Onko seuraa, vai ei..?! (Nyt kyse LAPSEN tarpeista.)
Täällä palstalla tuntuu moni luulevan, että jokaisessa kunnassa ja kaupungissa on kerhoa, puistotätitoimintaa ja muuta mukavaa yllin kyllin.
Näin ei ainakaan meidän kaupungissa ole. Muutama hassu puistotätipuisto, joihin vuoden jonot.. ja nuo puistotkin pidemmän matkan päässä.. Ja tietysti tuokin köyhälle liian kallista. Pari hassua kerhoa, joista ei käsittääkseni yksikään sellainen, jonne alle 3v:n voisi jättää edes kahdeksi tunniksi ilman vanhempia maksua vastaan.. Ja vain pari pidemmän matkan päässä yli 3v. ikäisille. (Ja toisekseen arvostan enemmän - kuten myös meidän muksu itsekin - ulkoilmaelämää.)
Enemmistö kaupungin leikkipuistoista todella surkea kuntoisia ja lisäksi TYHJIÄ. Täällä nääs onnistuttu hyvin " yli 1v. lapset tarhaan" - politiikassa. Tyttärelläni on hyvä ystävä, joka tänä syksynä aloitti tarhan -> näkevät aniharvoin. PPH:oita vain muutama ja niille piiiitkät jonot (eikä ole taloudellisesti kannattavaa pitää osa-aikaisia lapsia). Enemmistö tarhoissa käyvästä lapsista ei pääse tai jaksa tulla (tai sitten heidän vanhempansa) päivän päätteeksi edes omalle pihalle leikkimään puhumattakaan puistoista ja muista..(minkä ymmärrän täysin!).
Saatamme päivittäin kiertää viisi, kuusikin leikkipuistoa lävitse löytämättä sielun sielua (ja nuokin yleensä kertaa kaksi, kun toisesta suunnasta tullaan takaisin.. Kyselemme myös muilta ihmisiltä, että ovatko nähneet lapsia jossain -> eivät yleensä ole. Parhaimmillaan pyörähtää viikko (tai parikin) ilman lapsiseuraa.
Kierrämme myös useat kerrostalojen pihat (vaikka kiellettyä onkin), mutta nekin ovat tyhjiä..
Eniten päiväsaikaan on ostoskeskuksissa lapsia (siis muualla kuin tarhoisssa). Mutta tuolla enimmäkseen köytettyinä rattaisiin, ostoskärryihin tai syöttytuoliin. Ostoskeskusten leikkipaikkoihin ei mielellään saisi alle 3v. viedä ja lapsiparkit ovat järjestään 3+v.
Ei siitä äidistä ihan kaikeksi ole.. etenkään sellaiselle lapselle joka aktiivisesti tarvitsee ikäistensä lasten seuraa!
Eli kysymys kuuluukin, mistäs keksit lapselle leikkiseuraa muualta kuin tarhasta? Jos täällä on työttömiä hoitoalan ihmisiä tms. kannattaa tarkistaa sen oman paikkakunnan tilanne ja ryhtyä vaikka itse kerhon vetäjäksi, jos intoa löytyy ja mahdollisuus on!
Yksinäisen lapsen kotiäiti
- Tiina -
Kommentit (6)
Täällä seuraa kyllä löytyy, mutta harvoin ihan samanikäistä ja onhan se välillä mukavaa olla kotonakin. Taloudellisesti tosta ei hirveitä kostu, mutta tosiaan toi pointti, että oma lapsi saa kasvaa oman ikäisessä seurassa on musta aika painavba juttu. ja jäähän siitä nyt sen verran käteen, että pystyy olemaan kotona ainakin siihen oman lapsen 3v synttäriin saakka.
onneks kaupunki järjestää ainakin toistaiseksi puistotoimintaa. samassa talossa (kerrostalo) löytyy 8 lasta ikähaarukka 1-4v (+ne lapset jotka asuu talossa mutta joita ei pahemmin pihalla näy)
PPH löytyy myöss samasta talosta ja naapuritalosta. leikkipuistot on kiitettävästi hoidettuja kaupungin puolesta ja nissä on väkeä. (+kirkon kerho ja perhetalo)
mutta kysymykseesi. ilmoitus neuvolan sivuille, nettiin, kaupanseinälle, että olis kiinnostusta treffailla samanikäisten muksujen äitejä (ja lapsia tietty :) ) saattaa olla et teilläkinpäin monta äitiä ajattelee samoin kuin sinä ja kaipaa seuraa (ette ole vaan kohdanneet)
tosta perhetalosta joka meillä on kaupungin puolesta voisin heittää ajatuksen jos sulla (tai jollakulla) olis teilläpäin tietoa paikasta jossa saisi kokoontua. talo/kerhotila/neuvolasta joku tila, kirkosta sali tms... kaupan seinille ilmoitusta, jospa muutkin löytäis tiensä sinne teidän seuraksi.
saanko kysyy mikä paikkakunta on kyseessä...
