Lue keskustelun säännöt.
Lasta "pelottaa"
04.08.2012 |
Okei, onhan 3,5-vuotias varsin otollisessa iässä kaikenlaisille peloille ja kammoille, kun mielikuvitusta piisaa.
Mutta mistäs sen sitten tietää, milloin se stoppi pannaan "pompottelulle"? Tyttö kun määkäsee ja parkuu nykyään joka hemmetin asiaan, että pelottaa, jos ei jotain huvittas yhtään tehdä. Ei haluis siivota -> pelottaa mennä omaan huoneeseen. Ei haluu nukkumaan -> pelottaa olla siellä omassa huoneessa. Ei halua suihkuun -> kylppärissä pelottaa.... Mikä vaan paikka pelottaa, jos ei huvittas millään.
Sinänsä se on ihan ok. Minkäs sille voi, jos pelottaa, mutta jotain rajaa. Ihan niinkuin sillä verukkeella pääsis ikävistä hommista eroon... Milloin sit pelottaa oikeasti ja milloin pitää vaan todeta, että olepas hiljaa ja tee niinko sanotaan?
Kommentit (3)
Sehän se sit taas onkin, että esim. nukkumaanmennessä ei sit muuta tarviikaan ja show on valmis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka toisi turvaa. Mun lapsi ei uskaltanut nukkua, kun oli nähnyt painajaisia, joita sitten mietti. Siksi huuteli sängystä vähän väliä minulle jotain, eikä halunnut ruveta nukkumaan. Minun piti olla kuuloetäisyydellä koko ajan, jotta uskalsi alkaa nukkumaan. Pienempänä halusi, että olen vieressä, kun hän alkaa nukkumaan. Alussa olinkin, kunnes aloin "venyttämään" etäisyyttä. Sanoin lapselle, että käyn nopeasti hakemassa jonkin tavaran, ja palaan takaisin, ja tietysti palasinkin. Joskus piti tehdä jotain tosi tärkeää esim. tietokoneella, ja en siksi voinut olla lapsen vieressä koko ajan. Sanoin, että käyn tekemässä tärkeän jutun, ja tulen sitten takaisin. Pikkuhiljaa lapsi oppi olemaan yksin huoneessaan, ovi raollaan niin, että eteisen lamppu antoi vähän valoa.
Lapsi oppi nukahtamaan yksin, mutta vieläkin huutelee sängystä iltaisin kaikenlaista, eikä malttaisi alkaa nukkumaan.
Vaikka lapsilla on vilkas mielikuvitus, niin minun mielestä pelko ei kuulu siihen, ainakaan niin, että lapsi joutuisi yksin käsittelemään asian. Pelon syy täytyy selvittää, jotta siitä pääsisi eroon.
Autatko häntä menemällä yhdessä tms.?
Mun lapsi muutama vuosi sitten pelkäsi ihan kaikkea, tosin oli silloin jo 7v. Puhumalla ja koulukuraattorinkin avulla päästiin suurimmasta osasta peloista eroon. sekä aika myös auttoi.
Lapsella on vilkas mielikuvitus, eikä välttämättä kykene erottamaan todellisuutta fiktiosta.
Mun lapselle tuli erilaisia pakkoajatuksia. Näki mielessään esim. pimeästä nurkasta tulevan hirviöitä tms. sekä näki paljon painajaisia, joita sitten päivällä muisteli ja pelkäsi.
Jos lapsesi todella pelkää, auta häntä pääsemään peloista. Yksin hänen ei pidä niitä asioita käsitellä. Jos vain sanoo pelkäävänsä, niin yritä saada hänet ymmärtämään, ettei niin saa sanoa, jos ei oikeasti pelkää. Kun sitten ei osata erottaa, jos hän oikeasti pelkääkin (kuten itsekin sanoit)