa kaikki luonnonvarat ja saastuttaa maailmaa minkä ehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on elämä mennyt mukavan suunnitellusti. Ei ole eroja, sairauksia, työttömyyttä, lapsettomuutta ja muita ikäviä elämän mukanaan tuomia asioita.
iso miiiiinus minusta on että olin sen verran keskenkasvuinen isää lapsille valitettassa että valitsin väärin ja tälle iski 40v kriisi ja aiheutti eron.
on vasta nuoret lapset mutta tuossa iässä sain, en oo katunut, on jaksanut hyvin valvoa :)