G: Ovatko lastenne isovanhemmat tasapuolisia kaikkia lastenlapsia kohtaan?

Sain itse kolme lasta nuorena kaksikymppisenä, kun sisarukseni (yksi vanhempi ja kaksi nuorempaa) eivät olleet edes vakavissa parisuhteissa.



Nuoret isovanhemmat jaksoivat todella, todella paljon olla meidän lasten kanssa. Olivat viikottain heillä, saatiin omaa aikaa. Lapset ovat olleet paljon heillä öitä ja viikonloppuja, isovanhemmat ovat vieneet heitä retkille ja matkoille, ostaneet kaikenlaista ja tukeneet näin taloudellisesti meitä opiskelevia nuoria vanhempia.



Nyt omani alkavat olla jo pian teini-ikäisiä ja sisaruksistani kahdella on pieni lapsi, kolmannella ei vieläkään. Isovanhemmat ovat juuri jääneet eläkkeelle. Ovat aika huonokuntoisia ja eläkkeellä tulotaso on pudonnut. Heillä ei ole enää energiaa juosta pienten perässä, eikä taloudellista mahdollisuutta ostella rattaita ja vaatteita samalla tavoin kuin 10-15v sitten työssäkäyvinä.



Meidän lapset ovat siis saaneet sata kertaa enemmän aikaa, muistoja, tavaroita ja läheisyyttä isovanhemmiltani kuin mitä sisarukseni tulevat saamaan.



Sisarukseni ovat toki tämän huomanneet ja ovat vähän nyreissäänkin, mutta näin se nyt vaan meni. Sisarukset ovat hankkineet lapsia vasta 35+ ikäisenä. Ei silloin voi lapsella olla enää viiskymppisiä energisiä isovanhempia..

He ovat kuolleet.

Asenteesi on todella ikävä: "näin se nyt vaan meni". Etkö haluakaan olla täti? Oletko itse liian vanha ja sairas ja köyhä ollaksesi täti? Minusta voisit kertoa sisaruksillesi suoraan ja mahdollisimman rehellisesti syyt, joiden vuoksi et voi korvata heidän kokemaansa menetystä sukulaisten suhteen. P.S.Otan osaa vaikeksiesi vuoksi!

Sain itse kolme lasta nuorena kaksikymppisenä, kun sisarukseni (yksi vanhempi ja kaksi nuorempaa) eivät olleet edes vakavissa parisuhteissa.

Nuoret isovanhemmat jaksoivat todella, todella paljon olla meidän lasten kanssa. Olivat viikottain heillä, saatiin omaa aikaa. Lapset ovat olleet paljon heillä öitä ja viikonloppuja, isovanhemmat ovat vieneet heitä retkille ja matkoille, ostaneet kaikenlaista ja tukeneet näin taloudellisesti meitä opiskelevia nuoria vanhempia.

Nyt omani alkavat olla jo pian teini-ikäisiä ja sisaruksistani kahdella on pieni lapsi, kolmannella ei vieläkään. Isovanhemmat ovat juuri jääneet eläkkeelle. Ovat aika huonokuntoisia ja eläkkeellä tulotaso on pudonnut. Heillä ei ole enää energiaa juosta pienten perässä, eikä taloudellista mahdollisuutta ostella rattaita ja vaatteita samalla tavoin kuin 10-15v sitten työssäkäyvinä.

Meidän lapset ovat siis saaneet sata kertaa enemmän aikaa, muistoja, tavaroita ja läheisyyttä isovanhemmiltani kuin mitä sisarukseni tulevat saamaan.

Sisarukseni ovat toki tämän huomanneet ja ovat vähän nyreissäänkin, mutta näin se nyt vaan meni. Sisarukset ovat hankkineet lapsia vasta 35+ ikäisenä. Ei silloin voi lapsella olla enää viiskymppisiä energisiä isovanhempia..

