Olen yliempaattinen.

itse muilta osin tyytyväinen itseesi, onnellinen jne? Ettei ole mitään omia ongelmia, joita koetat paeta siihen, että säälit muita ihmisiä ongelmista, joita heillä ei edes ole, kun pitäisi miettiä niitä omia vaikeuksia? Tulee kuva, kuin sinulla itselläsi ei olisi mielestäsi mitään arvoa, ja siksi et vaivaudu pitämään puoliasikaan, koska muut on tärkeämpiä? Pelkäätkö yhtään sitä, että jos esim. sanot eriävän mielipiteen, että susta ei sitten tykättäisi?

Tuosta on haittaa itsellesi. Kuka pitää sinun puoliasi, ellet itse. Jos suostut kynnysmatoksi, älä valita, jos ylitse kävellään. Minä taas olen enemmän kouluttajatyyppinen, huonosta palvelusta tulee pyyhkeitä ylemmälle taholle asti. Viihdyn omana itsenäni. Työelämässä taatusti huolehdin eduistani.Koveta itsesi.

Itselläni on pakkoajatuksia, jotka vaikeuttavat välillä elämää. Koen suunnatonta ahdistusta esimerkiksi eläinten tai lapsien kaltoinkohtelusta. Saatan saada pakonomaisia ajatuksia liittyen aiheeseen. Nään painajaisia ja syyllistän itseäni, jos en tee konkreettisesti tekoja, jotka auttavat kaltoinkohdeltuja. Koen olevani empaattinen neurootikko.



Osaan kyllä pitää puoleni, enkä koe olevani liian kiltti. Ahdistun vain hirveästi epäoikeudenmukaisuudesta.

Täällä ainakin yksi samanlainen. Kyllä se liika kiltetys vaikeuttaa elämää.

Voisinko jotenkin/pitäisikö minun edes muuttua hieman röyhkeämmäksi?

Älä vaan muutu miksikään sellaiseksi mitä et ole.

Olet nyt helmi tässä maailmassa.

Olen todella kiltti ja empaattinen ihminen ja myös tunnen ihan järjetöntä myötähäpeää jos jollekin toiselle tapahtuu jotain noloa. Liika kiltteys mielestäni kyllä vaikeuttaa elämää, olen yrittänyt muuttua edes hieman itsekkäämmäksi ja röyhkeämmäksi, vaikka toisaalta en kyllä edes haluaisi olla ihminen joka ei paljon piittaa muiden tunteista vaan tekee ja sanoo juuri niinkuin vain itselle sopii.

Hyvä kuulla että löytyy ''kohtalotovereita'' :D

:)

mikä saa häpeämään toisen puolesta.



En keksi muuta kuin että ihminen helposti häpeää myös itseään - ei pelkästään tekojaan.



Jos ei pysty pitämään oikeuksistaan kiinni, niin usein löytyy niitä, joille siitä on etua ja jotka osaavat sitä käyttää. Itse kyllä arvostan enemmän toisia huomioivia, vaikka vähän liiaksikin, kuin sellaisia öykkäreitä jotka ajavat aina vain omaa, liioiteltua etuaan. Kaikkea hyvää sinulle siiis ap.

Olen luonteeltani todella empaattinen, ja tämä tuottaa minulle välillä ahdistusta. Säälin monesti aivan kohtuuttomasti jopa tuntemattomia ihmisiä, jos joku vaikkapa pudottaa ruokaostoksensa, tai muuten näen jotain, sinänsä mitätöntä harmia tapahtuvan.

...

Minulle ei tulisi mieleenikään tehdä valitusta esimerkiksi ravintolassa, jos ruuassani olisi jotain vikaa, sillä ajattelisin heti, että joku ihminen varmaa minun takiani tulisi surulliseksi saadessaan moitteita.

Et sinä yliempaattinen ole, sinä vaan projisoit omat ajattelutapasi toisiinkin, ja ne voivat olla täysin virheellisiä. Jos minulta esimerkiksi putoaa ruokaostokset, ei se asia minua sen enempää harmita. Kerään ne takaisin. Hullu ajatus, että joku ulkopuolinen muka-empaattinen sitten säälii minua asiasta josta minä en sääli itseäni.

Tai kun on ammattimainen työntekijä ravintolassa, tietää kyllä että palaute on hyvä asia jonka avulla voidaan parantaa palvelua tulevaisuudessa, ei jotain mistä henkilökohtaisesti otetaan nokkiin ja pahoitetaan mieli. Ravintoloitsija luultavasti päinvastoin toivoo, että kielteinen palaute annetaan suoraan henkilökunnalle, eikä niin että siellä ei muka empaattisuuttaan sanota mitään mutta sitten puhutaan tuttaville että olipa paska ruoka siellä.

