Lapsille tulee ikäeroa 1v9kk

Esikoinen vaatii vielä enemmän huomiota, imettäminen on vaikeaa.

Vauva herättää öisin esikoista joka oli vihdoinkin ruvennut nukkumaan yöt paremmin.

Tuntuu että ei ehdi kumpaankaan keskittymään....

että kun esikoinen lähtee vielä vauhdikkaammin liikkeelle kuin mitä yksivuotiaana osaa äiti on jo tukevasti raskaana.



olisi ainakin meillä siirtynyt kakkonen jos olisin tajunnut kuinka vilkkaaksi ykkönen vielä meneekään. ja mistä sitä sitten tietää olisiko sitä enää tehtykään/saatukaan tms.



ja nyt kun nuo meidän vuosi ja 9 kk välillä synytyneet pienet ovat jo 4 ja 6 niin niistä on hyvää seuraa toisilleen.





hyvä ero se on.

olisi siirtynyt. Kolme vuotta tuntuisi paremmalta ikäerolta.

olisi ainakin meillä siirtynyt kakkonen jos olisin tajunnut kuinka vilkkaaksi ykkönen vielä meneekään. ja mistä sitä sitten tietää olisiko sitä enää tehtykään/saatukaan tms.

Mutta kyllä se sitten siitä lutviutui :)

Nyt on minulle tulossa jo neljäs ja taas on ikäeroa pienimpien välillä 1v10kk :D Jos lasketun aikaan syntyy :)

Miinuksia: kaksi vahdittavaa, kaksi vaippahousua=tietää rahanmenoa ja jatkuvaa vaihtamista. Imettäminen oli aluksi hankalaa, kun toista piti vahtia tai tuli pomppimaan siihen.

Plussia: pikkulapsi vaihe menee siinä samalla molemmilta, seuraa toisilleen myöhemmin.

oli työllistävin vaihe, kun oli kaksi vaippaikäisät. Vaihdoin vaippoja sarjatyönä olkkarin lattialla, lapset nukkuivat päikkärit sisällä ja otin itsekin aina samaan aikaan pienet unoset, mutta kyllä kummallekin ehti huomiota antamaan ja ovat nyt kolmos- ja nelosluokkalaisian kuin kaksoset, vaikka osaa ne kyllä nahistellakin ;)

isompi vaatii hirveesti vielä äitiä itelleen, vaikkei sitä välttämättä kerro, ilmenee lyönteinä, potkuina, heittelyinä, tottelemattomuutena, on mustis. vauvasta isompi tykkää, silittelee ja pussailee, mut yht äkkiä saattaa iskee autolla päähän tai purasta. pienempi kun on isovanhempien sylissä, isompi hakkaa äitin syliä että vauva sinne, on mustis siitäkin. vessassakin joudun ottaa toisen mukaan, imetys ja vauvalle lepertely oli mahdotonta.



Siinä samallahan sen toisenki vaipan vaihtaa, et en siinä nää ongelmaa.



Ainoo vaan et ku vauva syö tuttia, nii koskahan sen esikoiselta sais sit pois kun ei pysty unohtaa ku näkee vauvalla sen...

- esikko on vielä niin pieni itsekkin ja tarvitsee koko ajan valvontaa, seuraa, syliä jne.

-kaksi lasta itkee yhtäaikaa...mihin repeät ensin.

-imetät toista, niin toinen voi sillä aikaa tehdä "tuhojaan",väännellä hellan päälle, levittää kaappien sisällöt jne

- jatkuva itku ja meteli

-äidillä ei hetkenkään lepotaukoa, jos onnistuu toisen saamaan nukkumaan niin toinen ei tietysti nuku, toinen rauhassa, toinen itkee..

-kahdessa ei ole tuplasti työtä yhteen verrattuna, vaan moninkertaisesti sillä joutuu myös valvomaan uuden tulokkaan ja esikon suhdetta (mustasukkaisuus jne)



parisuhteen hoitoon jää minimaalisen vähän aikaa ja voimia kun lapset vie kaiken energian..



jaa...mitäs niistä plussista sitten..



jos sattuu olemaan samaa sukupuolta, voit kierrättää vaatteet sopivasti.



kun luuli, että vauvan ja taaperon kanssa on haasteellista niin siinä vaiheessa kun vauvakin pääsee liikkeelle/konttaa/ kävelee niin elämä vasta haasteelliseksi muuttuukin...



sori, ei tullu nyt kauheen positiivista kuvaa annettua, mutta täällä kirjottaa yksi äiti jolle olikin yllätys miten työlästä elämä kahden pienen kanssa verrattuna siihen helppoon elämään yhden lapsen kanssa...

