Ostolakossa muuttunut

Oho, tili on muuttunut taas julkiseksi. 

Tosiaan stooreja näkyvillä taas ja sisältö kyllä erittäin tuttua ja turvallista Virveä. Kaikki on vissiin taas todella ihanaa? Mukana teennäiset kameralle muikistelut ja hammashymyt, kirjastojen hehkutus, hävikkiostokset, tukkimiehen kirjanpito kahvipaketin kyljessä (miten ihanan hitaasti superhalpa paketti kuluukaan!) ja coopin tonnikalahiutaleet auringonkukkaöljyssä (Virve uskoo siemenöljyjen olevan pahaksi, mutta ei vain voi vastustaa kiusausta ostaa 0,50e hintaisia purkkeja).

Tosi maaniselta vaikuttaa toi hävikki/piheily -meininki, Virve selittää sitä mm. sillä ettei tarvitse itse päättää mitä syö, mutta tossahan tulee helposti ostaneeksi juurikin asioita joita ei normaalihinnalla ostaisi ikinä; makeita lastenjogurtteja, tonnikalaa muodossa jossa et haluaisi, jne. Juuri tuon takia itse niin harvoin ostan punalapputuotteita - tavallaan säästät, mutta toisaalta saatat tulla hyvän alen innostamana ostaneeksi tuotteen jota et edes tarvitsisi.

Näköjään Gabrielle Bernsteinia stooryssa vilahtamassa. Luin joskus parikymppisenä Bernsteinin kirjan. Oli leppoisaa aivot narikkaan viihdettä, mutta en kyllä mitenkään saanut perusteltua itselleni, miten omiin mielihaluihin ja toiveisiin keskittyminen ja oman hyvän manifestoiminen olisikin uutta hienoa hengellisyyttä itsekeskeisen pinnallisuuden sijaan. En jaksanut keskittyä napaani niin paljon. 

Jotenkin hämmentävää että pian nelikymppinen voi vielä elää tuollaisen ideologian mukaan. Tai no Bernstein on toki rikastunut sillä valtavasti uskoo siihen itse tai ei, mutta ne muut. 

Virvelle tekisi hyvää myös lukea Liisa Keltikangas-Järvisen teos Itsekkyyden aika. Virven koko aika kuluu itsensä miettimisessä ja elämä pyörii oman navan ympärillä. Toiset ihmiset näyttäytyy Virvelle lähinnä hyötymistarkoituksessa. Virve itse ei anna muille mitään muuta kuin ”ylivertaisen älykästä seuraa”.

”Kirjassaan Keltikangas-Järvinen avaa minäkeskeistä elämäntapaamme ja sen syitä.
Elämä kiertyy nykyisin vahvasti yksilön itsensä ympärille: Ihminen on kiinnostunut ensisijaisesti omasta itsestään. Hänen velvollisuutensa on tuoda itseään esille ja kerätä tykkäyksiä. Menestys on vain omasta itsestään kiinni – ja niin on myös menestymättömyys. Se mitä ennen pidetiin narsismina on nykyään normi.”

Vierailija kirjoitti:

Näköjään Gabrielle Bernsteinia stooryssa vilahtamassa. Luin joskus parikymppisenä Bernsteinin kirjan. Oli leppoisaa aivot narikkaan viihdettä, mutta en kyllä mitenkään saanut perusteltua itselleni, miten omiin mielihaluihin ja toiveisiin keskittyminen ja oman hyvän manifestoiminen olisikin uutta hienoa hengellisyyttä itsekeskeisen pinnallisuuden sijaan. En jaksanut keskittyä napaani niin paljon. 

 

Jotenkin hämmentävää että pian nelikymppinen voi vielä elää tuollaisen ideologian mukaan. Tai no Bernstein on toki rikastunut sillä valtavasti uskoo siihen itse tai ei, mutta ne muut. 

Luin sen kuvassa olevan tekstinpätkän, ja minusta se oli surullinen. Siinä oli jotain tyyliin että ihmisen pitää voida hyvin, ennen kuin voi antaa muille. Tutkittu tosiasiahan on, että toisten auttaminen on nimenomaan hyvä tapa saada iloa ja merkitystä elämään. Sen sijaan, että yrittää raivokkaasti etsiä hyvää oloa minäminäminäilemällä, kannattaisi ajatella enemmän muita, ja usein se hyvä olo seuraa siitä ihan itsestään. (Disclaimerina, että auttaminen ja antaminen ei tietenkään paranna esimerkiksi vakavia mielenterveysongelmia eikä tarkoita överiksi menevää uhrautumista ja omista rajoista tinkimistä.) 

