Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa joku , kuuluisiko minun jaksaa?
15.08.2012 |
Itse on aina tilanteissaan niin sisällä, että perspektiiviä kaipaisin.
Tilanteeni on se, että olen kolmen lapsen totaaliyh, opiskelen ja teen lisäksi keikkatöitä minkä vaan pystyn. Rahahuolet painavat kauheasti, lasten isän kanssa elatukset vasta menossa käräjille joten en saa elareita lapsista. Lisäksi painaa lasten hoito, on hyvin hankalaa saada heille hoitajaa jotta pääsisin iltaisin/viikonloppuisin töihin.
Tavallaan järjellä tajuan, että tilanteeni on melko haastava, mutta silti koen jatkuvaa huonoa omatuntoa siitä, että en ehdi/jaksa pitää kotia niin siistinä kuin haluaisin, syötän lapsille usein eineksiä nykyään enkä ehdi/jaksa olla heidän kanssaan siten kuin tahtoisin.
Pinnistelen vaan päivästä toiseen penniä venytellen, töiden ja koulun väliä sukkuloiden, ja surren mihin taas ensi viikolla saisin lapset hoitoon :( Koko ajan olisi kauheasti muistettavaa ja hoidettavaa, mutta tuntuu että lähes kaikki paitsi peruselintoimintojen turvaaminen jää hoitamatta. En silti koe, että olisin masentunut. Mietin vain, olenko laiska tai vaan saamaton.
Mitä ajattelette tästä tilanteesta, kuuluisiko normaalin ihmisen selviytyä paremmin? Miten voisin saada elämän sujumaan?
Kommentit (15)
En todellakaan sekä opiskelisi että tekisi töitä jos olisin kolmen lapsen yh, en jaksaisi ollenkaan tuollaista. Eikö sinun ole mahdollista keskittyä joko pelkkään opiskeluun tai pelkkään työhön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillähän tuo selviää.
jonossa ollaan, saa nähdä montako kuukautta :/ Mutta odotan kyllä suunnatonta helpotusta,kun paikat joskus saadaan!!
Vaan silti tuo koululainen täytyy jonnekin laittaa.
Lapset siis 2, 4 ja 8.
Ap
Kodin vähäinen siivoaminen ja einesten syöttäminen on yksi selviytysmiskeinoistasi.
En todellakaan sekä opiskelisi että tekisi töitä jos olisin kolmen lapsen yh, en jaksaisi ollenkaan tuollaista. Eikö sinun ole mahdollista keskittyä joko pelkkään opiskeluun tai pelkkään työhön?
tulla mitenkään päin toimeen, jos en käy töissä. Opintotuki, asumistuki ja lapsilisät eivät vaan riitä. Kun alan jossain vaiheessa saada elatusmaksuja, voin vähentää työntekoa kyllä. Tässä on vaan sellainenkin puoli, että joku noista keikkapaikoista on hyvin todennäköinen vakipaikkani kunhan valmistun (1,5 vuotta jäljellä)...eli pakko tavallaan vähän pitää lämpimänä niitäkin.
Ap
Sun elämäsihän sujuu siinä koko ajan! Ja tuo on mainiointa elämänkokemusta tulevaan... Joskus helpottaa ja osaat arvostaa sitä!
Pidät nyt ensin huolta siitä, että lapset saa ruokaa ja sitten siitä että itse saat unta. Loppu tulee sitten ajallaan ja se siivouskin mahtuu aikatauluun kun kaaos vyöryy ovelle.
Joskus sä vielä ihmettelet, kun on tylsää eikä mitään ole pakko tehdä.