Empaattisuus on sitä, että myötäeletään toisen kokemaa surua tai kärsimystä. Mutta jos se toinen ei koekaan oikeasti surua tai kärsimystä, ja "empaattinen" vain kuvittelee hänen kokevan ja kärsii mukana, ei se mitään empaattisuutta ole.

Olen luonteeltani todella empaattinen, ja tämä tuottaa minulle välillä ahdistusta. Säälin monesti aivan kohtuuttomasti jopa tuntemattomia ihmisiä, jos joku vaikkapa pudottaa ruokaostoksensa, tai muuten näen jotain, sinänsä mitätöntä harmia tapahtuvan.

...

Minulle ei tulisi mieleenikään tehdä valitusta esimerkiksi ravintolassa, jos ruuassani olisi jotain vikaa, sillä ajattelisin heti, että joku ihminen varmaa minun takiani tulisi surulliseksi saadessaan moitteita.

Et sinä yliempaattinen ole, sinä vaan projisoit omat ajattelutapasi toisiinkin, ja ne voivat olla täysin virheellisiä. Jos minulta esimerkiksi putoaa ruokaostokset, ei se asia minua sen enempää harmita. Kerään ne takaisin. Hullu ajatus, että joku ulkopuolinen muka-empaattinen sitten säälii minua asiasta josta minä en sääli itseäni.

Tai kun on ammattimainen työntekijä ravintolassa, tietää kyllä että palaute on hyvä asia jonka avulla voidaan parantaa palvelua tulevaisuudessa, ei jotain mistä henkilökohtaisesti otetaan nokkiin ja pahoitetaan mieli. Ravintoloitsija luultavasti päinvastoin toivoo, että kielteinen palaute annetaan suoraan henkilökunnalle, eikä niin että siellä ei muka empaattisuuttaan sanota mitään mutta sitten puhutaan tuttaville että olipa paska ruoka siellä.

Empaattisuus on sitä, että myötäeletään toisen kokemaa surua tai kärsimystä. Mutta jos se toinen ei koekaan oikeasti surua tai kärsimystä, ja "empaattinen" vain kuvittelee hänen kokevan ja kärsii mukana, ei se mitään empaattisuutta ole.

että motiivit kuvattuun käytökseen on usein ihan muuta kuin aito empaattisuus.

Tavallinen on esimerkiksi yleinen arkuus ilmaista itseään ja mielipiteitään.

Raadollisempiakin on, esim. joskus itseään empaattiseksi kuvittelevat ei oikeasti välitä paskaakaan niistä säälityistä ihmisistä, vaan pohjimmiltaan itsestään ja siitä miltä hän itse näyttää toisten silmissä: hän ei itse halua olla se kusipää joka mahdollisesti sanoi ikävästi ja josta toiset ei tykkää. Ei se mitään empatiaa ole vaan itsekkyyttä.

Olen luonteeltani todella empaattinen, ja tämä tuottaa minulle välillä ahdistusta. Säälin monesti aivan kohtuuttomasti jopa tuntemattomia ihmisiä, jos joku vaikkapa pudottaa ruokaostoksensa, tai muuten näen jotain, sinänsä mitätöntä harmia tapahtuvan.

...

Minulle ei tulisi mieleenikään tehdä valitusta esimerkiksi ravintolassa, jos ruuassani olisi jotain vikaa, sillä ajattelisin heti, että joku ihminen varmaa minun takiani tulisi surulliseksi saadessaan moitteita.

Et sinä yliempaattinen ole, sinä vaan projisoit omat ajattelutapasi toisiinkin, ja ne voivat olla täysin virheellisiä. Jos minulta esimerkiksi putoaa ruokaostokset, ei se asia minua sen enempää harmita. Kerään ne takaisin. Hullu ajatus, että joku ulkopuolinen muka-empaattinen sitten säälii minua asiasta josta minä en sääli itseäni.

Tai kun on ammattimainen työntekijä ravintolassa, tietää kyllä että palaute on hyvä asia jonka avulla voidaan parantaa palvelua tulevaisuudessa, ei jotain mistä henkilökohtaisesti otetaan nokkiin ja pahoitetaan mieli. Ravintoloitsija luultavasti päinvastoin toivoo, että kielteinen palaute annetaan suoraan henkilökunnalle, eikä niin että siellä ei muka empaattisuuttaan sanota mitään mutta sitten puhutaan tuttaville että olipa paska ruoka siellä.

Empaattisuus on sitä, että myötäeletään toisen kokemaa surua tai kärsimystä. Mutta jos se toinen ei koekaan oikeasti surua tai kärsimystä, ja "empaattinen" vain kuvittelee hänen kokevan ja kärsii mukana, ei se mitään empaattisuutta ole.