Kun sanot, että muutama hassu kerho löytyy... Onko jokin syy mikseivät nämä kerhot tule kysymykseen? Vai käyttekö jossain näistä? Sanoit ettei näihin kerhoihin voi jättää alle 3v yksin, mutta onko siihen tarvetta? Siis jos ajatus on se, että lapsi saa ikäistään seuraa, kyllä kai se luonnistuu vaikka äiti olisi paikalla?
Meillä täällä pikkupaikkakunnalla ei ole kuin YKSI kerho ja siellä me lasten kanssa käymme. Plus, että täällä on kyllä lähipuistossamme aktiivista toimintaa. Mutta eikös sekin jo ole parempi kun ei mitään jos vaikka kerran pari viikossa kävisi kerhossa?
Vastaus: toistaiseksi ei mitään pakottavaa syytä jättää lasta kerhoon yksin, toinpa vain tämän myös esille : ). Mutta tuo meidän pikkuinen kyllä itse on alkanut tuoda ilmi, että tykkäisi hetken olla lasten kanssa ilman sitä äidin seuraa.
Tällä viikolla meillä on ollut harvinaisen paljon seuraa - jopa kahtena päivänä! Joista toisena lapsi oli " karkaamassa" kivaksi todetun ystävän kanssa.. ko piti päästä yhdessä hihittelemaan, jutustelemaan ja supattelemaan. Muuten hyvä juttu, mutta olivat kovaa vauhtia menossa " kylkimyyryä" lähetyksin vaarallista tietä kohden..
Nihkeätä täällä tosiaan meidän suunnalla. Ollaan pari vuotta nyt asuttu täällä. Puhelinnumeroita olen joidenkin kanssa vaihtanut, lapsosia kehunut, leikittänyt ja ihan kivasti ollaan tultu muiden kanssa juttuun. Mutta kullakin perheellä omat hommansa, aikataulunsa ja joillakin sitten ennestään omiin ja lapsen tarpeisiin seuraa (lähinnä sukulaisista ja heidän lapsistaan), joten tuppaa olemaan aika yksipuolista tämä touhu! Hyvin kyllä tullaan toimeen niin lapset kuin aikuiset, silloin HARVOIN kuin kohdataan. Täälläpäin ei yksinkertaisesti tunnu muutenkaan tuo syntyvyys olevan maan korkeinta laatua, joten harvassa ovat muksut ja tosiaan " hyvin säilöttyjä." Neuvolassakin seuranpuutteeseen komennetaan viemään lapsi tarhaan! Siellä kuulemma ne sosiaaliset käytöstavatkin opitaan!
Taannoin täällä joku samassa kaupungissa asusteleva voivotteli tätä asiaa ja kyseli kerhoja ja muuta. Heikolla menestyksellä.
- Tiina -
En jaksa kirjoittaa pitkästi mutta tässä jotain..
Äiti-lapsikerho on kerran viikossa ja sinne menemme aina. Läheiseltä leikkikentältä löytyy seuraa, ei kylläkään pojan ikäistä (1v5kk), jos menee tiettyyn aikaan aamulla ja silloin tunnin ajan. Se aika usein ei sovi kun poika nukkuu vielä. Leikkiksellä ei ole äitejä lasten kanssa vaan perhepäivähoitajia, viikonloppuisin siellä ei ole ketään.. Tuntuu että täällä ei äidit (tai isät) ulkoile lastensa kanssa?
Sitten on muitakin äiti-lapsikerhoja mutta ne ovat yli 5km päässä ja autoa ei ole käytössä.
Pojalla on kaksi alle kolme vuotiasta kaveria, toista näkee n. kerran kuussa ja toista kerhon lisäksi kerran viikossa tai kahdessa.
Että ei aivan ilman toisten lasten seuraa olla mutta saisi sitä enemmänkin olla. Jos edes kolme kertaa viikossa voisi leikkiä muiden lasten kanssa niin hyvä.
Siinä onkin ajatusta että alle kolme vuotiaille olisi oma kerho, pitäis varmaan ottaa kunnan päättäjiin yhteyttä..
Meillä on käytetty lasten kanssa perhekerhoja, itsekseen jätettäviin kerhoihin lapset ovat menneet vasta 3/4v ja minusta ei tarvetta niihin ole ollutkaan ennen sitä. Puistoista en ole onnistunut seuraa löytämään, sillä niissä näköjään käydään vähän (tai meilläpäin ainakin). Muuten olen tutustunut juuri noissa kerhoissa toisiin äiteihin ja sitten sovittu näkemisiä ja kyläilyjä. Lisäksi uimaranta kesällä on ollut hyvä paikka tutustua. Voisi ajatella että myös harrastukset (pienille yhteiset vanhemman kanssa kuten äiti-lapsi-jumpat ym.) voisi olla kiva seuran kannalta.
