Lue keskustelun säännöt.
Hampaiden oikomishoidosta kokemuksia, kiitos! ov
12.08.2012 |
10-vuotiaalla pojallani alkaa hampaiden oikomishoito viikon kuluttua.
Mitä ensimmäisellä käyntikerralla tapahtuu hammaslääkärissä? Poikaa pelottaa oikomishoito kovasti. Mikä hoidossa on inhottavinta? Onko muottien otto inhottava toimenpide? Miten voisin valmistella lasta hammaslääkärille menoon?
Kaikki kokemukset oikomishoidosta ovat tervetulleita ja tarpeellisia!
Kommentit (35)
Mut hampaat on oieottu MYÖS lapsena.
Muottien otto on vähän ällöä, mut helpottaa kun tietää muutamia juttuja:
- Opeta lapsellesi, että hengittää nenän kautta. Niistäkää siis nenä auki ennen hammaslääkäriä.
Ensin etsitään sopivankokoinen muotti. Niitä siis sovitetaan suuhun tyhjänä.
Kun sopivat muotit ovat löytyneet, hoitaja valmistaa mössön ja laittaa sen muottiin, lääkäris asettelee sit muotin suuhun. Massan väri muuttuu kovettumisen myötä ja kovettuminen tapahtuu nopeasti.
On tärkeää olla hetki rauhassa paikallaan ja kuunnella lääkärin ohjeet sekä toimia niiden mukaan. Silloin muotti onnistuu, eikä tarvitse tehdä samaa uudestaan.
Eka kerralla harvemmin tehdään muuta kuin muotit. Myöhemmin poskihampaiden väleihin ujutetaan muovirinkulat, jotta hampaat siirtyvät hivenen ja antavat tilaa asettaa metallirenkaat hampaiden ympärille. Metallirekaisiin kiinnitetaan sitten kiinteät kojeet.
Hammasraudat saattavat hiertää limakalvoja. Jos niin käy, niin kannattaa käyttää hammaslääkäristä ja apteekista saatavaa vahaa rautojen päällä.
Hampaat ovat pari päivää aina kipeät, kun kojeita muutetaan - siis hammaslä'äkärikäynnin jälkeen. Särkylääke ja aika auttaa, pehmeää ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai jouduttiin yksi - mutta se on jo poistettu.
Muottien otosta olen lukenut ja kuullut kauhujuttuja. Onkohan se edessä heti ensimmäisellä käynnillä?
ap
Minulla on yritetty oikoa hampaita lapsena (70-80-luvun taitteessa) ja se meni ihan päin mäntyä. Siihen aikaan lapset taisivat käydä yleensä yksin hammaslääkärissä ja minulta vielä vedettiinkin useampi hammas. Niskavetoa ("yörautoja") en käyttänyt kun muutaman hassun yön, kun tuntuivat epämukavilta, eivätkä vanhempani tainneet edes huomata, että koko oikomishoito jäi sikseen. Ja ihan tavallisesta perheestä muuten olen, en ollut mitenkään heitteillä;-)
Minulla on 10-vuotias tytär, jonka oikomishoito aloitettiin keväällä. Synnynnäisten kiillevaurioiden takia häneltä on paikattu hampaita (ilman puudutusta, piikkiä hän ei halunnut), tilan takia viilattu hampaita (puudutettuna, ja tämän takia ei enää halua puudutteita), yksi hammas poistettu juuren tulehtumisen takia ja lisäksi hänen täytyy käydä hammaskiven poistossa pari kertaa vuodessa.
Mutta vaikka hammashoitola oli siis jo tuttu paikka, eikä hän pelkääkään muuta kuin hampaan poistoa ja piikkejä, tuo oikomishoidon aloitus jännitti kovasti.
Kaikki on kuitenkin mennyt loistavasti, kun asiat on selitetty etukäteen. Edellä tuli jo hyviä neuvoja, esim. tuosta nenän kautta hengittämisestä.
Muovi- ja metallirenkaiden laittaminen ei tytön mukaan sattunut yhtään. Muovirenkaiden ekat päivät hampaat olivat vähän hellät, eikä mitään tahmeaa (=karkkia...) saanut syödä, mutta kipeät ne eivät hänellä ainakaan olleet.