Niin. Monesti ajattelenkin, ettei ajatuksissani ole mitään järkeä. Jos nyt tuosta ruokaostosten tipauttamisesta puhutaan, en itsekään siitä nyt kauhean surulliseksi tulisi, jos se minulle itselleni tapahtuisi :D

Ja sehän tässä onkin se "ongelma", etten pysty monesti ajattelemaan järkevästi.. Toki tiedän että esim.negatiivinen palaute voi olla kehittävää, ja sitä pitäisi pystyä antamaan. Mutta sellaisessa tilanteessa ajattelen aina, että jos nyt on pienikin mahdollisuus, että siellä on vaikka joku herkkätunteinen työntekijä, jonka päivän tämä negatiivinen palautteeni voisi pilata, jätän sen sen vuoksi tekemättä.

Siksi haluaisinkin ehkä hieman muuttaa tätä ajattelutapaani, koska se ei aina ole realistinen, eikä johda positiiviseen lopputulokseen. Mutta näin vaan tunnen asiat, enkä ole ainakaan tähän mennessä sille voinut mitään tehdä.

Tämän kirjoittajalle:



"..että motiivit kuvattuun käytökseen on usein ihan muuta kuin aito empaattisuus.



Tavallinen on esimerkiksi yleinen arkuus ilmaista itseään ja mielipiteitään.



Raadollisempiakin on, esim. joskus itseään empaattiseksi kuvittelevat ei oikeasti välitä paskaakaan niistä säälityistä ihmisistä, vaan pohjimmiltaan itsestään ja siitä miltä hän itse näyttää toisten silmissä: hän ei itse halua olla se kusipää joka mahdollisesti sanoi ikävästi ja josta toiset ei tykkää. Ei se mitään empatiaa ole vaan itsekkyyttä."



Että kyllä tässä on kyse ihan puhtaasti ja vain siitä että siinä tilanteessa ajattelen jonkun (yleensä ihan tuntemattoman) ihmisen tunteita,(ja usein ilman mitään järkevää syytä) enkä silloin haluaisi antaa myöskään esimerkiksi nimetöntä negatiivista palautetta johonkin "palautelaatikkoon". Siitäkin tulisi jo paha mieli.

Ja tosiaan, ihan tyhmää, tiedän sen itsekin.

Ap.

Vanha ketju mutta vastaan silti. Ap, olet ehkä erityisherkkä ihminen. Googlaapa se tai sitten sanoilla "highly sensitive person". Kannattaa tutustua aiheeseen. Itselleni, joka olen kaltaisesi, selittyi moni asia.

Okei aika lyttääviä vastauksia aloittajan viestiin... Ehkäpä sitten vähemmän empaattiset ihmiset vastaa noin. Ihmisiä, jotka todella pystyvät asettumaan toisen asemaan tai mielentilaan on todellisuudessa aivan liian vähän. Se tulee esiin juurikin esimerkiksi tilanteissa, joissa joku kaatuu tai suree/itkee, mutta kukaan ei auta. Viime vuosina tehtyjen tutkimustenkin nojalla voi tämän todistaa. Tuskin aloittajan tarkoitus oli muutenkaan täysin valittaa...

Itse tunnistan tästä itseni. Toisaalta voin myös suuttua todella pahasti, kun minua loukataan tarpeeksi. Tiettyyn rajaan asti vain ikään kuin odotan tulevani kohdelluksi oikeudenmukaisesti, ehkä siinä onkin yksi ongelma erityisherkkien ja kovempien ihmisten kanssakäymisessä.

Hei, olen aika samanlainen luonteeltani kuin tämän ketjun aloittaja. Kyllä empaattisuutta kannattaa opetella tietoisesti rajoittamaan, eikä ottaa koko maailman huolia omakseen. Itse olen aika syvällinen ja fiksu, mutta olen opetellut vapaa-aikana kepeämmän ns. "blondiasenteen". Elämä on ollut paljon kivempaa sen jälkeen. Koska olet niin kiltti, sinun kannattaa aktiivisesti pitää yhteyttä kaltaisiisi ihmisiin. Toki muihinkin, mutta ilkeisiin ihmisiin pettyy aina uudestaan. Töissä olen opetellut "asia edellä" asenteen. Jos joku on töissä esimerkiksi epäreilu tai ilkeä, hoidan vaan omat työtehtävät ja jätän ikävän käytöksen huomioimatta. Toki tällainen vaatii luonnetta, mutta näillä olen itse pärjännyt tässä elämässä. Perusluonteeni ei ole muuttunut kovin paljoa, hyvä niin. On hienoa, että maailmassa on kilttejä ja empaattisia ihmisiä, älä siis liikaa muuta itseäsi. Vain sen verran, että pärjäät tässä ajoittain kovassa maailmassa. :)

Ihan samat tunteet ei kyllä kivaa ole noin kuusi vuotta kulunut surressa muita ihmisiä ja niiden mitättömiä ongelmia, aiheuttaa suurta henkistä kipua.