Meillä aikanaan esikoisen kohdalla neuvolasta pidettiin synnytysvalmennusryhmän tapaaminen vauvojen ollessa noin 3kk. Se oli loistava ajatus, sillä me äidit itse jatkoimme säännöllisesti tapaamisia. Pyysimme tilat seurakunnalta ja teimme kerhosta " avoimen" muillekin. Esikoisen osalta näiltä ajoilta saamia tuttaviamme näemme edelleen, vaikka olemme muuttaneet. Sitten kävin seurakunnan perhekerhossa ja sieltä saimme myös seuraa. Lisäksi tapasin muutamia kavereitani lapsineen silloin tällöin (he asuivat kymmenien kilometrien päässä ja lapset olivat hoidossa, mutta viikonloppuisin saatoimme nähdä). Näillä eväin jatkoin siihen että esikoinen oli yli 3v ja aloitti kerhon 2kertaa viikossa (seurakunnan kerho). Sieltä kerhosta sitten saimme lisää kavereita edellisten lisäksi. Seura järjestyi siellä " maalla" aina äitien kanssa sopimalla, soittamalla ja viestittämällä ja tapasimme sitten kyläilyjen merkeissä niin että me äidit ja myös lasten sisarukset olivat mukana. Oppihan sitä siellä pidempien matkojen vuoksi ainakin organisoimaan seuraa.
Muutettuamme olen joutunut aloittamaan taas alusta tuon lasten seuran etsimisen. Kerran sen jo aikanaan tehtyäni jotenkin tällä toisella kerralla tiedän jo paremmin että varmasti seuraa löytyy ja on alkanut hieman löytyäkin. Tottakai näemme myös ajoittain vanhoja kavereita kyläilyjen merkeissä- niiden äitien kanssa kun on helppo sopia. Täällä " kaupungissa" minua ihmetytti kun puistoja ei käytetä, niistä kun olen myös seuraa etsinyt, niin on aika epätoivoista. Paremmin näytti toimivan uimaranta kesällä. Lisäksi seurakunnan perhekerho toimii mukavana tutustumispaikkana. Seurakunnalla olisi lisäksi jotain äiti-vauva tapaamisia, mutta niihin en pääse, koska isompia lapsia ei saa ottaa mukaan.
Meillä lisäksi tilanne on nykyään erilainen kun esikoinen on jo eskarissa, niin sitä kautta hänelle on saatu seuraa, mutta lapset myös liikkuvat jo pienen alueen sisällä itsekseen ja voivat hakea toisiaan ulos. Silti olen tutustunut eskarikavereiden äiteihin ja sopinut lasten näkemisiä äitienkin kanssa. Seuraava lapsi 4v meillä on kerhossa ja sieltä olen tutustunut myös äiteihin ja heistä lapsineen on saatu seuraa kyläilyjen merkeissä. Pienin on sitten vielä vauva ja hän ei niin seuraa kaipaakaan.
Muuton jälkeen kyllä tuntui jonkin aikaa että vanhemmat ovat todella nihkeitä liikkumaan lasten kanssa ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Minä kuitenkin itsepintaisesti aloin juttelemaan äitien kanssa (keiden lapsia olin jo nähnyt lähistöllä tai keiden kanssa lapseni leikkivät eskarissa/kerhossa). Esittelin itseni ja kyselin missä lapsia liikkuu ja muutenkin juttelin lapsista - vielä kun muistaa kehua toisen lasta jollain lailla, niin äiditkin juttelevat mielummin! Uimaranta oli meillä tähän hyvä paikka, mutta myös nuo lasten eskari/kerho ja perhekerho. Sitten kun sain lapset leikkimään keskenään ja äitien kanssa vaihdettua jotain juttua ja jos satuin näkemään joskus uudestaan, niin menin taas juttelemaan. Näin sitten kun vähän tutustuin niin aloin ehdotella että olisi kiva kun lapset pääsisivät leikkimään ja kysyin haluaisiko lapsi/lapset ja äiti tulla kylään (ehdotin jo heti milloin sopisi tai vaihdoimme puhelinnumeroita). Näin sitä pikkuhiljaa alkoi saamaan seuraa. Meillä on jonkinverran seuraa myös hoidossa olevista lapsista, heidän vanhemmiltaan olen kysellyt jaksaisiko lapsi nähdä joskus illalla hoidon jälkeen tai olisiko viikonloput hyvää aikaa. Meidän lasten osalta kyllä tuntuu että melkein kaikki kaveri (4-6v) ovat hoidossa, kotona ei ole kovinkaan moni. Luulisi että pienemmille (alle 3v) löytyisi paremmin kotona olevien lasten seuraa.
Olen kyllä huomannut myös että monella lapsi/lapset ovat hoidossa. Kaikki vanhemmat eivät myöskään niin aktiivisesti etsi seuraa tai käy puistoissa. Ja jos odottaa että seuraa löytyy, niin sitä saa odottaa. Kotonaoleville lapsille tuntuu lähinnä seurakunta järjestävän toimintaa, kunnat todella nihkeästi. Ainoa toimiva tapa mihin minä olen törmännyt on aktiivinen näkemisen ehdottelu näille äideille joita tapaa ohimennen tai seurakunnan järjestämissä kerhoissa.
Onnea seuran etsimiseen!