Sain itse kolme lasta nuorena kaksikymppisenä, kun sisarukseni (yksi vanhempi ja kaksi nuorempaa) eivät olleet edes vakavissa parisuhteissa. Nuoret isovanhemmat jaksoivat todella, todella paljon olla meidän lasten kanssa. Olivat viikottain heillä, saatiin omaa aikaa. Lapset ovat olleet paljon heillä öitä ja viikonloppuja, isovanhemmat ovat vieneet heitä retkille ja matkoille, ostaneet kaikenlaista ja tukeneet näin taloudellisesti meitä opiskelevia nuoria vanhempia. Nyt omani alkavat olla jo pian teini-ikäisiä ja sisaruksistani kahdella on pieni lapsi, kolmannella ei vieläkään. Isovanhemmat ovat juuri jääneet eläkkeelle. Ovat aika huonokuntoisia ja eläkkeellä tulotaso on pudonnut. Heillä ei ole enää energiaa juosta pienten perässä, eikä taloudellista mahdollisuutta ostella rattaita ja vaatteita samalla tavoin kuin 10-15v sitten työssäkäyvinä. Meidän lapset ovat siis saaneet sata kertaa enemmän aikaa, muistoja, tavaroita ja läheisyyttä isovanhemmiltani kuin mitä sisarukseni tulevat saamaan. Sisarukseni ovat toki tämän huomanneet ja ovat vähän nyreissäänkin, mutta näin se nyt vaan meni. Sisarukset ovat hankkineet lapsia vasta 35+ ikäisenä. Ei silloin voi lapsella olla enää viiskymppisiä energisiä isovanhempia..

Eli sinun lapsesi saivat 500 euron hintaisen synttärilahjan, siskonlapselle riitti 5 euron hintainen?

Koska anoppi kokee olevansa läheisempi tyttärensä kanssa ja koska tämän lapset olivat ensimmäisiä lapsenlapsia.(Näin luulisin). Tämä näkyy ainakin siinä, miten usein anoppi käy näitä lapsia katsomassa.

tottahan tuo on, jos vain ymmärtää, mitä siinä kirjoitetaan.



Mun mutsi pyrkii tasa-arvoiseen kohteluun, nykyään onnistuu hyvin, pitkään esikoinen oli se numero 1.



Anoppi ei edes yritä, mutta eipä tuo haittaa, vaikka mun lapset ovat juuri niitä vähiten huomioituja.

Vanhin lapsista on 21, asuu 250 kilsan päässä. Minun lapseni asuu 400 metrin päässä ja on 10, joten tarvitsee kesäisin hoitoa. Pienin on 2 vuotta, asuu 15 kilometrin päässä ja käy joskus kylässä.



Isovanhemmat viettävät poikani kanssa eniten aikaa, joten on tärkein, ei välttämättä rakkain.

Heillä on enemmän lapsia ja pulaa rahasta. (rahaa riittää kyllä vanhempien kaljaan ja tupakkaan) ja ilmeisesti tästä syystä appivanhemmat säälivät ja auttavat heidän perhettään paljon enemmän kuin meitä. Se on kyllä hyvä että, auttavatkin ja ostavat lapsille vaatteita ja maksavat harrastuksia.



Joskus vaan harmittaa se, että meidän lapset jää paljon vähemmälle, itse tingitään omista menoista jotta lapsille saadaan kaikki tarpeellinen. Tuntuu siltä että meitä rangaistaan siitä että meillä lapset menee edelle ja kun toisessa perheessä taas aikusten tarpeet menee lasten edelle niin sinne sitten syydetään rahaa ja apua...

miehen vanhemmille ja he sen osoittavat sen verran selvästi, että meidän kaikki lapset tiedostavat sen. Esikoiseni on nyt sen verran vanhempi, että on selvästi hieman vaivaantunut siitä ja yrittää jakaa positiivisesti sitä huomiota myös pikkusisaruuksiinsa mikä on mun mielestä tosi hienoa. Omat vanhempani suosivat ylivoimaisesti veljeni poikaa, joka ei tee koskaan mitään pahaa ja jos tekee, niin hänen sisarensa tai joku mun lapsista on oikeasti syyllinen. Poika käyttää tietysti sitä häikäilemättömästi hyväkseen.

