Lapseltani todennäköisesti näpistettiin, kummin tekisitte?

vaan surisin oman lapsen kanssa sitä, kuinka kurjasti on käynyt, sellaista voi sattua, iloitaan siitä, mitä vielä on jäljellä. Yksi vaihtoehto nimittäin on myös, että lapsi on itse leikkinyt sillä / näyttänyt kaverille ja se on siinä yhteydessä hävinnyt - ja ehkä löytyy myöhemmin.

juhlista on nyt 2 viikkoa. Rahaa ei ole löytynyt, olisi minusta jo pitänyt jostakin tupsahtaa. Silti voisi olla, että ilmaantuu vielä jostain.



Normaalisti en ehkä ajattelisi asiaa sen pitemmälle, mutta kun tämä kyseinen lapsi on ollut epäluotettava ennenkin. Ymmärrän, että se ei silti tarkoita että hän olisi jotain vienyt.



Ajattelen niinkin, että jos oma lapseni varastaisi, haluaisin tietää asiasta. Ja edelleen, en ole tietenkään varma että raha on viety, ja että juuri hän on sen vienyt. Todennäköisenä pidän sitä silti.



Vierailevat meillä luonnollisesti aina silloin tällöin, ja tunne siitä että hän on mahdollisesti vienyt jotain, on ikävä.

ihan nätisti ensin lapselta itseltään kun tavataan, ja tarkkailisin reaktiota. Ei ole kiva, jos varastalutapa jää päälle. Jos siis sellaisesta on kyse. Parempi jäädä heti kiinni.

Olisiko vielä mielipiteitä? Just tuo vaivaa, että jos on ottanut, eikä jää kiinni, niin mitä seuraavaksi varastaa ja keneltä. Ei niinkään se, että mun lapselta on nyt viety pieni rahasumma.



Mitä jos teiltä vanhempina kysyttäisiin tuollaista? Loukkaantuisitteko pahasti?



Itse ehkä hämmästyisin, mutta kysyisin tietysti asiasta lapselta. Monella tavalla, ja painottaisin että voi kertoa äidille mikä vastaus sitten onkaan. Uskoisin kuitenkin, jos sanoisi ettei ole vienyt. Ilmekin kertoo tosiaan paljon noin pienillä.

Toki on tärkeää, että jos on taipumusta näpistelyyn, asialle pannaan jossain vaiheessa stoppi. Yleensä kuitenkin sitten, kun on oikeasti todisteita. Jos lapsi on syytön ja häntä syytetään (kyllä, yksi kysymys on syytös) se saattaa aiheuttaa paljon enemmän haittaa kuin se, että olisikin sen näpistänyt. Jos on pakko kysyä, niin kysyy sitten niin, että xx:ltä on kadonnut seteli, satuitko huomaamaan kun olitte huoneessa leikkikö xx sillä, tippuiko se jonnekin tai onko sulla ideoita, missä se voisi olla.



Ja ap tunnut vähän ajattelevan, että tämä vieras on jo paatunut näpistelijä - jos näin olisi - niin lapsi on todennäköisesti myös aika taitava valehtelemaan, eikä ilme paljastaisi mitään.



Jos joku tulisi juhlien jälkeen kysymään multa, että sattuisko teiltä löytymään yhtä seteliä tai olisko teidän Liisa mahdollistesti ottanut meidän xx:n lahjarahan, niin kyllä mä vähän ottaisin nokkiini, että epäilevät mun lapsesta sellaista. Ei siksi, ettenkö uskoisi, että omat lapseni voisi tehdä jotakin mitä en itse pidä oikeana, mutta kyllä mä silti ajattelisin, että on siinäkin. Ja varsinkin, jos asiasta on kulunut jo pitkä aika.

ymmärtämättömyyttään ottaa luvatta esimerkiksi toiselta jonkun pienen tavaran. Moraali ei ole siis sisäsyntyistä.

että on "paatunut näpistelijä", on vain kova valehtelemaan jne. En todella tiedä, että olisi mitään näpistelytaustaa ennestään.



Mitä haittaa voi olla, jos kysyy asiasta (jos lapsi on syytön)? Paitsi tietysti että vanhemmat ottaa nokkiinsa... Tuota en ottanut huomioon, että jos on valehtelutaipumusta, niin ei tosiaan varmaan huomaa ilmeestä.



Yritän miettiä, ottaisinko itse nokkiini, jos mun lapsesta kysyttäisiin tuollaista. Voi olla että vähän. Tärkeinpänä pitäisin kuitenkin asian selvittämistä, ja haluaisin todellakin tietää, jos lapseni on varastanut. Eniten minua kuitenkin ehkä haittaisi, jos joku epäilisi lastani, eikä kysyisi mitään!



