Tunnetteko narkomaanien lapsia, millaisia ongelmia?

mutta tiedän yhden miehen joka on ollut vankilassa huumejutuista, ja hänellä on lapsia kahden naisen kanssa. Naisista en tiedä mitä ovat käyttäneet, mutta yksikään lapsista ei ole normaali, kaikilla jonkinlaisia puhehäiriöitä, yhden puheesta ei tahdo saada mitään selkoa. Mä epäilen kyllä että vähintään miehen puolelta on geenit viallisia, kuitenkin lasten viat samantyylisiä vaikka eri äidit.

Omat vanhempani olivat jonkinlaisia sekakäyttäjiä. Mutta eivät minulle ikinä mitään aineita tarjonneet. Sitten tulivat uskoon ja sitä paskaa yrittivät minullekin väkisin tuputtaa.

Ex-poikaystäväni on alkoholistien lapsi. En tiedä tarkalleen kuinka paljon äitinsä on raskausaikana vetänyt viinaa mutta uskon että monta kertaa viikossa kunnon kännit. On nimittäin nuoruudesta asti ollut ihan viinamäen naisia joka ei töissä ole käynyt koskaan. Elämä on ollut joko kännissä koheltamista tai miettimistä mistä saa rahat seuraavaan känniin.



Exä oli ollut syntyessään pienikokoinen ja hyvin itkuinen. Varmasti olleet vieroitusoireita mutta tuskin sitä tuohon aikaan on osattu ajatella. Tietääkseni muita ongelmia ei ole ollut. Älyllisestä puolesta en osaa sanoa, ihan normaalin peruskoulun on käynyt ja sen jälkeenkin muita opintoja. Mutta mistä sen tietää millainen älykkö olisi ollut ilman alkoholin vaikutusta?



Kirjoituksellani en halua sanoa ettei alkoholilla ja huumeilla olisi vaikutusta lapseen. Varmastikin on, mun exälläni vain on käynyt hitonmoinen tuuri. Tässä ketjussa vain kysyttiin omia kokemuksia päihteidenkäyttäjien jälkikasvusta.



Itse en ole kahdessa raskaudessa käyttänyt mitään. Muulloinkaan en alkoholia käytä kuin pari kertaa vuodessa, huumeita en ole ikinä kokeillutkaan, enkä kokeile.

Molemmat lapset ovat levottomia, paikoillaan istuminen ja seisominen on vaikeaa. Ei pysty keskittymään mihinkään, vaikeaa noudattaa ohjeita. Tunteiden kiihtyvyys nollasta sataan todella nopeasti.



Ulkoisesti suloisia lapsia, ei poikkeamia. Toinen 7v on selvästi keskittymishäiriöinen, toisella 4v en osaa vielä sanoa mutta jotain sen suuntaista häiriötä on.



Molemmat oli vauvana syntyessään teholla pitkään.

Kerrotko sen verran, että onko tämä 7.v kuitenkin pystynyt aloittamaan kooulun normaalisti?

Kyseessä 6.v ja mietityttää kovasti, että saakohan tarpeeksi tukea jotta voisi.. Ongelmia myös vessassa käynnissä. Ei aina "ymmärrä" mitä sanotaan jne. En kauhean yksityiskohtaisesti viitsi kirjoittaa, ymmärrätte varmaan enkä tosiaan luonut tätä ketjua ketään loukatakseni.

Molemmat lapset ovat levottomia, paikoillaan istuminen ja seisominen on vaikeaa. Ei pysty keskittymään mihinkään, vaikeaa noudattaa ohjeita. Tunteiden kiihtyvyys nollasta sataan todella nopeasti.

Ulkoisesti suloisia lapsia, ei poikkeamia. Toinen 7v on selvästi keskittymishäiriöinen, toisella 4v en osaa vielä sanoa mutta jotain sen suuntaista häiriötä on.