Vaipoista sen verran että esikoinen käynyt potalla 8kk asti, tulee kakkavaippa ehkä 3kertaa viikossa... Ja vaippoja menee muuten n 2-4 päivässä.



Tavallaan kyllä toivoisi että mies olis silloin vielä työttömänä ettei olisi yksin päivisin kotona pienten kanssa =D

Vaikka rahaa ei ole nyt paljon ollut, niin kyllä se oli ihanaa kun oli koko perhe kotona...

Vaikka joo, kyllähän se miehen työllistyminen muuten olisi hieno juttu =D

ja minusta vauva-aika sujui tosi hyvin. Esikoinen on rauhallinen poika, ja oltiin juteltu paljon etukäteen siitä, että vauvaa pitää sitten imettää ja silloin ei voi häiritä. Poika sai yläkerran tasanteelle pienen leikkipaikan, jossa sai leikkiä silloin kun imetin sängyllä vauvaa. Viihtyi hyvin, kun siinä oli leluja, jotka eivät olleet alakerrassa milloin vain saatavilla. Toisinaan poika katseli telkkarista lemppariaan Postimies Patea jakson verran, että sain imettää.



Ihan vauvanahan imetys onnistui missä vaan, mutta kun vauva alkoi olla ympäristöstään ja isommasta sisaruksesta kiinnostunut, rauha oli tarpeen.



Ulkoilu sujui niin, että vauva nukkui vaunuissa ja sen aikaa touhusin aina esikoisen kanssa ulkoleikkejä. Tai sitten käytiin porukalla koiraa lenkkeilyttämässä. Hankittiin heti kunnolliset kaksosrattaat, että vauvakin mahtui pötköttämään.



Minä en kyllä vauvavaiheesta oikein keksi mitään huonoa tuolla ikäerolla... ainut ehkä, että lähtemiset jonnekin, missä piti olla tiettyyn aikaan, oli aika showta kun tuntui että aina oli jommalla kummalla kakat housussa ja toinen puski tuskanhikeä jo talvihaalarissa sillä aikaa kun toista käytti sitten pyllypesulla. Muuten kyllä kaikki sujui hyvin.



Nukkumisjärjestelyt meillä oli niin, että mies nukkui aluksi useamman kuukauden esikoisen kanssa lastenhuoneessa, ettei poika tuntenut itseään hylätyksi, ja minä vauvan kanssa meidän makkarissa. Kaikki saivat aika mukavasti nukkua, eikä esikoinen ollut mustasukkainen oikeastaan ollenkaan, kun huolehdittiin huomioinnista mahdollisimman hyvin.



Rasittavaa on mielestäni nyt, kun ovat 3v8kk ja 1v11kk, kun tappelevat koko ajan jostain. Ja jos muuten ei tappelua saa aikaiseksi, sitten mennään tökkimään toista ja härnäämään. Erotuomarina saa koko ajan olla... toisaalta kyllä, leikkivät paljon yhdessä hienostikin, ja silloin saa itse tehtyä kotitöitä tai jotain mukavaa. Nukkuvat kaksi tuntiset päikkäritkin yhtä aikaa, jolloin minulla on omaa aikaa.

esikoinen 2v4kk ja vauva 1,5kk. Ihan on tekemistä näissä tyttösissä! ;) Ensimmäiset viikot oli hieman hankalia ja uuden opettelua, onneksi mies oli lomalla, joten oli ylimääräinen käsipari tuohon alkuun. suosittelen muuten lämpimästi, jos vain mahdollista, että mies olisi alkuun muutaman viikon lomalla.



Työllistävintä on ollut se, et toi esikoinen osaa olla mustis vauvasta. Vauvaa kohtaan ei ole ilkeä, mutta tuntuu että on hieman taantunut. Heti kun pikkusisko tuli taloon, niin teki totaalilakon pottailusta, joka asiaan sanoo ei ja illalla nukahtaminen on hankalaa. Päiväunetkin vielä ehdottomasti tarvitsee ja tähän asti se on kuin nakutettu, et kun esikoinen menee päiväunille niin vauva aloittaa kitinät. Joudun siis sylittelemään ja pitämään vauvan hiljaisena päikkärien ajan...hyvästi omat päikkärit.