Ollaan juteltu lasten kanssa molemmista tapauksista heidän aloitteestaan ja olen yrittänyt selventää asioita mahdollisimman hyvin heille.

ole, kummassakin suvussa tuetaan hoidollisesti ja rahallisesti saamattomien vanhempien lapsia. Olen pirun ylpeä että pystymme omin avuin tarjoamaan lapsillemme paljon enemmän, kuin sisaruksemme isovanhempien avulla koskaan.



Mutta onhan se pienille hämmentävää olla serkkujen kanssa samaan aikaan mummun luona, kun mummu antaa serkuille Tallinnan tuliaisia, eikä itse saa mitään...

eli saatuaan paljon vanhemmiltasi ovat he nyt valmiita antamaan paljon takaisin niin konkreettisena apuna kuin selkeänä rahanakin. Ovathan he saaneet sata kertaa enemmän kuin muut, joten on varmasti äitinä ihana huomata, miten lapsen antavat isovanhemmille monin kerroin takaisin heidän uhrauksensa. Isovanhempien ei tarvitse jaksaa mitään, kun auttavia käsiä ja nopeita jalkoja on useita heidän apunaan.

eli saatuaan paljon vanhemmiltasi ovat he nyt valmiita antamaan paljon takaisin niin konkreettisena apuna kuin selkeänä rahanakin. Ovathan he saaneet sata kertaa enemmän kuin muut, joten on varmasti äitinä ihana huomata, miten lapsen antavat isovanhemmille monin kerroin takaisin heidän uhrauksensa. Isovanhempien ei tarvitse jaksaa mitään, kun auttavia käsiä ja nopeita jalkoja on useita heidän apunaan.

me ollaan kumpikin mieheni kanssa niitä "edellisen liiton lapsia". Joo, tämä näkyy myös isovanhemmuudessa.



Vaikka asutaan samalla kylällä kuin isovanhemmat, nämä ovat monta kertaa viikossa yhteisten lastensa lasten kanssa jotka ei asu yhtä lähellä. Meidän lapsia tavataan jouluna ja synttäreillä käyvät. Yhteitiä lapsenlapsia hehkutetaan suvun piirissä, kuvia seinät ja tietokoneen taustat täynnä jne. Meidän lapsista ei puhuta. Joo. Myönnän tuntevani katkeruutta. Harmittaa lasteni puolesta.

eli saatuaan paljon vanhemmiltasi ovat he nyt valmiita antamaan paljon takaisin niin konkreettisena apuna kuin selkeänä rahanakin. Ovathan he saaneet sata kertaa enemmän kuin muut, joten on varmasti äitinä ihana huomata, miten lapsen antavat isovanhemmille monin kerroin takaisin heidän uhrauksensa. Isovanhempien ei tarvitse jaksaa mitään, kun auttavia käsiä ja nopeita jalkoja on useita heidän apunaan.

paljon olleet isovanhemmat saavat vanhoina ja vaivaisina näiltä lastenlapsilta suuren tuen ja avun, vähän noin niin kuin vastapainona kaikille yhteisille vuosille.

Et kai nyt aio väittää, että asiat eivät olekaan niin, että lastenlapsille annettu aika korvautuu siinä vaiheessa, kun itse on vaivainen?

Meidän esikoinen oli miehen vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi, joka olikin todella tärkeä heille siihen asti kunnes miehen sisko sai ensimmäisen lapsen.



Tämä sisko ei todellakaan ole mitään kotiäitityyppiä, vaan notkuu vanhemmillaan lapsensa kanssa lähes joka päivä ja saa näin aamusta iltaan hoitoapua ja ruokaa. Lisäksi lapsi on todella usein isovanhemmilla hoidossa kun vanhemmilla on niin tärkeää saada omaa aikaa.