Lisäksi vaikuttaa siltä, että olet helpottunut päästyäsi eroon miehestä. Hän on ilmeisesti vienyt paljon energiaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mulla on vain yksi lapsi! Nostan hattua ap! Ihan normaalia tuossa tilanteessa että et ehdi hyvä kun hoitaa perusasiat ja ihan normaalia että olet hajamielinen ja hoidettavat asiat kaatuvat päälle :(
Oletko puhunut neuvolassa? Entä sossussa? Kyllä täällä päin tuossa tilanteessa saa ilmaisen kotihoitajan parina päivänä viikossa kotiin. Ihmettelen jos ei apua tarjota mistään, hulluksihan sinä tuossa tulet :(
muista vaatia oikeudesta elarit takautuvasti! Oikeuden päätöksellä ne saa vuodenkin ajalta takautuvasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tajua, miksi yrität tehdä kaikkea. Opiskella täytyy, jos haluaa ammatin jne, sen ymmärrän. Mutta onko sinun oikeasti kolmen lapsen yh;na pakko olla töissä? Eikö opiskelu + lapset ja koti ole riittävästi energiaa ja aikaa viepiä asioita?
Mene reilusti fattan luukulle hakemaan rahat.
Vaikka saisitkin pienemmille lapsille ilta- ja vkl-hoidon, koululainen joutuisi olemaan yksin tuon ajan, ja vaikka lapsi sanoo, että pärjää ja haluaa olla yksin ja itsekseen, on hän silti liian pieni. Liian aikaisin pitäisi itsenäistyä.
Olen aikoinaan opiskellut 2 lapsen totaalyh.na. Silloin sai vielä sitä halpakorkoista lainaa, ihan sen turvin opiskelin. Töitä en tehnyt, kun ei aika ja lapset antanteet myöten. Pärjäsin lainalla, fattaan en mennyt kuin vasta kesällä kun en töitä saanut.
Nytkin olen taas yh kahdelle lapselle. Välillä hoitovapaa-aikana jouduin toimeentulotukea hakemaan.
Ja et todellakaan ole laiska tai saamaton, ihmettelen miten jaksat, sinullahan ei jää aikaa lapsillesi, eikä itsellesi lainkaan.
Siksi kannattaisi jostain kohti löysätä. Koska opskelu on tärkeä, lapset ja koti tärkeä, vaikka sitten eineksiäkin söisitte, miksi vielä venyt töihisi?
Ja se, ettet saa elareita - fattasta jos toimeentulotukea haet, siellä huomioidaan se, ettet saa niitä - perivät kyllä aikanaan takaisin, maksusuunnitelman voisi laatia sitten, mutta ilmeisesti olisit oikeutettu.. ja lapset saisi äidin paikalle edes.
vaan tuntuu, että pitäisi saada itsestään piiskattua enemmän. Koska jos ihan rehellinen olen, se sossun luukulle menokin tuntuu ylivoimaiselta suoritukselta tällä hetkellä. Olen siellä joskus asioinut, ja tiedän mikä urakka se on.
Lainaa jouduin keväällä vähän nostamaan, mutta yritän viimeiseen asti sitä vältellä. Tulen takuuvarmasti työllistymään, mutta palkkani ei tule ikinä olemaan päätä huimaava. Joten harkitsemattomalla lainanotolla löydän itseni lähes tästä samasta kurimuksesta, kun takaisinmaksun aika koittaa. Ja silloin ovat jo lapsetkin isompia, isompine kuluineen.
Täälläpäin ei mitään kodihoitajia saa, lastesuojeluasiakkaat saavat perhetyöntekijän istumaan sohvalle ja tekemään jotain voimavarakyselyitä. Mutta mitään konkreettista apua ei saa. Koitan vielä neuvolassa kysellä...
En missään nimessä ajattele, että koululainen voisi olla yksin kotona ilta/yövuoron ajan! Hänelle kuitenkin on hieman helpompaa löytää hoitopaikkaa kun voi mennä kaverille tai sukulaisille itse koulusta suoraan.
Mutta ei tämä kiva tilanne ole, pakko kai koittaa jotain ulospääsyä tästä keksiä. Ja mennä sinne sossuun, vaikka pelottaa. Tuntuu, että on heti joku potentiaalinen huijari ja lusmuilija :/ Alan tosiaan väsyä. Jos olisin vain laiska, voisin sentään ottaa itseäni niskasta kiinni ja korjata tilanteen :/ Kiitos näkökulmista, lisääkin saa mielellään laittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä aika usein naurattaa, kun tätä tilannetta miettii...tässä sitä monien niin kadehtimaa hohdokasta yh-elämää nyt vietetään :D
Tiedättehän, kun laiskat yh:t vaan vapaaviikoillaan rällää yhteiskunnan/exän rahoilla ja iskee baareista (varattuja) miehiä.