Sanoisinpa että arjen raskaus riippuu ihan siitä, millainen vauva on. Alkuun meillä oli mahavaivoja, jotka onneksi menivät ohi niillä rela dropseilla. Ennen noiden dropsien aloitusta vauva saattoi valvoa jopa kellon ympäri putkeen, piereskeli ja itki koko ajan. Nyt on ollut tyytyväinen onneksi.

Kakkosen ja kolmannen välillä. Hyvä ikäero minusta, pienempikin saisi olla. Lapsissa on niin paljon erilaisia persoonia ja ne myös kehittyvät eri tahtia, että on vaikea sanoa, millaiseksi teillä arki muodostuu. Osa tuon ikäisistä on jo kuivia ja melko omatoimisia, tosin uhma on tulossa, mutta sekään ei ole kaikilla ihan kamalaa. Kokemuksesta sanoisin, että myös sukupuolella on väliä. Pojat käyttäytyvät tahtomattaan ja thallaankin väkivaltaisemmin vauvaa kohtaan. Toisaalta tytöt saattavat olla mustasukkaisempia.



Meillä oli tyttö 1v10kk kun kolmas lapsemme syntyi. Ikäero oli minusta ihan ok. Kaksi vaippaikäistä toki tuotti työtä (esikoinenkin piti vielä yövaippaa, joten aamuisin oli kolme rivissä pesuilla), mutta toisaalta vanhempi oli jo monessa asiassa osaava, puki joitakin vaatekappaleita itse, söi itse jne. Ärsyttävintä oli uhma, joka alkoi todenteolla pienemmän ollessa muutaman kuukauden ikäinen.



Itselläni on kokemusta myös 1v5kk ikäerosta, jonka koin paljon raskaammaksi. Ehkä siksikin, että tässä tapauksessa vanhempi oli vilkkaampi ja (poika) tarvitsi ja tarvitsee edelleen paljon enemmän työtä (tapa)kasvatuksessa. Raskaudesta huolimatta valitsisin pienemmän ikäeron, koska aikaa myöten siitä on runsaast iloa: kehitysvaiheen samankaltaisuuden vuoksi leikit menee hyvin yksiin ja niitä leikitään tasa-arvoisemmissa tunnelmissa.

- jos sattuu olemaan samaa sukupuolta, voit kierrättää vaatteet sopivasti.

luokka-asteissa koulussa 1 vuosi eli tuntui paljon läheisemmältä kuin jos olisi siellä ollut yksi vuosikurssi välissä (tämä riippuu tietysti syntymäkuukausista).

Mutta jo ennen kouluikää olimme samankokoisia eli isokokoinen kuopustyttö otti pienen esikoistytön kiinni ja kaikkia vaatteita ostettiin tuplat samaa kokoa!

Lasten kannalta pieni ikäero ja oma kaveri kotonakin on kiva juttu.

Alussa oli pitkään pelkkää miinusta.

Esikoinen:

-aloitti rajun uhmaiän kuukautta ennen kuin vauva syntyi

-heräili vielä öisin parin tunnin välein

-oli täysin vaipoissa

-oli osaksi syötettävä

-karkaili ja teki kolttosia kun hoidin vauvaa, mm. imettäessäni avasi ulko-oven ja lähti kovaa vauhtia juoksemaan autotielle päin.

-oli liian pieni jaksaakseen oikein odottaa vuoroaan

-oli ekan vuoden ajan vauvalle erittäin mustasukkainen ja pyrki koko ajan, kaikin tavoin vahingoittamaan vauvaa. Vauvan piti siis olla koko ajan sylissäni tai jossain muualla esikoisen ulottumattomissa. Pinnasänkyynkin esikoinen heitteli kovia leluja ja toisaalta alle kaksivuotias on niin pieni, että jäähypenkit ja vastaavat toimivat huonosti.

-oli ylipäätään liian pieni isoveljeksi.



Ekan puolentoista vuoden jälkeen pienestä ikäerosta on onneksi alkanut vähitellen kuoriutua esiin myös hyviä puolia. Niitä ovat se, että saatoin hoitaa lapsia pidempään kotona (ei olisi ollut rahaa tai uran kannalta mahdollisuuttakaan olla kahta erillistä, pitkää pätkää kotona) ja se, että lapset leikkivät paljon samoja leikkejä, ovat kiinnostuneita samoista telkkariohjelmista, leluista, lomakohteista ja vapaa-ajan tekemisistä. Helpottaa kivasti lomanviettopaikan valintaa, kun molemmat lapset hihkuvat riemusta Muumimaailmassa eikä tarvitse raahata sinne perässään esim. vastahakoista koululaista. Lisäksi sekin on hyvä puoli, että nuorempi voi periä vanhemmalta leluja ja vaatteita niin, että niitä ei tarvitse jemmata kaapeissa vuosikausia ja ne ovat vielä muodissa nuoremman ottaessa ne käyttöönsä.

vähän positiivistakin, onneksi...