Meidän lapset eivät ole tuon suosikkilapsen syntymän jälkeen päässeet isovanhemmilleen hoitoon ja meidän kuopus tuntuu joskus olevan kuin ilmaa heille. Esikoista huomioidaan sentään vähän paremmin.



Tämä tilanne tekee meidät väkisinkin katkeraksi, varsinkin kun meille on jo kolmas lapsi tulossa eikä meillä ole muuta tukiverkkoa. Minun vanhempani asuvat sen verran kaukana ettei heistä ole apua kuin ehkä kerran vuodessa. Tämän mieheni siskon miehen vanhemmat asuvat myös lähellä, ja lapsi on sielläkin todella usein hoidossa kun vanhemmilla on niin rankkaa yhden lapsensa kanssa.

Et kai nyt aio väittää, että asiat eivät olekaan niin, että lastenlapsille annettu aika korvautuu siinä vaiheessa, kun itse on vaivainen?

tämänhän näkee vasta sitten, kun isovanhemmat ovat vaivaisia tms, miten kukakin heitä auttaa.

miehen siskon lapsi on se ykkönen aina ollut. Jatkuva hoito- ja rahallinen apu. Olen yhden käden sormilla laskettavan määrän kysynyt voisiko anoppi olla hetken lastemme kanssa, koskaan ei käynyt. En pyydä enää.

(ei siis ole ollut tarvetta päivähoidolle) ja toisen vaan muutaman kerran vuodessa (noin 4) yökylässä.



Lisäksi tämän perheen lapset, joita on hoidettu ovat olleet myös yökylässä. Ja selvästi on sanottu, jos me apua tarvitaan, niin apu pitää hakea muualta (tai sen saaminen ei kyllä onnistu heiltä)

miehen siskon lapsi on se ykkönen aina ollut. Jatkuva hoito- ja rahallinen apu. Olen yhden käden sormilla laskettavan määrän kysynyt voisiko anoppi olla hetken lastemme kanssa, koskaan ei käynyt. En pyydä enää.

sillä onhan se pojankin lapsi ihan yhtä lailla lapsen lapsi kuin tyttären lapsi.

mikä siitä tyttärestä tekee niin erilaisen? (Ei niin mikään)

tv, ed. + kohtalotoveri.

Miehen siskon lapset ovat appivanhemille, etenkin miehen isälle tärkeimmät. Asuvat vieressä ja isovanhemmat auttavat miehen siskon perhettä arjen pyörityksessä ihan jatkuvasti, päivittäin. Meidän lapsia isoisä ei ole 7 vuoden aikana hoitanut kertaakaan, ehkä kerran ovat olleet sylissä. Isoäidin hoitokerrat voin laskea sormin.



Tilanne on epäreilu, mutta olen vihdoin hyväksymässä sen. Oma äitini on kullanarvoinen ja hyvin tärkeä omille lapsilleni, onneksi. Hän kohtelee kaikkia lapsenlapsiaan todella tasapuolisesti, kuten meitä lapsiakin on lapsena kohdeltu. Mieheni perheessä isä oli epätasa-arvoinen ja kovin juuri miehelleni (ainoa poika) jo lapsena. Törkeä suorastaan!



Mutta niin makaa kuin petaa eli en tule omia lapsiani myöhemmin pakottamaan katsomaan näitä etäisiä isovanhempia jonnekin hoitokotiin, on heidän tappionsa, etteivät opi meidän lapsia tuntemaan.



Oma äitini ei meitä lapsia tue taloudellisesti, välillä tietty ostaa lapsille jotain vaatetta ja joulu- ja synttärilahjat. Ei muuta tarvitakaan! Appivanhemmistani en osaa sanoa, antavatko esim. rahaa muille lapsilleen. Meille eivät ainakaan, ehkä satunnaisesti joskus jotain. Emme kyllä sitä tarvitsekaan.