Ensimmäinen nukahtaminen niskavedon kanssa oli vaikeaa, nukahti vasta minun sylissäni joskus 12 aikaan. Ei kivun takia, vaan siksi kun ei uskaltanut mennä kyljelleen;-) Ensimmäisen yön jälkeen ei ongelmia ole kuitenkaan enää ollut, nukkuu mahallaan naama tyynyssä edelleen, eikä niskaveto haittaa yhtään. Hänellä hampaat eivät myöskään ole olleet kipeät kiristämisen jälkeen:-O
Ainoastaan ne niskavedon rautarenkaat hiersivät aluksi poskien sisäpintaa, mutta siihen auttoivat tuo edellä mainittu vaha ja sitten posket tottuivat siihenkin.
Eli hyvällä mielellä vain hoitoon, ei sen tarvitse olla kamalaa:-)
verran, että pojan hammaslääkäripelko on todella kova; tärisee ja hyperventiloi hammaslääkärin tuolissa ihan vaikka hammastarkastuksen aikana.
Mietinkin, voisiko vaikeimpiin/inhottavimpiin juttuihin pyytää rauhoittavaa lääkitystä, esim. juuri se muottien otto oli monella aiheuttanut tukehtumisen ja oksetuksen tunteen. Siinä voi tosiaan hengittäminen mennä paniikkiseksi.
Kiitoksia jo tähän mennessä tulleista hyvistä vastauksista!
ap
tai jouduttiin yksi - mutta se on jo poistettu.
Muottien otosta olen lukenut ja kuullut kauhujuttuja. Onkohan se edessä heti ensimmäisellä käynnillä?
ap
Oikeasti, eihän se edes satu mitenkään!
Epämukavaa kyllä, koska suu on täynnä, mutta se ei kestä kauaa ja jos on rauhallinen ja hengittää nenän kautta, se menee ihan hyvin ohi.
Sinun on tärkeää olla rauhallinen ja päättäväisen positiivinen, sinä tiedät, ettei mitään pahaa tai kamalaa tapahdu ja välität tämän lapsellesi, usko siihen!
Rohkeutta matkaan, hyvin se menee!
t. 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
reikiä eli hän on käynyt hammaslääkärissä ainoastaan silloin, kun irtoamatta jäänyt maitohammas vedettiin irti ja silloin, kun oikomishoidon tarve todettiin, muuten on pelkästään hammastarkastuskäyntejä suuhygienistillä.
Itse en pelkää hammaslääkäriä, mutta nyt pelkään lapsen erityisen kovaa pelkoa - oikomishoidon tekevä hammaslääkäri kyllä huomasi sen, samoin hammaslääkäri, joka veti maitohampaan pois. Haluaisin sanoa, ettei oikomishoidossa ole mitään kamalaa, mutta en halua valehdellakaan, koska en tiedä asiasta, itselläni tai muilla lapsillani ei ole kokemusta oikomishoidosta.
Toki on tärkeää, että itse pysyn rauhallisena ja positiivisena, mutta tietysti haluan olla pelkäävän lapsen tukena enkä vähätellä hänen pelkoaan. Verikokeessa hän on pyörtynyt aivan yllättäen eli reagoi toimenpiteisiin hyvin herkästi suunnattomalla pelolla.
ap
Minusta on hyvä ratkaisu, koska tuollainen jo hysteeriseksi päässyt pelko muuten tuppaa vaan vahvistamaan itseään jos ei väliin saada pelottomia kokemuksia. Rauhoittava lääke ennen hoitoa voisi saada aikaan tällaisen positiivisemman mielikuvan käynnistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
verran, että pojan hammaslääkäripelko on todella kova; tärisee ja hyperventiloi hammaslääkärin tuolissa ihan vaikka hammastarkastuksen aikana. ap
Hmm, tuo on tietysti kurja, jos jo muutenkin pelottaa noin kovasti. Tiedätkö pelon syytä? Pelottaako sinua? Jos sinua pelottaa, voisiko isä (jos ei ole tyyppiä "pojat-ei-itke") viedä? Tai vaikka mummu?
Tsemppiä!
t. 5/7
lapsen pelkoa kyllä - en siis haluaisi, että hän joutuu esim. muotteja otettaessa tukehtumistunteen kouriin ja jatkossa pelkää vielä enemmän.