Molemmat oli vauvana syntyessään teholla pitkään.

muistakaa että myös ne halveksittavat nistit ovat jonkun lapsia, tavallisia ihmisiä joiden elämässä jokin on mennyt pieleen. Jos oma lapsenne sortuisi huumeisiin, niin tuskin silloin olisitte sanomassa että on pelkkää ihmissaastetta joka pitäisi lakaista hevon vittuun, vaan toivoisitte kovasti että hän pääsisi irti ja saisi apua.

kuiville päässeen ex-heroinistin puoliso, mies on ollut jo yli 10 vuotta kuivilla. Ja just niiden kokemusten, joita mulla on noilta ajoilta nisteistä kun mies rämpi kuiville, voin sanoa, että nistit todellakin ovat ihmissaastetta, jolla ei ole ihmisarvoa, ja joille pitäisi antaa vain niskalaukaus.

Ajattelen ihan samoin miehestäni. Jos hän joskus vielä retkahtaisi, jättäisin hänet silmänräpäyksessä, eikä saisi enää ikinä nähdä lapsiaan.

Mun äiti mua odottaessa on käyttänyt alkoholia ja jotain huumeita, en oo tarkemmin viittinyt kysellä ku sen verran kuvottaa. Oon ollu alle kouluikänen kun lopetti huumeet.



Mulla on käyny kyllä tosi hyvä tuuri, sillä mitään "vammaa" en siitä oo saanut. Nuorena olin kylläkin todella villi. Vaihdoin koulua aika tiuhaan kun opettajien kanssa meni sukset niin ristiin mun käyttäytymisen takia. Lintsailin, varastelin, käytin PALJON alkoholia (joka viikonloppu ja arkena lähes joka päivä), neitsyyden menetin 12-vuotiaana 5 vuotta vanhemmalle pojalle, ja yhden illan juttuja oli lähes joka ilta eri pojan/miehen kanssa. Karkailin kotoa ja poltin pilveäkin muutaman kerran. Vanhemmat jotenkin yritti rankasta ja kasvattaa mutta ei saaneet muhun minkäänlaista kuria. Ja tämä kaikki 12-14-vuotiaana.



Tapasin 15-vuotiaana nykyisen mieheni, joka sai minut taas kiinni elämään ja jotain järkeä taottua päähäni. Olen nyt 21 vuotias, naimisissa tämän saman miehen kanssa ja meillä on kaksi lasta. Molemmat ollaan täysin raittiita, tosin tupakkaan jäin lapsuus/nuoruusvuosina koukkuun ja poltan edelleen. (Molemmat raskaudet polttamatta) Ensimmäistä kertaa elämässäni olen onnellinen.



Perheeseeni ei olla missään yhteyksissä, nistejä molemmat. Luojan kiitos jäin ainoaksi lapseksi (toistaiseksi).

Mun äiti mua odottaessa on käyttänyt alkoholia ja jotain huumeita, en oo tarkemmin viittinyt kysellä ku sen verran kuvottaa. Oon ollu alle kouluikänen kun lopetti huumeet.

Mulla on käyny kyllä tosi hyvä tuuri, sillä mitään "vammaa" en siitä oo saanut. Nuorena olin kylläkin todella villi. Vaihdoin koulua aika tiuhaan kun opettajien kanssa meni sukset niin ristiin mun käyttäytymisen takia. Lintsailin, varastelin, käytin PALJON alkoholia (joka viikonloppu ja arkena lähes joka päivä), neitsyyden menetin 12-vuotiaana 5 vuotta vanhemmalle pojalle, ja yhden illan juttuja oli lähes joka ilta eri pojan/miehen kanssa. Karkailin kotoa ja poltin pilveäkin muutaman kerran. Vanhemmat jotenkin yritti rankasta ja kasvattaa mutta ei saaneet muhun minkäänlaista kuria. Ja tämä kaikki 12-14-vuotiaana.

Tapasin 15-vuotiaana nykyisen mieheni, joka sai minut taas kiinni elämään ja jotain järkeä taottua päähäni. Olen nyt 21 vuotias, naimisissa tämän saman miehen kanssa ja meillä on kaksi lasta. Molemmat ollaan täysin raittiita, tosin tupakkaan jäin lapsuus/nuoruusvuosina koukkuun ja poltan edelleen. (Molemmat raskaudet polttamatta) Ensimmäistä kertaa elämässäni olen onnellinen.

