Sisäinen tyhjyys.

Sanos muuta, eikö tälle voi antaa jo bannia?

Hae Raamattu käsiisi, rukoile, pyydä vilpittömästi apua Jeesukselta. Toimii. Ja vieläpä niin hyvin, ettet ikinä osaa aavistaakaan, kokemusta on!

Ettet tee uskonnosta ja Jeesuksesta uutta riippuvuutta, uutta keinoa paeta tyhjyyttä... Eikä usko mikään automaattiratkaisu ole. Minä ainakin ihan uskovaisena jouduin kohtaamaan tyhjyyden tunteen ja samalla tuli tunne ettei Jumalaa ehkä olekaan tai Hän ei välitä. Jälkeenpäin olen tajunnut tyhjyyden kohtaamisen kasvattavaksi ja hyväksi asiaksi jota ei ole syytä paeta. Kristillinen kirjallisuus myös tuntee sellaiset hengen pimeät yöt joissa uskova ihminenkin joutuu ahdistuksen ja tyhjyyden kurimukseen eikä rukouskaan sitä pois ota.

Luotan koko elämäni ja itseni Hänen käsiinsä. Erona muihin riippuvuuksiin "riippuvuus Jumalasta" on sellaista, joka ei vahingoita, päinvastoin. Herra on hyvä, Hän ei koskaan petä, jätä eikä vahingoita. Hän vaan rakastaa, johdattaa, on luvannut olla minun/meidän kanssamme aina ja joka hetki. Siihen on hyvä luottaa, kaikki on hyvin, kun sen muistaa ja siihen uskoo. Ja toki uskovaisellekin voi noita ahdistuksen tunteita tulla, mutta silloin on hyvä lukea Raamatusta Herran lupauksia, ja muistaa, että minkä Hän lupaa, sen Hän pitää. Saa olla turvallisin mielin. t. 6

Luotan koko elämäni ja itseni Hänen käsiinsä.

Erona muihin riippuvuuksiin "riippuvuus Jumalasta" on sellaista, joka ei vahingoita, päinvastoin. Herra on hyvä, Hän ei koskaan petä, jätä eikä vahingoita. Hän vaan rakastaa, johdattaa, on luvannut olla minun/meidän kanssamme aina ja joka hetki. Siihen on hyvä luottaa, kaikki on hyvin, kun sen muistaa ja siihen uskoo.

Ja toki uskovaisellekin voi noita ahdistuksen tunteita tulla, mutta silloin on hyvä lukea Raamatusta Herran lupauksia, ja muistaa, että minkä Hän lupaa, sen Hän pitää. Saa olla turvallisin mielin.

t. 6

mutta jos uskosta tulee väärällä tavalla riippuvuus, se voi silti olla henkisen ja hengellisen kasvamisen este. Kasvun tie kun harvoin on pelkkää iloa ja juhlaa vaan siihen kuuluu myös kivuliaita vaiheita, usein tyhjyyden tunteen kohtaamistakin. Jos sellainen tie kutsuu ei kannata juosta pakoon ja takertua uskoonsa niin että ajattelee ettei niin saisi tapahtua, että pakonomaisesti rukouksissaan vaatii Jumalaa ottamaan pois sen mitä ei halua kohdata. Palkkiot voi olla suuret jos suostuu kohtaamaan pimeän yönkin nöyrästi.

Tyhjää mun sisällä mun maailma vain neljä seinää. Liikaa aikaa turhaan odottaa kuvat mielessäni harhaa...

Jos todella tahtoo korjaantua, on tehtävä työtä. Se ei ole todellakaan kivaa eikä helppoa.

Päätä, että kestät sen ahdistuksen mikä tulee kun kohtaat silmästä silmään tyhjyyden ja tuskan. Älä yritä muuttaa tai parantaa sitä mitenkään, vaan hyväksy se ja kohtaa sellaisenaan.



Minä kohtasin oman tyhjyysahdistukseni jo yli 10 vuotta sitten ja siitä asti tyhjyys on ollut rakas ystäväni, ei enää pelottava elämän merkityksen ja minuuden nielevä hirviö.