Kiitos vastauksista!

ymmärtämättömyyttään ottaa luvatta esimerkiksi toiselta jonkun pienen tavaran. Moraali ei ole siis sisäsyntyistä.

juuri kirjoitin, että raha ja asia on pieni. Siitä huolimatta se jäi vaivaamaan minua. Periaatekysymys tai jotain. Summa on hyvin pieni, eikä lapsi itse sitä enää mieti.

Ajattelisin että jos oma lapseni näpistelisi, niin haluaisin tietää heti. Ja siksi epäröin kysymistä, kun en todellakaan tiedä onko hän tosiasiassa ottanut rahan. Jos tietäisin/olisin nähnyt, niin kysyisin ilman muuta. Vaikka sitten isä ja äiti ottaisivatkin nokkiinsa.

Näiden vastausten perusteella ei kuitenkaan kannattaisi ilmeisesti kysyä. Ap.

Kyse ei mielestäni ole suuresta summasta, mutta näpistys on aina näpistys. Itse ollessani pieni keräilimme serkkuni kanssa koirien kuvia joita liimailimme vihkoon.. Kylässä ollessamme huomasin että vihostani oli eräs koiran kuva leikattu irti.. Tästä tietenkin pahoillani menin isälleni sanomaan, ja juttu selvitettiin perin pohjim.. Serkku ei tunnustanut, mutta kuva löytyi hänen kuvien joukosta. Ja selväksi tosiaan tehtiin että toimi väärin. Pieni asia, mutta 5-vuotiaalle tärkeä. Ja edelleen sen muistan lähes 25 vuoden jälkeen. Eli mielestäni tällaiset tulisi selvittää jo nuorena... Koska jos aina pääsee kuin koira veräjästä, niin mitä se teini-iässä on????

jos kysyy ja lapsi on syytön. Lapsen mielikuva itsestään (jos ei vanhemmat ole vielä sitä päässyt pilaamaan) on se, että minä olen hyvä. Aikuinen, jolla on auktoriteettiasema lapseen nähden (vain koska on aikuinen) esittää kysymyksen, joka tarkoittaa sitä, että tuo aikuinen ajattelee, että minä olen paha (olen varastanut). Koska se on aikuinen ja vaikka en ole varastanut, aikuisen oletuksen täytyy olla oikea - eli olenkin paha. Voila, lapsella on sisäinen ristiriita sen suhteen millainen hän on. Se on todella iso juttu. Hyvässä tapauksessa ristiriita - sen tajuaminen, että kukaan ei ole täydellisen hyvä vaan kaikki tekee asioita väärin - pitää tajuta, mutta se opitaan vanhempien viisalla opastuksella turvallisessa ympäristössä. Tällaisessa tapauksessa se ei yleensä ole mahdollista vaan lapsi jää yksikseen selvittämään ristiriitaa, jos ei omat vanhemmat huomaa asiaa. Se voi olla lapselle todella todella suuri asia. Ei toki kaikille ole, mutta voi olla. Siksi en suosittele.

Haittaisiko sinua eniten se, että joku epäilisi lastasi, muttei kysyisi siksi, että silloin toisten kuva sinusta ja perheestäsi on "murentunut" ilman, että pystyt itse vaikuttamaan siihen? Onko kyseessä enemmän kontrolli kuin itse epärehellisyys/ varastaminen?

Kyllä minäkin haluaisin tietää, jos lapseni on todistetusti varastanut. En haluaisi kuitenkaan, että mututuntuman perusteella minun lastani siitä epäiltäisiin.

että on "paatunut näpistelijä", on vain kova valehtelemaan jne. En todella tiedä, että olisi mitään näpistelytaustaa ennestään.

Mitä haittaa voi olla, jos kysyy asiasta (jos lapsi on syytön)? Paitsi tietysti että vanhemmat ottaa nokkiinsa... Tuota en ottanut huomioon, että jos on valehtelutaipumusta, niin ei tosiaan varmaan huomaa ilmeestä.

Yritän miettiä, ottaisinko itse nokkiini, jos mun lapsesta kysyttäisiin tuollaista. Voi olla että vähän. Tärkeinpänä pitäisin kuitenkin asian selvittämistä, ja haluaisin todellakin tietää, jos lapseni on varastanut. Eniten minua kuitenkin ehkä haittaisi, jos joku epäilisi lastani, eikä kysyisi mitään!

Kiitos vastauksista!

että hyvä huomio tuo että lapsi saattaa ottaa ymmärtämättömyyttään jonkun pienen tavaran tms. Huomasin nimittäin, että itse erottelen rahan ja vanhan tavaran (kuten lelu), ja ajattelen sitten että lapsi erottelee sen myös. Näin ei tosiaan välttämättä ole vai?



