Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Huomio OPTIMISTIT&LANNISTUMATTOMAT: Miten...

Vierailija
16.08.2012 |

...nousette aina kuopasta ja uskotte/saatte itsenne uskomaan, että jos ei kolmannella kerralla onnistunut, neljännellä kerralla ainakin onnistuu! Onko teillä mielestänne erinomaiset itsepsyykkaustaidot?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
17.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

En minä itseäni juuri psyykkaa, ei tarvitse. Tiedän sen että pystyn melkein mihin vaan mihin päätän pystyä, ja pidän luonnollisena osana sitä että moneen asiaan täytyy oppia eikä ne onnistu heti ensi yrityksellä. Mutta ei myöskään ole järkevää hakata päätä samalla tavalla aina seinään vaan miettiä mikä meni pieleen ja muuttaa luovasti lähestymistapaa, jos homma ei viimeksi onnistunut.



En oikeastaan sellaisissa tilanteissa kauheasti ajattele itseäni ollenkaan kuten tiedän joidenkin pessimistien tekevän (minä en osaa, minulla vaan ei ole lahjoja, minulla on tosi huono onni) vaan sitä ratkaistavaa asiaa ja sitä millaisia lähestymistapoja voisin käyttää.

Vierailija
2/4 |
17.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mua on lakannut sen avulla paljon kiinnostamasta, onnistunko jossain vai enkö. Elämä on niin hiton yksitoikkoista, että saatan hyvin ryhtyä mahdottomiin hankkeisiin ihan vain vaihtelun ja stimulaation vuoksi. So what?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
17.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen sitkeä ja sinnikäs, enkä lannistu helposti. Pidän haasteista, minusta on mielenkiintoista ottaa selvää, pystynkö hankaliin asioihin tai sellaisiin, joihin minulla ei mielestäni ole lahjoja. Epäonnistumisista tulee vain halu yrittää kovemmin. Lisäksi olen hyvin analyyttinen. Se helpottaa, jos on mennyt pieleen: osaan punnita syitä ja seurauksia, ja siten etsiä uutta toimivampaa tapaa. Uskon myös itseeni ja siihen, että minusta on paljon enempään kuin ensiooletuksella luulisi.

Vierailija
4/4 |
17.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi sairastui syöpään: järkytyin tietysti. Otin selvää taudista ja hoidoista, juttelin vastaavassa tilanteessa olevien kanssa. Totesin että nyt mennään näin. Löysin sairastumisessa positiivisia puolia: perhe tuli yhtenäiseksi, parisuhde lujittui, tutustuin aivan mahtaviin ihmisiin, elämän arvot selkeytyivät ja olen onnellinen veronmaksaja ja hyvinvointivaltion kannattaja loppu elämäni.