Hiukan rupee hirvittämään kun niin paljon miinuksia =/

että vaikka tappelevat paljon (meillä kaksi tyttöä), niin usein kuitenkin leikit sujuvat tasaveroisesti. Ovat toisilleen tosi läheisiä.



Toinen positiivinen juttu on tavaroiden ja vaatteiden kierrättäminen. Meillä kuopuksellekin ostetaan jotain omaa joka syksy, mutta suurin osa vaatteista ja urheiluvälineistä siirtyy kyllä isommalta pienemmälle. Se on iso säästö. Meillä siis siirtynyt mm. polkupyörät, sukset, luistimet, laskettelusukset, potkulaudat ja kaikki ulkovaatteet sekä suurin osa sisävaatteistakin.



Kolmantena monien hokema lause, että onpahan sitten rytäkällä pikkulapsivaihe ohi. Itse en pidä tästä ajatuksesta, koska se rytäkkä on rankkaa kaikille perheenjäsenille, siis myös lapsillekin. Meille tulee kolmas lapsi talvella, ja ikäeroa kuopukseen tulee olemaan 5 vuotta. Uskon ja toivon, että pääsen nauttimaan vauva-ajasta ihan toisella tasolla kuin tyttöjen ollessa pieniä. Mutta tämäkin on tietysti ihan makukysymys.



Hienointa on nähdä tyttöjen tärkeä suhde toisiinsa. En väitä, etteikö isommilla ikäeroilla voisi saavuttaa samaa, mutta ainakin meillä lapset ovat toisilleen tärkeitä leikkikavereita sekä myös tuki ja turva.



En luettele niitä negatiivisia, meilläkin kun isompi oli vielä vaipoissa, kun pienempi syntyi ja ikäeroa juuri tuo 1v9kk. Isompi ei vielä puhunut ja aloitti uhman kuukautta ennen vauvan syntymää...

Vanhin lapsi on 9v.

Laskettu aika on tässä parin viikon päästä ja ainakin tämä raskausaika on ollu rankempi ku muut. Tuo kakkonen vaatii kuitenkin huomiota vielä niin paljon:)

On se niin vauva vielä...

Nyt vasta on ruvennut nukkuun yönsä paremmin, ja kun on väsynyt jo valmiiksi niin mietin pelolla miten sitte jaksaa ku vauva syntyy...

Mutta eiköhän tästä selviä:)

Tsemppiä sulle:)

on välillä, mutta on niitä hyviäkin hetkiä. Meillä ison avun toi se että esikoinen pääsi syliin aina kun halusi, eli "opettelin" imettämäänkin niin että esikoinen pääsi samalla syliin. Ehkä tästä syystä meillä ei esiintynyt lyömistä tai puremista, paitsi nyt kun pienempi on vajaan vuoden ja haluaa kovasti osallistua veljen leikkeihin, ja veljen leikit siitä häiriintyy. Loistavaa on se että esim lelut ovat kaikki vielä niin pienten leluja että pieniä esineitä ei pyöri lastenhuoneessa pienemmän syötävänä. Nykyää isompi kaipaa omia leikkejä, ilman veljen häirintää niin kerrossänky on ollut loistava, kun sinne ylös ei pienempi pääse (meillä siis yksi makuuhuone lapsilla tällähetkellä). Isoveli myös on onnessaan kun saa auttaa vauvan hoidossa, esim viemällä käytetyn vaipan roskikseen, tai tuomalla tutin tms. pieniä askareilla.

Ja oikein mukavasti meillä meni vauva-aika vaikkei mies juuri osallistunut lastenhoitoon koska hänellä on työ jonka takia on 200 päivää vuodessa työmatkoilla. Hyvä tuuri siinä mielessä ettei lapsilla ollut mitään koliikkeja, allergioita tai muuta mikä tekisi elämän raskaammaksi. Minä koin tosi helpoksi ja leppoisaksi ajaksi tuon vauva-ajan, kun ei tarvinnut töissä käydä.

Ensimmäiset kolme vuotta vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Kolme ja viisivuotiaina jotain loksahti ja elämästä tuli helppoa.

Leikkivät keskenään ja on yhteisiä kavereitakin.

Auttavat / valvovat toisiaan....

Siis tyttöjä.

Lopussamkiitos seisoo