Pelon syytä en tiedä, esim. verikokeesta olen voinut luvata, ettei satu ja näin on ollutkin, samoin kuin se hampaan poisto puudutuksessa, mutta nyt on edessä asioita, joista en osaa luvata mitään ... en siis halua valehdella, ettei muottien otto ole paha juttu, kun moni on kuitenkin joutunut siinä "tukehtumispaniikkiin". Rauhoittavaa lääkitystä ajattelisin ja sitä, että hammaslääkäri kertoo etukäteen rauhassa mitä tehdään ja antaa lapsen puhua hammaslääkäripelostaan.
Ehkä pelon syy on se, että hammaslääkärikokemuksia on elämän varrella kertynyt todella vähän ja lapsi on herkkä. Muussa elämässä on ihan normaali ja reipas - unelmoi lääkärin ammatista, liekö lukenut lääkärikirjoja vähän liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en taida osata auttaa enempää.
Oma tyttäreni sai verikoetta ennen aivan kamalan paniikin, lähti juoksemaan karkuun ja itki aivan hätääntyneenä, koska kuuli toisen lapsen kirkuvan hysteerisenä häntä ennen... Oman lapseni osaan kyllä rauhoittaa (verikoe meni täysin ongelmitta eikä pelkää sitä enää yhtään, eihän se edes tunnu), mutta toista on mahdotonta neuvoa:-(
Toivottasti kaikki menee kuitenkin ok. Korostan vielä sitä, ettei se muottien ottaminen todellakaan satu, jos se vaikka lohduttaisi lastasi yhtään.
Tuli vielä mieleeni, ettei meillä ainakaan ekalla kerralla tehty mitään! Silloin tavattiin hammaslääkäri, joka tutki. Seuraavat kerrat olivat suuhygienistillä, joka sitten otti ne muotit ja laittoi renkaat.
Kovasti tsemppiä teille!
t.5/7
PS: kysyin tyttäreltäni juuri, mitä hän sanoisi pojallesi: "no että ei se ollenkaan kamalaa, paitsi ehkä hampaan vetäminen, mutta muuten se menee ihan hyvin eikä se satu"
vastauksia sainkin - mukava kuulla, ettei ainakaan kaikilla oikomishoito kuitenkaan ihan kauheaa ole!
Olisi tosi hyvä, jos ensimmäisellä käynnillä lapsi saisi rauhassa tutustua hammaslääkäriin, jutella peloistaan, hammaslääkäri kertoisi, mitä tullaan tekemään ja esilääkitystäkin luvattaisiin!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laitettiin se mönjä suuhun ja siitä valettiin muotti ja sit sain semmonen kumisen vempeleen suuhun mitä ois aina pitäny pitää et ne hampaat oikenis.
hyi hitto että oli hirvee!
en pystyny kunnolla tietysti puhumaan sen kanssa, oli sellasta muminaa se mun puhe.. vaikee oli hengittää.. kuolaa rupes kertyy ja valuu suusta..
sit olin silleen että tämä haista vittu homma saa kyllä jäähä tähän ja heitin koko muovipaskan roskiin!
yritti ne mulle niitä rumia rautojakin ihan suuhun sit tuputtaa et oisin ollu rautaturpa, no en kyl ottanu.
ja tänä päivänä lähes aikuisena ei kyl kaduta yhtään, koska mun hampaat oikeni itsestään. kun käyn nykysin hammaslääkärissä nii ei mitään valittamista. et näinkin voi käydä :)
ja mäkin jännitin etukäteen, kun on aika herkkä tapaus(olen joskus jopa miettinyt, että oisko peräti jotain aistiyliherkkyyttä).
Muottien otosta mäkin olin kuullut pari kauhutarinaa ja sitä jännitin ehkä eniten (en kuitenkaan tietenkään pojalle sanonut mitään, että voi olla kauheaa). Kävi reissun isänsä kanssa eikä ollut millänsäkään siitä hommasta. Kautta rantain kyselin, että millaista oli, niin tuumasi, että ihan helppo juttu, ei tuntunut missään :O Ekat kerrat kävi aina isän kanssa, joka ottaa asiat lunkimmin kuin minä.
Muutenkin mennnyt tosi hyvin, kiristyspäivänä (n. kerran kuussa) on kipua, mutta siihen olen antanut särkylääkettä.
