meille ei tule toista lasta :(

Koita saada miehesi ajattelamaan lapsen näkökulmasta.

T: 20v joka pelkää syövän tappaneen mahdollisuuden saada lapsia.

Lapsi ei usko ja kiipeilee ja tutkii ja kaivaa kaikki laatikot jne. Ja tarvitsee vielä paljon apua. Muutama kuuausi niin lapsi leikkii leluilla, touhuaa nätisti itsekseen, syö siististi jne.. Sitten on oikea aika pehmittää miestä ;) mutta ei kannata odottaa uhmaikään.

Mielestäni kuitenkin kaks lasta on helpompi hoitaa kuin yks lapsi, kun noille on seuraa toisistaan. Toki alku on hankala ja vaatii perheeltä paljon.

3 vuotta vanhempi. Mies ei oikein pysty ajattelemaan lapsen näkökulmasta, ajattelee lähinnä itseään, meidän rahatilannetta ja asunnon kokoa. Mielestäni nämä kaksi jälkimmäistä ovat tekosyitä, sillä tinkimisen varaa elämäntavassamme on, että rahat riittäisivät ja silti eläisimme mukavasti. Tilaa meillä on tällä hetkellä rutkasti (esikoisella nyt oma huone, jonne mahtuisi helposti toinenkin lapsi), eikä vauva nyt ihan älyttömästi tilaa tarvitse ensimmäisenä vuotenaan.



Minä olen ainut lapsi ja aina haaveillut isommasta perheestä. Toki sekin saattaa olla tulevaisuudessa vielä todellisuutta, mutta jaksanko/haluanko alkaa hankkimaan lapsia kolmenkympin paremmalla puolella, kun esikoinen on jo kouluiässä?! Silloin olisi mahdollisuus matkustella ja varmaan tulotaso on korkeampi, joten pudotus esim. hoitovapaalle jäädessä olisi varmasti suurempi. Ja vielä yksi argumentti on se, että eikö voisi vain nauttia esikoisestamme nyt täysin rinnoin. Nautinhan minä, ihana ja helppo lapsi, rakastan häntä sydämeni pohjasta. Kyse ei ole siitä, mielestäni toinen lapsi olisi enemmänkin rikkaus kuin taakka (joksi mieheni ilmeisesti toisen lapsen mieltää...)



Olen yrittänyt kertoa hyviä puolia pienen ikäeron puolesta, mutta mies kokee kaiken tällasen keskustelun painostamisena :(



-ap



ps. 3. voimia sinulle, toivottavasti olet parantunut syövästäsi!

kun eka lapsi kasvaa niin mies voi muuttaa mieltään. Elämä helpottuu huomattavasti yli kaksi vuotiaan kanssa. Meillä on lapsilla ikäeroa 2v9kk ja ovat tosi hyvää leikkiseuraa toisilleen. Nyt ovat siis 4v10kk ja 7v7kk.

Harkitsemme kolmatta nyt eli ei se isompi ikäero katastrofi ole ollenkaan.

Lähinnä nyt tuntuisi hyvälle et ikäeroa tulis 6v tähän meidän kakkoseen.

Isommat osaa jo itse paljon asioita.

ja lapset voivat tapella enemmän kuin leikkiä yhdessä.

Ja eihän teillä tosiaan ole kiire jos opinnotkin ovat kesken.

Miehen mieli ehtii luutavasti muuttua jos maltat olla mankumatta ja itkemättä.

Ihan positiivisesti välillä vihjailet...ihana vauva televisiossa, voi kun nätti vauvamasu tuolla naisella,onpas tämä miedän "vauva" jo iso ym ym.

Meillä lasten ikäero on 4,5v ja olen saanut nauttia kahdesta vauva ja taaperoajasta täysillä koska esikoinen oli jo omatoiminen kun 2.vauva syntyi.

asian kanssa on vaan ollut pakko olla oppia elämään. Aluksi tuntui pahalta, nyt asian hyväksynyt ja ollaan ihan onnellinen perhe.