Ap
Minusta tuo laiskalta ja saamattomalta tuntuminen kuulostaa masennusoireilta. Tunnistan itseni kohdalla. Mutta ihan oikeasti jos vedät itsesi ihan piippuun kuka sitten hoitaa lapset, koulun ja arjen? Itsesi ja lastesi takia mene sosiaalityöntekijälle puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo laiskalta ja saamattomalta tuntuminen kuulostaa masennusoireilta. Tunnistan itseni kohdalla. Mutta ihan oikeasti jos vedät itsesi ihan piippuun kuka sitten hoitaa lapset, koulun ja arjen? Itsesi ja lastesi takia mene sosiaalityöntekijälle puhumaan.
on vähän viime aikoina mietityttänyt, että mahdanko kestää vielä 1,5 vuotta. Fyysisesti kyllä, mutta rahahuolet ja lastenhoitoasiat stressaavat aivan mielettömästi! Ja siksikin halusin ulkopuolisia mielipiteitä, että miltä tällainen vaikuttaa...olisi helpompaa, jos oikeasti olisi varaa repiä itsestään vielä enemmän. Eli mieluummin olisin laiska, kuin että tämä tilanne nyt vaan on ylivoimainen.
Eikä tässä ole varaa piiputtaa, kun tosiaan isä ei lapsia hoida eikä tapaa. En tiedä, varmaan lastenkotiin joutuisivat jos itse romahtaisin. Kiitos tästäkin näkemyksestä, se pitää tosiaan muistaa!
Ap
Olen itse ollut lähes vastaavassa tilanteessa kuin sinä olet nyt: opiskelin yliopistossa, kävin säännöllisesti töissä ja olin yh. Lapsia oli ja on vain kaksi, ja satunnaisesti lasten isä otti lapsia luokseen. Lasten isä myös maksoi elareita, mutta reilusti vähemmän kuin oli sovittu.
Muistan painineeni täysin samojen ongelmien ja ajatusten kanssa kuin sinä painit nyt. Ole itsellesi armollinen, äläkä välitä siitä jos koti ei olekaan aina siisti tai jos lapset syövät eineksiä. Tärkeämpää on vaikka viettää lasten kanssa se hetki, minkä joutuisit käyttämään siivoamiseen. En nyt kannusta muuttamaan kotia kaatopaikaksi, mutta anna itsellesi lupa olla siivoamatta, sillä siivoamaan ehdit kyllä myöhemminkin (sotkut eivät mihinkään karkaa ;)). Ei maailma eineksiin kaadu! Kun elämäsi helpottuu, jaksat taas laittaa ruokaa itsekin säännöllisemmin.
Neuvoni sinulle on, että kevennä elämääsi ilman huonoa omaatuntoa sieltä mistä sen keventäminen on mahdollista. Jos se on siivous tai ruuanlaitto, kevennä niistä (tiettyyn rajaan asti). Siistiä kotia tärkeämpää on se, että äiti jaksaa olla äiti eikä vain talouskone.
Kannustan sinua vielä jatkamaan ja jaksamaan! Itsekin olin joskus ihan loppu ja väsynyt, mutta nyt elämä on mallillaan. Opiskelu ja työnteko kannatti: sain jo ennen valmistumista vakipaikan, oikean unelmaduunin. Nyt minulla on taas aikaa ja energiaa siivota ja laittaa ruokaa, lapset voivat hyvin ja rankat vuodet ovat vain etäinen muisto. Sinä et ole laiska tai saamaton ja sinä selviät kyllä! Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä vielä joskus tästä :)
Ensi kevääseen mennessä minulla on kuitenkin jo lapsille hoitopaikat ja varmaan elaritkin jo saan Kelan kautta silloin. Kestän nyt aluksi 6 kuukautta ja mietin sitten tilannetta uudestaan.
Mukavaa loppukesää kaikille! Vai onko se jo alkusyksy?
Ap
Sillähän tuo selviää.