Jäin miettimään tätä siksi, että näin pari viikkoa sitten ystäväni somepäivityksen, se oli kivasta jutusta, mutta minulle iski kipeä kateus, koska tällä hetkellä vakava sairaus rajoittaa elämääni. Päätin kuitenkin lähettää ystävälleni onnittelut ja pienen lahjan, vaikka aluksi oli sellainen olo, että tuo ihminen nyt ainakaan ei tarvitse mitään ylimääräistä kivaa elämäänsä. Se kannatti - lahjan antamisesta tuli kiva olo. Olen sen jälkeen yrittänyt etenkin huonoina päivinä muistaa enemmän muita, ja se on auttanut. Ja kun olen huomioinut muita, olen itsekin saanut enemmän huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näköjään Gabrielle Bernsteinia stooryssa vilahtamassa. Luin joskus parikymppisenä Bernsteinin kirjan. Oli leppoisaa aivot narikkaan viihdettä, mutta en kyllä mitenkään saanut perusteltua itselleni, miten omiin mielihaluihin ja toiveisiin keskittyminen ja oman hyvän manifestoiminen olisikin uutta hienoa hengellisyyttä itsekeskeisen pinnallisuuden sijaan. En jaksanut keskittyä napaani niin paljon. 

 

Jotenkin hämmentävää että pian nelikymppinen voi vielä elää tuollaisen ideologian mukaan. Tai no Bernstein on toki rikastunut sillä valtavasti uskoo siihen itse tai ei, mutta ne muut. 

Luin sen kuvassa olevan tekstinpätkän, ja minusta se oli surullinen. Siinä oli jotain tyyliin että ihmisen pitää voida hyvin, ennen kuin voi antaa muille. Tutkittu tosiasiahan on, että toisten auttaminen on nimenomaan hyvä tapa saada iloa ja merkitystä elämään. Sen sijaan, että yrittää raivokkaasti etsiä hyvää oloa minäminäminäilemällä, kannattaisi ajatella enemmän muita, ja usein se hyvä olo seuraa siitä ihan itsestään. (Disclaimerina, että auttaminen ja antaminen ei tietenkään paranna esimerkiksi vakavia mielenterveysongelmia eikä tarkoita överiksi menevää uhrautumista ja omista rajoista tinkimistä.) 

Jäin miettimään tätä siksi, että näin pari viikkoa sitten ystäväni somepäivityksen, se oli kivasta jutusta, mutta minulle iski kipeä kateus, koska tällä hetkellä vakava sairaus rajoittaa elämääni. Päätin kuitenkin lähettää ystävälleni onnittelut ja pienen lahjan, vaikka aluksi oli sellainen olo, että tuo ihminen nyt ainakaan ei tarvitse mitään ylimääräistä kivaa elämäänsä. Se kannatti - lahjan antamisesta tuli kiva olo. Olen sen jälkeen yrittänyt etenkin huonoina päivinä muistaa enemmän muita, ja se on auttanut. Ja kun olen huomioinut muita, olen itsekin saanut enemmän huomiota. 

Viisaita sanoja, ja rohkeaa myös myöntää tuo oma kateuden tunne, se ei ole useinkaan helppoa. Samankaltaisia havaintoja olen tehnyt, ja yleisestikin sen, että kannattaa keskittyä kiitollisuuteen siitä mitä jo on, sekä positiivisiin asioihin yleisemminkin (jos vain pystyy). Saahan sitä hyvää toivoa itselleenkin, mutta jos se jää pelkästään siihen minäminään, niin ei kyllä kuulosta kovin kutsuvalta ajattelutavalta.

"Jotenkin hämmentävää että pian nelikymppinen voi vielä elää tuollaisen ideologian mukaan. Tai no Bernstein on toki rikastunut sillä valtavasti uskoo siihen itse tai ei, mutta ne muut. "

Huvitti kun Virve sanoi että miehessä on tärkeää älykkyys. Ei tee itse somessa kovin älykästä vaikutelmaa, kun hehkuttaa tällaisia teoksia, ja muutenkaan. 

Vilauksia tästä Virveen vetoavasta älykkyydestä ja huumorintajusta nähtiin kuvakaappauksissa joita V jakoi chätistä reissubestiksen kanssa 😂 yhtä syvällisiä keskusteluja pääsee harvoin näkemään 🤭

Manifestoidaanko universumi laittamaan Virven eteen Liisa Keltikangas-Järvisen kirja, tai joku muu vastaava? :) 

^ Oikeasti ne oli kyllä aika surullisia. Karismaattinen maailmanmies kertoi Virvelle, että makkaratikun syöminen oli kuulemma käytännössä suunnilleen sama kuin simuloisi suuseksiä julkisella paikalla. Ja Virve ainakin pari seuraavaa kuukautta postasi toistuvasti hymyileviä kuvia makkaratikku naaman alla ja kertoi miten paljon pitää makkarasta. 😂 Vaan ei maailmanmies lämmennyt, ei edes Virven bikini fitness -henkisiiin pyllistelykuviin.

Ja nyt on lopulta löytynyt poikkeuksellisen älykäs mätsi, joka on Virven kanssa yhtä mieltä siitä että kohdunkaulan tunnustelu on erinomainen raskaudenehkäisy., Siis ihan poikkeuksellisen älykästä.

