Eilen eräässä lastentapahtumassa koettua..

Tuttua, tuttua.

En väitä olevani "todella näyttävä" äiti niin kuin tuossa kuvailet, olen kuitenkin jo 30+, mutta tykkään pitää huolta ulkonäöstäni; kuntoilen lapsenkin kanssa (hän nauttii myös!!!) ja pukeudun muulloin tyylikkäästi lähes aina, korkkarit aina, ja meikit reilassa. Ja miehiltä myös tulee katseita ja myönteistä palautetta. Omalle ystäväpiirilleni tämä oli kuitenkin liikaa. En ole koskaan rehvastellut ulkonäölläni tai halveksinut ystäviäni siitä että heillä suklaa- ja pizzalinja jatkui raskauden jälkeenkin tai etteivät piitanneet jakkupukujen päälle, ymmärrän täysin että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja mieltymyksiä. Itse en tykkää makeasta paljon, tulen levottomaksi jos en saa juosta pitkää lenkkiä joka päivä. Geenit ovat sellaiset että pysyn hoikkana ehkä helpostikin. Mutta en siis ole koskaan arvostellut muita ihmisiä erilaisista elämäntavoista/ulkonäöstä. Mutta ystäväni kokivat että heillä on oikeus arvostella mua ihan mistä ja miten sattuu. Tapaamisissamme aina arvosteltiin minun ulkonäköäni ja lapseni ulkonäköä (pitääkö olla noin hienot vaatteet, kun tämä on vain kahvila? (Ulkomailta ostetut, halpismerkkejä) Ai et ota juustokakkua? Sä vaan sanot ettei tee mieli, kuitenkin vatsasi kiljuu sitä mut sun pitää vaan olla dieetillä jostain ihme syystä, pelkäätkö että miehes jättää jos lihot?). Lopetin tämän porukan kanssa kaveeraamisen, en vain jaksanut enää. Olen löytänyt uusia samanhenkisiä ystäviä, jotka emme kiinnitä huomiota toistemme pukeutumiseen vaan nautimme aidosti toistemme seurasta ja erilaisuudesta. Enkä kaipaa näitä vanhoja katkeria ystäviä kyllä ollenkaan :)