Miten hoidatte ehkäisyn nyt? Jos hormoneilla niin lopeta ne ja laita ehkäisy miehen vastuulle. Katotaan miten sitten käy.

mutta mielelläni opintojen palaamisen jälkeen kävisin ne loppuun. Pelkään, että jos tulevaisuudessa tulee vielä toinen tauko, niin kynnys palata takaisin kasvaa entisestään..



Toki varmasti yli 2v kanssa on helpompaa kuin nyt, mutta en usko, että vain lapsen "hankaluuden" helpottuminen muutta miehen mieltä. Ja tosiaan, meillä on aika helppo lapsi :)



En ole nyt mankunut, olen antanut asian olla. Päätin, että en ainakaan muutamaan kuukauteen ota asiaa esille. Mutta välillä tekisi mieli keskustella asiasta ja purkaa omaa pettymystä... Onneksi on ystäviä, joiden kanssa voi jutella myös.



Iso ikäero ei olisi katastrofi, omassa mielessäni olen vain kuvitellut lapset melko lähelle iän puolseta toisiaan. Pitää muuttaa omia haaveitaan. Ja olen opiskelemassa sellaiseen ammattiin, missä haluan työskennellä kovasti ja odotan töihinpääsyä. Pelkään, että työelämä tempaa mukaansa ja vauva ei enää sitten "sovikaan" kuvioihin :( Tulevaisuutta ei voi ennustaa, miten mieli sitten muuttuu.



Syön pillereitä. En viitsisi alkaa painostaa lopettamalla niiden syömistä. Ehkäisy on helppo hoitaa näin, eik ätarvitse elää epävarmuudessa ja jatkuvassa toiveiden elättelyssä, mitä esim. keskeytetty yhdyntä tuo mukanaan (ennen esikoista mentiin näin vuosi).



-ap

tähän ainokaiseen. Ja yritä ymmärtää myös miehesi näkemystä.



Kyllä munkin mies oli pikkuvauvavaiheen jälkeen niin poikki ja jotenkin uupunut siihen vaipparalliin ettei halunnut puhuakaan toisesta lapsesta ja mä ymmärsin tämän.

Sitten kun esikoisemme oli 2,5v aika oli kypsä ja nyt jälkeenpäin ajatellen tämä oli aivan oikea ratkaisu. Kyllä teillekin varmaan vielä niitä lapsia tulee.

Kun saat opinnoista paperit käteen, alkaa toisen lapsen yritys. Sitten alat opiskella aivan hulluna. Korkeakoulututkinnon saa kasaan kolmessa vuodessa, jos todella yrittää (toki taapero vähän hidastaa), ja sinä et ilmeisesti aivan nollista ole lähdössä opiskelemaan.

Miehesi on tässä se järkevä osapuoli, joka haluaa sinun kouluttautuvan valmiiksi ja osallistuvan perheen elatukseen. Ehkä hän pelkää juuri sitä mitä itsekin arvelit, että toisen lapsen jälkeen kynnys palata opintoihin kasvaa, et viitsi valmistua, menet johonkin ärrän kassalle osa-aikaiseksi ja vastuu elintasosta jää miehelle.

Esikoinen on jo 5v. Itselläni ei ole ollut mitään hirveää vauvakuumetta, mutta olen kuitenkin aina ajatellut että kaksi lasta olisi kiva, sisaruksen haluaisin kun itselläni on rakkaat ja tärkeät siskot ja veljet.



Mies on sanonut aina että toista ei tule. En ole painostanut, mutta aika ajoin (pari kertaa vuodessa) ilmaissut haluni toiseen lapseen ja perustellut miten se olisi mielestäni tärkeää esikoisellemme. Raha- ja asunto- yms "vaikeuksista" selvitään kyllä (nämä oli myös meillä miehen syyt).



Nyt, viisi vuotta myöhemmin mies sanoi itse että tehdään toinen lapsi. Itselläni kynnys on vaan kasvanut kun ikää on jo 37v.



Saas nähdä nyt sitten tehdäänkö vai ei, mutta tilanne helpottui heti siinä mielessä, että pattitilanne on ohi, jossa toinen haluaa ja toinen ei.

vuoden kuluttua ja laittaa lapsi päiväkotiin. Sitten on tavoitteena suorittaa opinnot max 4 vuodessa loppuun (takana jo 2 vuotta).