Perheeseeni ei olla missään yhteyksissä, nistejä molemmat. Luojan kiitos jäin ainoaksi lapseksi (toistaiseksi).

Toivon todella onnea elämäänne jatkossakin! :)

Ihana kuulla tällaisia "selviytymisiä". Toivotan myös onnea paljon elämään :)

Ap

Mun äiti mua odottaessa on käyttänyt alkoholia ja jotain huumeita, en oo tarkemmin viittinyt kysellä ku sen verran kuvottaa. Oon ollu alle kouluikänen kun lopetti huumeet.

Mulla on käyny kyllä tosi hyvä tuuri, sillä mitään "vammaa" en siitä oo saanut. Nuorena olin kylläkin todella villi. Vaihdoin koulua aika tiuhaan kun opettajien kanssa meni sukset niin ristiin mun käyttäytymisen takia. Lintsailin, varastelin, käytin PALJON alkoholia (joka viikonloppu ja arkena lähes joka päivä), neitsyyden menetin 12-vuotiaana 5 vuotta vanhemmalle pojalle, ja yhden illan juttuja oli lähes joka ilta eri pojan/miehen kanssa. Karkailin kotoa ja poltin pilveäkin muutaman kerran. Vanhemmat jotenkin yritti rankasta ja kasvattaa mutta ei saaneet muhun minkäänlaista kuria. Ja tämä kaikki 12-14-vuotiaana.

Tapasin 15-vuotiaana nykyisen mieheni, joka sai minut taas kiinni elämään ja jotain järkeä taottua päähäni. Olen nyt 21 vuotias, naimisissa tämän saman miehen kanssa ja meillä on kaksi lasta. Molemmat ollaan täysin raittiita, tosin tupakkaan jäin lapsuus/nuoruusvuosina koukkuun ja poltan edelleen. (Molemmat raskaudet polttamatta) Ensimmäistä kertaa elämässäni olen onnellinen.

Perheeseeni ei olla missään yhteyksissä, nistejä molemmat. Luojan kiitos jäin ainoaksi lapseksi (toistaiseksi).

muistakaa että myös ne halveksittavat nistit ovat jonkun lapsia, tavallisia ihmisiä joiden elämässä jokin on mennyt pieleen. Jos oma lapsenne sortuisi huumeisiin, niin tuskin silloin olisitte sanomassa että on pelkkää ihmissaastetta joka pitäisi lakaista hevon vittuun, vaan toivoisitte kovasti että hän pääsisi irti ja saisi apua.

Jokainen "nistikin" on tunteva ja ajatteleva ihminen. Narkomaani on tehnyt useita huonoja valintoja, mutta ei hän paha ole. Ihmisraunio joka on kadottanut minuutensa ja kunhan hän sitä alkaa taas etsimään, tarvitaan riittäviä tukitoimia jotta jotain voisi tapahtua. Narkkarit vaikmuttavat säälittäviltä ja selkärangattomilta ihmisiltä kun "ne nyt kuitenkin aina ratkee kun on helpompi vetää kamaa kun kohdata ongelmat selvinpäin", mutta ajatelkaa nyt. Sä olet viimeiset 10vuotta ollut ihan pihalla, kaikkea paskaa on sattunut( kämppä mennyt, kaikki ympärillä nistejä, zägällä istut linnassa, terveys mennyt ja ja kamavelkojen takia sun henkeäs uhataan ja itsari-ajatukset pyörii päässä)

ja kaikki, IHAN KAIKKI, jotka sä tunnet on mukana siinä kamamaailmassa. Ei siitä maailmasta noin vaan helposti irrottauduta. Kaikki on paskaa ja selvinpäin elämä on helvetin vaikeaa kun vanhat piirit vetää takaisinpäin (luuletteko että nistin nistifrendit tulee onnittelemaan kun pääsee irti? Ei tod!). Vaatii mieletöntä selkärankaa ja tahdonlujuutta olla raitis! Retkahduksia tulee melkein kaikilla, mutta se mitä sä teet sen retkahduksen jälkeen on merkittävää. Retkahduksella ei ole mitään väliä, jos jatkat siitä kamattomasta elämästä mihin jäit ennen retkahdusta.