Lopeta pakoon juokseminen, kohtaa se tuska

Päätä, että kestät sen ahdistuksen mikä tulee kun kohtaat silmästä silmään tyhjyyden ja tuskan. Älä yritä muuttaa tai parantaa sitä mitenkään, vaan hyväksy se ja kohtaa sellaisenaan.

Hae Raamattu käsiisi, rukoile, pyydä vilpittömästi apua Jeesukselta.



Toimii. Ja vieläpä niin hyvin, ettet ikinä osaa aavistaakaan, kokemusta on!

nimittäin et tahdo enää täyttää tyhjyyttäsi ihmisillä, juomisella tai muilla korvikkeilla! Tuskasikin keskellä sun elämässäsi on nyt varmasti tilaa jollekin uudelle ja todellisemmalle, koska et tahdo enää korvikkeita. Kirjoitit myös, että et tahdo enää atteita. Oon samaa mieltä: ei aatteita, ei uskonnon vaatimuksia. Mutta sen sijaan hyväksyvää ja ehdoista vapaata Rakkautta, joka täyttäisi sun tyhjyytesi, josta koet nyt tuskaa. Tätä sulle vilpittämästi suosittelen, ja etsin kaksi mielestäni koskettavaa linkkiä asiaan liittyen; tuo ensimmäinen juuri Rakkautta, jossa ei ole vaatimuksia. Kaikkea hyvää sulle, olet ajatuksissa :) http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

http://www.healingrooms.fi/?sid=100

että montako viestiä ehtii väliin ennenkuin tämä jeesustelija taas hyökkää.

Tunget joka ketjuun noine linkkeinesi. Pistää miettimään kuinka tyhjää sun oma elämäsi on kun ehdit täällä päivystää terrorisoimassa. Ilmeisesti hirveen paljon tyhjempää kuin monen täällä jotka kirjoittaa oikeesta elämästä ja oikeasta ongelmista. Onko sun elämälläsi muuta sisältöä kuin neuroottisesti yrittää käännyttää muita?

nimittäin et tahdo enää täyttää tyhjyyttäsi ihmisillä, juomisella tai muilla korvikkeilla! Tuskasikin keskellä sun elämässäsi on nyt varmasti tilaa jollekin uudelle ja todellisemmalle, koska et tahdo enää korvikkeita. Kirjoitit myös, että et tahdo enää atteita. Oon samaa mieltä: ei aatteita, ei uskonnon vaatimuksia. Mutta sen sijaan hyväksyvää ja ehdoista vapaata Rakkautta, joka täyttäisi sun tyhjyytesi, josta koet nyt tuskaa. Tätä sulle vilpittämästi suosittelen, ja etsin kaksi mielestäni koskettavaa linkkiä asiaan liittyen; tuo ensimmäinen juuri Rakkautta, jossa ei ole vaatimuksia. Kaikkea hyvää sulle, olet ajatuksissa :) <a href="http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4" alt="http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4">http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4</a&gt;

<a href="http://www.healingrooms.fi/?sid=100" alt="http://www.healingrooms.fi/?sid=100">http://www.healingrooms.fi/?sid=100</a&gt;

Hae Raamattu käsiisi, rukoile, pyydä vilpittömästi apua Jeesukselta.

Toimii. Ja vieläpä niin hyvin, ettet ikinä osaa aavistaakaan, kokemusta on!

Ettet tee uskonnosta ja Jeesuksesta uutta riippuvuutta, uutta keinoa paeta tyhjyyttä...

Eikä usko mikään automaattiratkaisu ole. Minä ainakin ihan uskovaisena jouduin kohtaamaan tyhjyyden tunteen ja samalla tuli tunne ettei Jumalaa ehkä olekaan tai Hän ei välitä. Jälkeenpäin olen tajunnut tyhjyyden kohtaamisen kasvattavaksi ja hyväksi asiaksi jota ei ole syytä paeta. Kristillinen kirjallisuus myös tuntee sellaiset hengen pimeät yöt joissa uskova ihminenkin joutuu ahdistuksen ja tyhjyyden kurimukseen eikä rukouskaan sitä pois ota.