Sen verran tunnen itseäni, että jos toinen tulisi tähän perään, opintojen jatkaminen olisi vielä helppoa. Jos toinen tulisi jälleen kesken opintojen niin, että olisin ehtinyt niitä jo hetken käydä, silloin kynnys jättää kesken olisi varmasti suurempi.



Tosin kuten jo sanoin, opiskelen unelma-ammattiini, joten motivaatio on korkealla saada pätevyys :)



Onko aika ikinä hyvä saada lapsia, saati sitten lisää niitä? Ikinä ei ole tarpeeksi rahaa, tilaa yms. Mielestäni pieni ikäero on myös lahja ja saattaa olla tulevaisuudessa korvaamatonta, kun saa sisaruksesta ystävän.



-ap

Esikoinen on jo 5v. Itselläni ei ole ollut mitään hirveää vauvakuumetta, mutta olen kuitenkin aina ajatellut että kaksi lasta olisi kiva, sisaruksen haluaisin kun itselläni on rakkaat ja tärkeät siskot ja veljet.

Mies on sanonut aina että toista ei tule. En ole painostanut, mutta aika ajoin (pari kertaa vuodessa) ilmaissut haluni toiseen lapseen ja perustellut miten se olisi mielestäni tärkeää esikoisellemme. Raha- ja asunto- yms "vaikeuksista" selvitään kyllä (nämä oli myös meillä miehen syyt).

Nyt, viisi vuotta myöhemmin mies sanoi itse että tehdään toinen lapsi. Itselläni kynnys on vaan kasvanut kun ikää on jo 37v.

Saas nähdä nyt sitten tehdäänkö vai ei, mutta tilanne helpottui heti siinä mielessä, että pattitilanne on ohi, jossa toinen haluaa ja toinen ei.

että sitten en enää haluakaan lasta "sotkemaan" kuvioita.. kuten sanoin, tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, tahto saattaa muuttua vielä moneen kertaan..

-ap

nyt 12 v. ja 9 v ja 7 v, nuorimmat on tyttöjä. Esikoinen meni tarhaan 5-veenä. Mua aikoinaan neuvoi työkaverit, että tee sitten muksut putkeen, helpommalla pääset, kyllä ne yökitinät kestää. Oikeassa olivat.



Sanonpahan vaan, että helpompi on roudata kahta lasta sinne tarhaan ja saatella kouluun ja harrastuksiin, kuin aamu-unisen vanhemman juosta 10 vuotta tarhan ja koulun ja harrastusten väliä, jos ikäero pidemmäksi lipsahtaa. Samanikäiset leikkivät ulkona yhdessä, vanhemmat pääsee vähemmällä viihdyttämisellä kuin yhden lapsen kanssa. Lisähuoneista: jättiasuntoa ei tarvita, kun kaksi samanikäistä ei riitele niinkuin kaksi eri-ikäistä, joista toinen sotkee toisen leikit ja koululainen tarvitsee jo omaa rauhaa. Kahdelle voi riittää yksi lastenhuone. Ja rahallisestikin tulee halvemmaksi! Vaatteet ja tavarat kiertää, kun muoti ei ehdi juuri muuttua, ja julkisissa pääsee halvalla. Äitiyslomat on pidetyt putkeen ja esikoisen kouluunmenoon voi ehkä jo käyttää jompi kumpi vanhemmista vuorotteluvapaata. Nyt kun lapset on putkeen tehty, mulla on jopa jonkunlainen ura, kun työnantajat ei enää pelkää mun 38-veen äitiyslomalle jäämistä. Toista se oli, kun etsin ekaa duunipaikkaa.



Paljonko sulla on opiskelut kesken? Töissä kannattaa ehdottomasti käydä ja opiskelua jonkun verran hoitaa, mutta olen kanssasi samaa mieltä, että lyhyt ikäero on hyvä juttu. Toivottavasti miehesi nostaa päänsä navastaan.

koita vaan saada se mies muuttamaan mielensä



t:äippä

Mikä vika on yksilapsisessa perheessä? Miksi ei kelpaa teille?