Lue keskustelun säännöt.
mun omaa äitiä ällötti koskea mua, kun olin lapsi.
15.08.2012 |
kertoi ihan suoraan, miksei ole koskaan oikein halaillut ja suukotellut mua. Muita sisaruksiani (yhdellä veljellä sama isä, mutta äidin peruinen) kyllä, on ollut oikein lämmin äiti heille. < tätä ei taas sisarukseni näe, että muka yksi olisi jätetty ulkopuolelle.
Häntä ällötti mussa niin paljon, mun isäni ilmeet ja eleet. Miten muistutin niin paljon isääni. Kyllä nykyäänkin samat on tallella, mutta eipä olla oikein äidin kanssa tekemisissä..
Sitten se soittelee ja itkeskelee, että miksi meillä on niin huonot välit.. koska niitä välejä ei koskaan rakentunutkaan kunnolla. Enkä tarkoita vain kosketusta, vaan hän piti mut muutenkin kaukana.
Ajatteli, että kun puhuu suoraan, niin pääsen työstämään tätä asiaa ja muutun lähemmäksi.
Tuli vaan mieleen, että jos äitipuoli ei voi sietää miehensä lasta, niin ei ne kaikki äiditkään tunnemaailmaltaan täysillä käy.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kyllä isäni kanssa yhä naimisissa, mutta olin jonkinlainen "vahinko" ja tulin pilaamaan äidin ja isän suhteen, jota he halusivat hoitaa vain kahden, ilman lapsia. Sitten kun lapsi tuli niin äkkiä eroon siitä vaan.
Käytännössä se kävi niin että minut laitettiin kokopäivähoitoon 2kk iässä, ihan täyttä viikkoa, ja iltaisin hoiti mummot, samoin viikonloput. Siis ihan joka viikonloppu.
Tämän lisäksi olin kaikki lomat mummoloissa, ihan joka ikisen lomapäivän, ja sitten vielä kesken vuotta 3-4krt sellaisen 2 viikon pätkän mummolassa kun isä ja äiti matkustivat etelään monta kertaa vuodessa kahden. Hoisivat siis parisuhdettaan siten, että omaa lastaan näkivät ehkä päivässä tunnin (sitten karattiinkin jo illaksi ulos syömään tai tansseihin ja lapsi hoitoon).
Koskaan eivät ole sanoneet mitään kaunista, koskaan ei ole sanottu että olisin tärkeä tai rakas, sylissä ei ole pidetty koskaan, eikä myöskään haleja ja suukkoja tullut ikinä.
Oma äitini ei ole mitenkään korjannut käytöstään vielä tänäkään päivänä, minulla on 2 lasta itselläni joita äitini ei ole nähnyt KOSKAAN. Ei ole vaan halunnut tai ollut kiinnostunut. Soittaa pari kertaa vuodessa ja haukkuu minut kiittämättömäksi ja pahaksi lapseksi joka on pilannut hänen elämänsä. Viimeksi ollaan nähnty jotain 8 vuotta sitten. Yhteydenpitoa ei ole ollenkaan (lukuunottamatta näitä haukkumispuheluita silloin tällöin).
Lapseni eivät tunne koko ihmistä ja parempi niin onkin. Meillä oli ns. hyvä ja varakas lapsuusperhe, eli ei mitään alkoa tai muuta ongelmaa, mutta ongelma oli vain tunnevammaiset vanhemmat. Rakkaudettomuus voi johtua piittaamattomuudestakin, ei se aina johdu ns huonoista olosuhteista.
PS: äitini on nyt 62 ja sairastunut krooniseen pitkäaikaissairauteen. Olen saanut puhelin äidiltä sitä koskien että HÄN ei sitten halua laitokseen vaan on minun tehtävä olla KIITOLLINEN lapsuudestani ja pitää sitten huoli että äitimuori hoidetaan KOTONA. Jepjep, olen varmaan tosiaan tukka putkella kiitämässä äitiäni auttamaan, kun äitini ei ole auttanut minua yhtään missään ikinä, ei siis koskaan.