En olisi välittänyt, jos joku olisi epähuomiossa tai vaikka tahallaan vienyt jonkun tavaran. Sitä voisin kysyä helpommin takaisinkin, jos se olisi lapselle tärkeä. Rahan ottamisen miellän enemmän oikeaksi varastamiseski, ja siksi siitä tuli jotenkin huono mieli. Aikuisena sitä ajattelee, että kamalaa lapsi otti rahan kun tiesi että voi käydä ostamassa sillä jotain. Ehkä lapsi ei tosiaan ajattele ollenkaan näin.

kyselisin ja nostaisin metelin.



Moisia näpistyksiä ehkäistäksemme olemme säilyttäneet lasten kukkaroita keittiössä -eikä ole ongelmia ollut.



Kerran eräs meillä käyvän siivousfirman työntekijä varasti meiltä rahaa. Teimme ansan ja kiinni jäi -poliisi huolehti lopusta.

Työsuhteen välitön purku ja syyte niskaan -häh häh!

Tietenkään asiaa ei saa mennä esittämään lapselle tuollaisessa tapauksessa niin, että sinua epäillään näpistyksestä, vaan tuo raha-asia otetaan lapsen kanssa puheeksi. Siis tyyliin: "Muistatko, kun Maija sai synttäreillä rahaa? Tiedätkö Maijan kukkarosta on kadonnut se toinen raha. Muistatko leikittekö niillä rahoilla silloin tai olisiko se muuten kadonnut jonnekin?" Useimmat lapset kyllä tuossa vaiheessa tunnustavat jos ovat pöllineet. Jos ei tunnusta, niin sitten ei tietenkään voi ruveta kovistelemaan jos ei ole todisteita. Toinen juttu on sitten se, minne lapsi on viemänsä rahan mahdollisesti laittanut? Harvalla 7-vuotiaalla on sellaista piiloa, jota vanhempi ei löytäisi. Jos löytää lapseltaan rahaa, jonka alkuperää ei tiedä, pitää tietenkin kysyä, mistä raha on peräisin.

minua haittaisi eniten se, jos lapseni olisi sattunut varastamaan, mutta ei jäisi kiinni. Varastelu ehkä jatkuisi, tai sitten ei. Eihän sitä voi tietää. Varastelusta voisi tietysti lasten kanssa puhua ilman mitään epäilyjäkään aina silloin tällöin, niinkuin muistakin oikean ja väärän erottamiseen liittyvistä asioista (valehtelu jne)



Mutta hyvä vastaus sinulta, en olisi koskaan osannut ajatella asiaa noin syvällisesti. Siis että lapsen mielikuva itsestään voi jotenkin murentua/vääristyä, jos asiasta kysyy, vaikka lapsi ei olisikaan tehnyt mitään väärää.

kysyisi, että oletko varastanut lapseltani rahan? Ajattelin kysäistä jotenkin siihen malliin, että jäikös se sinulle se seteliraha, ja jos jäi niin saisikos sen jo takaisin? Ja jos olisi ihmeissään tms. niin jättäisin asian siihen tokaisemalla että ei kai sitten varmaan jäänyt tai jotain vastaavaa.



Kiva että jotain muutakin sentään vaivaisi asia. Ajattelin jo olevani ainut, ja jotenkin epänormaali niuhottaja.

oli siis ap:n vastauksia. Täällä saa aina uutta näkökulmaa ja erilaisia mielipiteitä asioihin, vaikka näihin pieniinkin.

että joo-o ;)

kyselisin ja nostaisin metelin.

Moisia näpistyksiä ehkäistäksemme olemme säilyttäneet lasten kukkaroita keittiössä -eikä ole ongelmia ollut.

Kerran eräs meillä käyvän siivousfirman työntekijä varasti meiltä rahaa. Teimme ansan ja kiinni jäi -poliisi huolehti lopusta.

Työsuhteen välitön purku ja syyte niskaan -häh häh!

vaivihkaa ja nätisti siltä lapselta, jos olisin aika varma että on vienyt. Siis oikeasti lähes varma. Sitten jos "tunnustaisi", niin mainitsisin vanhemmille, että lapsesi palautti synttärirahan minkä oli vahingossa ottanut.

Itse haluaisin kysyä, mutta en todennäköisesti kehtaisi. Vaikka jäisi vaivaamaan kyllä. Vanhemmilta en ainakaan ilkeäisi kysyä. Lapselta silleen ovelasti, jos siis kehtaisin. Mutta vaivaamaan jäisi, ja todennäköisesti tarkkailisin lasta jatkossa tosi tiukasti.

on vähän kuin aikuisen satanen. Takuulla kysyisin! Ärsyttäisi todella, jos jäisi selvittämättä.



Varmaan ymmärrät viimeistään nyt, että lasten kukkarot ja rahat kannattaa pitää varmassa tallessa, varsinkin kun on lapsivieraita. Eivät ehkä tarkoita pahaa, mutta kurja seuraus silti varastamisella.