Hae Raamattu käsiisi, rukoile, pyydä vilpittömästi apua Jeesukselta.

Toimii. Ja vieläpä niin hyvin, ettet ikinä osaa aavistaakaan, kokemusta on!

Ettet tee uskonnosta ja Jeesuksesta uutta riippuvuutta, uutta keinoa paeta tyhjyyttä...

Eikä usko mikään automaattiratkaisu ole. Minä ainakin ihan uskovaisena jouduin kohtaamaan tyhjyyden tunteen ja samalla tuli tunne ettei Jumalaa ehkä olekaan tai Hän ei välitä. Jälkeenpäin olen tajunnut tyhjyyden kohtaamisen kasvattavaksi ja hyväksi asiaksi jota ei ole syytä paeta. Kristillinen kirjallisuus myös tuntee sellaiset hengen pimeät yöt joissa uskova ihminenkin joutuu ahdistuksen ja tyhjyyden kurimukseen eikä rukouskaan sitä pois ota.

Luotan koko elämäni ja itseni Hänen käsiinsä.

Erona muihin riippuvuuksiin "riippuvuus Jumalasta" on sellaista, joka ei vahingoita, päinvastoin. Herra on hyvä, Hän ei koskaan petä, jätä eikä vahingoita. Hän vaan rakastaa, johdattaa, on luvannut olla minun/meidän kanssamme aina ja joka hetki. Siihen on hyvä luottaa, kaikki on hyvin, kun sen muistaa ja siihen uskoo.

Ja toki uskovaisellekin voi noita ahdistuksen tunteita tulla, mutta silloin on hyvä lukea Raamatusta Herran lupauksia, ja muistaa, että minkä Hän lupaa, sen Hän pitää. Saa olla turvallisin mielin.

t. 6

että montako viestiä ehtii väliin ennenkuin tämä jeesustelija taas hyökkää.

Tunget joka ketjuun noine linkkeinesi. Pistää miettimään kuinka tyhjää sun oma elämäsi on kun ehdit täällä päivystää terrorisoimassa. Ilmeisesti hirveen paljon tyhjempää kuin monen täällä jotka kirjoittaa oikeesta elämästä ja oikeasta ongelmista. Onko sun elämälläsi muuta sisältöä kuin neuroottisesti yrittää käännyttää muita?

nimittäin et tahdo enää täyttää tyhjyyttäsi ihmisillä, juomisella tai muilla korvikkeilla! Tuskasikin keskellä sun elämässäsi on nyt varmasti tilaa jollekin uudelle ja todellisemmalle, koska et tahdo enää korvikkeita. Kirjoitit myös, että et tahdo enää atteita. Oon samaa mieltä: ei aatteita, ei uskonnon vaatimuksia. Mutta sen sijaan hyväksyvää ja ehdoista vapaata Rakkautta, joka täyttäisi sun tyhjyytesi, josta koet nyt tuskaa. Tätä sulle vilpittämästi suosittelen, ja etsin kaksi mielestäni koskettavaa linkkiä asiaan liittyen; tuo ensimmäinen juuri Rakkautta, jossa ei ole vaatimuksia. Kaikkea hyvää sulle, olet ajatuksissa :) &lt;a href="<a href="http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4" alt="http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4">http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4</a&gt;" alt="<a href="http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4" alt="http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4">http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4</a&gt;"&gt;<a href="http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4&lt;/a&gt;" alt="http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4&lt;/a&gt;">http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4&lt;/a&gt;</a&gt;

&lt;a href="<a href="http://www.healingrooms.fi/?sid=100" alt="http://www.healingrooms.fi/?sid=100">http://www.healingrooms.fi/?sid=100</a&gt;" alt="<a href="http://www.healingrooms.fi/?sid=100" alt="http://www.healingrooms.fi/?sid=100">http://www.healingrooms.fi/?sid=100</a&gt;"&gt;<a href="http://www.healingrooms.fi/?sid=100&lt;/a&gt;" alt="http://www.healingrooms.fi/?sid=100&lt;/a&gt;">http://www.healingrooms.fi/?sid=100&lt;/a&gt;</a&gt;