! mulle lässytettiin vauvana ja näin ollen sain r - vian...
mummo sano mulle että ihan pienenä ostasin vielä sanoa r-kirjaimen, mutta sitten kun mun isä oli alkanu mulle lässyttämään niin katos se taito...
ja se katos tosi pahasti.
en siis sanonu silleen jännästi kurkusta sitä ärrää
vaan jos piti sanoa että roosa, niin sanoin loosa, tai purkka nii sanoin pulkka, tai vaikkapa oranssi niin se oli olanssi...
ihan kamalaa!!!!
ja arvatkaa oliko tuskaa kun menin kouluun ja luettiin sillein jotain tekstiä vuorottain nii mulle naurettiin paskaset kun en osannu puhua. :(
että se joka kehtaa väittää ettei lässyttäminen vaikuta on nimittäin sit väärässä! varokaa.
Kommentit (12)
Jos tässä ketjussa sattuu olemaan aiheesta tietäviä, niin kysyisin, että mikä on paras tie ärrän tuomisee oikeaan puheeseen ja oikeisiin sanoihin, kun kuusivuotias on juuri oppinut ärrän päräytyksen ikäänkuin vahingossa. Vahingossa siksi, että yhtäkkiä se ilmestyi sanoihin, joissa normaalisti on D. Eli esim. "Orota mua".
Yhdessä ollaan nyt kokeiltu tuon siirtämistä ärrän paikalle, ja kyllä se onnistuukin, mutta normaalissa puheessa tulee lapsella vielä se ranskalainen ärrä.
Lähdenkö esim. systemaattisesti korjaamaan ja vaatimaan oikeaa ärrää väärän tilalle joka kerta, vai kehittyykö tämä itsestään pikkuhiljaa?
kielen aina siihen oikeeseen kohtaan ja sitten koittaa surisuttaa se ärrä sieltä.
sitten myöskin toistin monta kertaa jatkuvasti r-kijaimisia sanoja
eli ahkeralla harjoittelulla opin sen, tullu monta vuotta jo ihan normaali ärrä kuin mitään vikaa ei ois ollukkaan.!
terv. ketjun aloittaja
mutta... mua taas ennemmin kiinostaisi että onko tämä vaiva periytyvää vai mistä tämä tulee ettei osaa??
kyllä lässyttämällä ole koskaan lapsille puhuttu. Ja meillä on aina luettu paljon ihan vauvasta lähtien. Siitä huolimatta kahdella kolmesta pojastani on ollu r-vika. Korjaantui kyllä puheterapeutin avulla.
Vanhin poika aloitti koulun ennenkuin oppi ärrän sanomaan oikein ja kertoo myös olleen yhtä helvetttiä kuinka irvailtiin.
Kävin vuosia lapsena puheterapiassa, ei auttanut. Vanhemmat puhuivat minulle normaalisti. Tosin hampaitani oiottiin reippaasti 14-vuotiaaksi asti, olen miettinyt olisiko sitä ennen vain suu ollut sellaisessa asennossa, ettei ärrää voinut ääntää. En tiedä.
Noh, siihen mennessä kun hampaat oikenivat vihasinkin jo puheopetusta sellaisella kiivaudella, etten koskaan oppinut kirjainta sanomaan. Nyt olen jo kolmikymppinen.
En ole kokenut kolhuja elämässä moisen vuoksi. Miksi kaikkien pitää olla "täydellisiä?
Jos sillä nyt on jotain merkitystä, niin olen korkeastikoulutettu, sosiaalinen ja elämäniloninen ihminen. Ja kolme lastakin suotu:)
Minäkin kävin vähän aikaa terapiassa, mutta äitini vissiin päätti, että onko tarpeen. Ja ei ollut!!!
niihin puututaan jo aikaisin ja hoidetaan pois.
Meillä laitettiin kaikille lapsille nimi, jossa on R ja sukunimessä on S niin että varmasti oppivat äänteet oikein. Varmaan se lässyttäminen kyllä vaikuttaisi, jos sitä harrastaisi.
Suomessa persoonallisuus on kirosana. Ei kun samaan muottiin. Terapiaa vaan, yäks.
...häiritsevät viestin perillemenoa pahasti.
mummo sano mulle että ihan pienenä ostasin vielä sanoa r-kirjaimen, mutta sitten kun mun isä oli alkanu mulle lässyttämään niin katos se taito...
Miten muut puhuivat, äitisi, mummo jne jne?
Siis puhuivatko vanhempasi sinulle vielä 5-6 -vuotiaana näin: "Titten meidän pikku muttukka ottaa tättä vähän puuloa ja työ mattunta täyteen"
Oikeasti? Kyllähän tuosta saa lapsellensa puhevian aikaiseksi.
Mutta ns. hoivapuhe (pehmeämpi äänensävy, yksinkertaiset ilmaukset, korkeampi äänenkorkeus) on eri asia kuin lässytys ja sillä ei kyllä saa lapsellensa äännevirheitä aiheutettua.
Käy katsomassa suomi24 palstalta ohjeen kuinka päästä eroon R-viasta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6485207
Itsekin olen R:n joutunut opettelemaan, lapsena tosin.
siis mä opin sanomaan r-kirjaimen sitten 8-vuotiaana.
mutta olin kuulemma osannut vielä sanoa sen 2-vuotiaana, sitten se taito katosi :)