Hankalinta koko hommassa on ollut puhtaanapito, eli raudat kerää helposti ruoan jämiä ja myös ientulehdusta tulee helposti rautojen kanssa. Sähköhammasharja on meillä ollut hyvä apu putsauksessa.
Väittäisin, että jos meidän pojalla homma on mennyt näin hyvin, niin menee kellä tahansa :D Oikomislääkärit on ainakin meillä ollut huipputyyppejä, ottavat tosi hyvin lapsiasiakkaan huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
si-toimintaterapiassa ravattiin pari vuotta ja sensorisen integraation häiriöt olivat diagnoosina. Aistiyliherkkyydessäkin voi olla syy hammaslääkäripelkoon, tätä en tullutkaan ajatellleeksi.
Nykyisin lapsi on kaikin puolin reipas, hyvä koulussa ja aistiyliherkkyyksiäkään ei enää ole huomattavissa, ellei sitten juuri näiden lääketieteellisten toimenpiteiden hurjassa jännittämisessä. Mukava kuulla, että muutkin ovat selvinneet.
Hammaslääkäri, jolle menemme, on kuulemma todella mukava ja helläkätinen. Eiköhän mekin selvitä ja tosiaan, jos tuntuu, että hommaan tarvitaan esilääkitystä, sitäkin saa käytää!
ap
kyllä oikomishoitoa ei tehdä esilääkityksessä!! Ei ikinä!! Muottien otto on hyvä pääsykoe. jos siitäkään ei selviä, ei pysty sitoutumaan monen vuoden hoitoon.
Nyt on kyllä äidissä vika (kuten yleensä). Olet aivan ylisuojeleva ja hysteerinen. Olet näköjään siirtänyt omat pelkosi lapseen ja saanut hänetkin jännittämään. Yksi ohje: pysy sinä odotushuoneessa ja älä puhu kauhujuttuja lapsellesi. Tai älä oleenkaan ala koko oik.hoitoa, jos mikään ei saa sattua tai tuntua tai tuntua ällöttävältä.
Tai jos olet, käy sääliksi potilaitasi, kaikkia! Ja toivon, että sinulla ei käy ollenkaan lapsipotilaita!
vuosituhannen alusta, olin n. 11v. Tarkoituksena oli korjata ristipurenta. Suuhun lyötiin järkyttävä määrä jotain massaa mitä piti purra, meinasi tulla oksennus... Eli ne muotit. Taaimmaisiin hampaisiin laitettiin metallirenkulat ympärille, se oli ehkä ikävin vaihe, tuntui että ne renkaat pureutuivat ikeniin.
Hyöty: Edelleen ristipurenta toisella puolella ja oikomista joskus ehdotettu, mutta kieltäydyin.
oikeasti ärsyttää vanhemmat, jotka lupaavat lapselle, esim. että mikään ei hammaslääkärissä satu. Kyllä sattuu, mutta siitä selviää!
jos lapsen perusluottamus on kunnossa, se ei pelkää hammaslääkäriä. Pienestä kivusta kyllä selviää. Mutta kun nico-petterit on hemmoteltu ja mikään ei saa sattua ja sitten vielä äippä pelotellut valmiiksi, niin porailepa siinä sitten!
Yleensä ne reijätkin on muuten hammaslääkärin syytä tai sitten sen huonon hammasluun (jota muuten ei ole olemassakaan).
Hammaslääkärikin on muuten ihan luuta ja nahkaa.
arvaa vaan, mitä kahvihuoneella puhutaan!
Mutta minusta se muottien otto ei ole kovin inhottavaa, ei ainakaan satu. Se rautojen kiristäminen joskus vähän tuntuu ja sen jälkeen voi hampaita särkeä jokusen päivän. Niillä, joilla joudutaan poistamaan hampaita että saadaan tilaa toisille, toki hampaiden poistot on tavallaan epämiellyttäviä ja varmasti ainakin lapselle pelottavia kokemuksia vaikka puudutukset onkin.
Mua itseäni kyllä kaduttaa koko oikomishoito kun menin esteettisestä syystä ja hampaistani tuli huonomman näköiset kuin ennen :( Ennen oli yksi alaetuhammas selvästi muita taempana, ja nyt ne on kaikki kyllä hampaan tyvestä rivissä mutta yläosat on kummallisesti vinksin vonksin ja lomittain kun on sellaiset ylöspäin vahvasti levenevät hampaat.