Juoko Virve kylmää kahvia, joka on ollut yön vesipullossa jääkaapissa 😮

Puhut niin totta. Ihmiselle tekee erittäin hyvää unohtaa välillä itsensä, keskittyä itseensä liittymättömiin asioihin ja tehdä hyvää yhteisöllisesti. Asia vaikuttaa olevan päinvastoin kuin mitä V rummuttaa.

Virvellä se oma ilo ja hyvinvointi on olleet ykkösiä jo niin tolkuttoman kauan, että luulisi että jossain kohtaa alkaisi tulemaan sekin vaihe kun on saanut itsensä sellaiseen kuntoon että pystyy vähän jo huomioimaan muitakin ihmisiä. Ja nythän hän väitetysti tuli Suomeen auttamaan vanhempiaan, mutta eipä tuo nyt sellaiselta avulta ole vaikuttanut mitä itse ajattelin, siis jos joku kertoisi että nyt on hänen vuoronsa olla avuksi vanhemmilleen. Oli toki arvattavissa miten suureksi auttajaksi Virvestä nyt voi olla.

Taas on osteltu ja kuin kommenttina tänne tunnetaan kuitenkin tarvetta selitellä että "en siis edelleenkään omista juuri mitään" 😅 Omistat mitä omistat, mutta itse en ainakaan hahmota (tilin kuvauksessa mainittua) minimalismia vain niin että kokonaistavaramäärä pysyy suht pienenä (etenkin jos se koostuu lähinnä jatkuvasti uudelleen ostettavista ja taas kohta roskiin heitettävistä vaatteista ja asusteista). Enemmänkin niin että tavaraa voi kyllä olla enemmänkin, ja sitä myös voidaan hankkia lisää aitoihin tarpeisiin (vaikka kahvinsuodatin kirpparilta jos samassa maassa viipyy monta kuukautta kuten Virve nyt), mutta sen hankinnassa käytetään aina harkintaa, mietitään ehkä eettisyyttä tai ympäristöasioita jos mahdollista, ja tärkeimpänä: koko omaisuutta ei uusita muutaman kuukauden välein mielijohteesta.

Tässäkin asiassa Virve on mielestäni skipannut kokonaan tuon filosofian taustalta, ja menee lähinnä kaavalla "mitä mun nyt just tekee mieli + miten mun on helpoin, kevyin ja halvin matkustaa". Jossain kohti Aasiassa vielä usein puhui siitä että mielihaluja tulee ja menee, mutta tavara harvemmin tekee onnelliseksi, mutta nyt tuntuu kääntäneen kelkkansa ihan kokonaan tässä asiassa.

Lol itkulle siitä että nuorisovaateliikkeessäkin rintsikoiden normihinta on nykyään 25-30e, eikä se sama alle 20e mitä se joskus muinoin on ollut 🙄. Maailma muuttuu, Suomessa on Suomen hintataso, ja vähän kaikki on kallistunut viime vuosina mm. maailmanpoliittisista syistä, jos on Virveltä mennyt tällainen ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Lol itkulle siitä että nuorisovaateliikkeessäkin rintsikoiden normihinta on nykyään 25-30e, eikä se sama alle 20e mitä se joskus muinoin on ollut 🙄. Maailma muuttuu, Suomessa on Suomen hintataso, ja vähän kaikki on kallistunut viime vuosina mm. maailmanpoliittisista syistä, jos on Virveltä mennyt tällainen ohi. 

Eikö Virvellä ollut jossain vaiheessa isot rinnat ja pieni ympärys? Sellaisille ei kyllä löydy sopivia liivejä nuorisovaatekaupoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lol itkulle siitä että nuorisovaateliikkeessäkin rintsikoiden normihinta on nykyään 25-30e, eikä se sama alle 20e mitä se joskus muinoin on ollut 🙄. Maailma muuttuu, Suomessa on Suomen hintataso, ja vähän kaikki on kallistunut viime vuosina mm. maailmanpoliittisista syistä, jos on Virveltä mennyt tällainen ohi. 

Eikö Virvellä ollut jossain vaiheessa isot rinnat ja pieni ympärys? Sellaisille ei kyllä löydy sopivia liivejä nuorisovaatekaupoista.

Sanoi että Cubuksesta nimenomaan löytyy, ja stoorissa punaiset pitsiliivit joiden koko E70 näkyy hintalapussa. No ei nyt ole ehkä eniten nuorisokauppa, mutta pikamuotiketju joka tapauksessa.

Jos pystyy käyttämään 70-ympärysmittaisia liivejä niin, että ne antavat oikeasti tukea eivätkä nouse selästä, ei ole mitenkään superpieni rinnanalusmitta. 65 on jo aika pieni. Moni kyllä käyttää ympärysmitaltaan liian suuria liivejä. 

Myötähäpeä tuosta jatkuvasta rintojen koon tiedottamisesta!

En muista Suomessa nähneeni missään alle 65 cm ympärysmittaisia rintaliivejä (en ole käynyt mihinkään pieniin kokoihin erikoistuneissa liikkeissä, joten ehkä niitä on), joten minusta voi kyllä sanoa että se on pieni eikä "aika pieni". 70 vois ehkä sanoa että aika pieni, ei toki super.