Onko ylipainosta huomauttelusta hyötyä?

Päinvastoin pahentaa tilannetta.

Ihan perseestä et muilla ihmisillä on oikeus huomautella henkilökohtaisista ominaisuuksista, on se sit lihavuus, kierot silmät, luisevuus, mikä tahansa!

Äiti lopetti, kun suutuin. Sen sijaan isä kuittailee koko ajan. Ei se mitään auta. Ihan kuin ei itse tietäisi...

Itsestähän se halu laihduttaa lähtee, ei siihen hirveästi auta vaikka muut huomauttelisivat siitä.



Mutta tietenkin on näitä, joiden mielestä lihavia pitää estottomasti haukkua, jotta he huomaisivat tilansa.

oli just tasan eri mieltä vuonna 2010:



Doctors should stop mincing their words and tell the overweight they are fat, the public health minister has said.



Anne Milton called on the NHS to ban terms such as 'obese', because they do not have the same emotional impact.



The former nurse said larger people were less likely to bother to try to lose weight if they were told they were obese or overweight than if the doctor was blunt and said they were 'fat'. But health experts argued against such plain speaking because they fear it could stigmatise overweight people.

Masentaa vaan ja masennukseen pitää syödä lisää.

mulle on koko ikäni äiti huomautellut. On soittanut puheluita jossa "me ollaan isäsi kanssa niin hirveän huolissaan sun painosta" ja käyttänyt muitakin hyvin alhaisia keinoja, esimerkiksi pelotellut estottomasti mitä kaikkia kauheita sairauksia saan.



kun lopulta olin valmis lähtemään terapiaan (syömishäiriö) äitini ilkesi ottaa kunnian siitä. että hän oli saanut minut tajuamaan kuinka läski olen ja haluamaan paranemista. tästä ollaan riidelty vuosikaudet, koska on totta että äiti on aiheuttanut pitkälti terapiatarpeeni, mutta eri tavalla kuin kuvittelee.



nykyään ylipainosta ei juuri puhuta, mutta aina suuttuessaan äiti haukkuu lehmäksi tai sanoo jotain tyyliin "älä herrajumala lyö, sä olet niin iso lyöt mut littiin". äidin pohjaton inho minua ja naiseuttani kohtaan pohjaa hänen omaan traumaattiseen taustaansa, tämän olen terapiassa tajunnut. olen myös tajunnut, etten voi äitiäni muuttaa. mutta ylipainosta huomauttelu on silti asia, joka on niin sopimatonta ja loukkaavaa, että olen sanonut hänelle, että seuraavan kerran kun purkaus tulee, äiti ei enää tule näkemään kahta lastenlastaan. toivon että tämä uhkaus toimii eikä äiti pääse enää enempää särkemään minua.



vihaan äitiäni varmaan aina siksi, että hän ei ole hyväksynyt minua kokonaisena ja rakkaudessa on aina ollut kiero sivumaku.

Masentaa vaan ja masennukseen pitää syödä lisää.

Masentaa vaan ja masennukseen pitää syödä lisää.

Itse olin teini-iässä hieman ylipainoinen, ja minua kiusattiin siitä. Aloin syödä terveellisemmin ja kuntoilemaan ja laihduin 15kg. Siitä lähtien en ole antanut itseni lihoa. Olen laiska liikkumaan ja tykkään herkutella, mutta pakotan itseni lenkille jos rasvaa alkaa kertyä. Hyvä että muut potkivat perseelle.

Sellaisten kommenttien jälkeen ylipainoinen yleensä vain syö suruunsa, eli pahentaa vain tilannetta.

Sekin vielä etten ollut ollenkaan niin ylipainoinen kuin äitini antoi ymmärtää. Isä kyllä aina puolusti sanoen että olen ihan hyvä. Kuvien mukaan olin enimmäkseen vain ns. skrode. Sairastuinkin bulimiaan joka alkaa irrottaa otettaan vasta nyt kun olen hyväksyvässä ja muutenkin ihanassa parisuhteessa ja on lapsi.



T. ap

jo ihan alle 10-vuotiaasta lähtien, että on iso maha. Nyt aikuisena tajuan, että ylipainoni oli vanhempieni vika - hehän minulle tuputtivat epäterveellistä ruokaa päivästä toiseen, eivätkä opettaneet terveellisiä liikuntatottumuksia. Syytän heitä, olinhan vasta lapsi!



Olen edelleen ylipainoinen, koska syön väärin. Jatkuvaa taistelua painon kanssa. Äiti huomauttaa painostani aina, jos huomaa laihtuneeni ja kehuu, miten kauniilta näytän laihtuneena.

Se vain masentaa, ja ajaa syvemmälle omiin ongelmiin. Aika harva varmaan kokee tästä mitää valaistumista. Ehkä, jos kiloja on tullut salaa niin ettei itse ole asiaa noteerannut, mut joku huomauttaa?



Mulle äiti jankutti jo pienestä joka ilta 10krt et pese hampaat pese hampaat pese hampaat. En sit ihan uhallakaan pessyt koskaan, kerran vuodessa kun oli hammaslääkäri pesin jos muistin.



Mä olin pentuna ja teininä luurangonlaiha. Siitähän kyllä huomauteltiin. Otin yleensä kohteliaisuutena enkä todellakaan alkanut lihotuskuurille.

Kun mä olin 17-20 ikäinen, niin mun isä teki selväksi, että mä olin lihonut liikaa. Painoin silloinkin maksimissaan 55 kg. Hän oli varmaan aivan kauhuissaan, kun paljon vanhemmalla iällä painoin 75 kiloa. Aina kun laihdutan, niin siitä kyllä mainitaan ja jos vanhempani sattuvat samaan ruokapöytään, niin kysellään, että kannattaako sun nyt ottaa toista makkaraa jne. ja mua ärsyttää se paljon enemmän. Mä haluaisin, että mun mies edes joskus naljailisi mun kiloista, koska sellainen saa mut suuttumaan ja sitä kautta saisin laihdutettua. Mutta eihän tuo pysty siihen, kehuu vain pyöreitä muotoja jne.