Onko kukaan muu ollut terapiassa siksi että tietää kokeneensa trauman muttei muista siitä mitään?

Koetut asiat ovat mielen syövereissä, vaikka niitä ei muistaisikaan. Ajan myötä kun oman elämän kipupisteitä käsitellään, ne saattavat nousta takaisin tietoiseen mieleen. Mielestäni juuri tämä on niitä tilanteita, joissa terapiasta on todennäköisesti enemmän hyötyä kuin kyseenalaistavan ja oikealla tavalla kasvua tukevan ystävän kanssa keskustelusta. Ystävät riittävät pitkälle, mutta näissä joudutaan kaivamaan sen verran syvältä että ammattilaisen tuki siinä on hyödyksi.

usein ihan ensimmäisiltä elinvuosilta, kun omia kokemuksia ja kauhuntunteita ei ole voinut sanallistaa. Ne vahingoittavat perusluottamuksen tunnetta ja jäävät vaikuttamaan ihmisen tapaan reagoida asioihin ja itseensä. Terapian tavoitteena onkin luoda luottamussuhde, joka korvaavana kokemuksena rakentaa ihmiselle perusluottamusta ja toimintamelleja, miten käsitellä tunteitaan ja ahdistuksiaan. Itsetuntemuksen lisääntyminen auttaa pärjäämään tunteiden kanssa, vaikka niiden alkuperää ei muistaisikaan.