oletko pelinainen tai -mies?

Up

ja ei tuo vaimon venynyt lortto enää paljon houkuttele kotipesällä pysymään.valitettava tosiasia.

-mies

siinä viettelyssä kiehtoo se jokin valloittamisen kaikkivoipainen tunne. Se on kuin jokin high-tunne, jonka varmaan joku saa huumeista. Musta tuntuu, että siitä saa jonkun testosteroni-, adrenaliini- tai jonkun muun ruiskeen elimistöön ja tunne on tosiaan kaikkivoipainen. Olin siis enemmän intona siitä tunteesta kuin siitä varsinaisesta kohteesta. Siksihän sitä ei voi yhteen tyytyäkään: pointti on se high, ja sitä ei saa vakisuhteessa, koska se liittyy suhteen alkuvaiheeseen, siihen valloitukseen.

Mä en kyllä miellä sanaa pelimies/-nainen synonyymiksi pettäjälle.

pelimies versus pelinainen.



Onko pikkuruinen ero kyvyssä eritellä tekemisiään älyllisellä tasolla.



Olen joskus ennenkin kirjoittanut tänne, että tuntuu kuin miehet jotka tänne kirjoittaa olisi älyllisesti aika mataltasoisia. PItääkö oikeasti ruveta ajattelemaan tosissaan, että ne ovat vähän yksinkertaisia?

se on liittynyt aina siihen suhteen loppuvaiheeseen, jossa itse suhde on ollut jo ihan helvettiä. Pettäminen on ollut mulle ikään kuin se viimeinen signaali, joka on kertonut, että suhde on niin hirvittävä, että tuli tämä viimeinenkin tabu rikottua, koska ei ole mitään mitä kunnioittaa. Sen jälkeen se suhde, jossa on pettänyt, onkin nopeasti viety loppuun. Pitäisin huolestuttavampana pettämistä, joka jatkuu suhteessa siten, että tosiaan haluaa poimia rusinat kaikista pullista

Mä en kyllä miellä sanaa pelimies/-nainen synonyymiksi pettäjälle.

Ok. Mikä on mielestäsi parempi synonyymi?

En siis hae sitä, että yhden kerran hairahtuu, vaan haluaisin tietää miksi joku pettää jatkuvasti ja silti pysyy parisuhteessa, mutta ei ole valmis avoimeen liittoon. Esim. vaikka tuo -mies- tuossa yllä, olisi kiinnostava tietää että saako se vaimo lainata itseään anteliaasti vieraalle, ehkä se värkki onkin käytöstä kulunut puhki. ;)

se on liittynyt aina siihen suhteen loppuvaiheeseen, jossa itse suhde on ollut jo ihan helvettiä. Pettäminen on ollut mulle ikään kuin se viimeinen signaali, joka on kertonut, että suhde on niin hirvittävä, että tuli tämä viimeinenkin tabu rikottua, koska ei ole mitään mitä kunnioittaa.

Saako kysyä, miksi ne suhteet ovat ajautuneet parisuhdehelvettiin asti? Tai siis mikä pitää suhteessa niin kauan, ettei enää ole mitään kunnioitusta jäljellä?

Mä en kyllä miellä sanaa pelimies/-nainen synonyymiksi pettäjälle.

Ok. Mikä on mielestäsi parempi synonyymi?

Siis itse miellän pelimiehen tai -naisen lähinnä sinkuksi joka vain pyörittää useampaa enemmän tai vähemmän satunnaista panoa (vapaita tai varattuja) samanaikaisesti valitsematta kuitenkaan heistä ketään pysyvämpään parisuhteeseen.

Saako kysyä, miksi ne suhteet ovat ajautuneet parisuhdehelvettiin asti? Tai siis mikä pitää suhteessa niin kauan, ettei enää ole mitään kunnioitusta jäljellä?

eli tulen hyvin rikkonaisesta kodista, jossa ollut alkoholismia ja muutoinkin huono perhemalli, vaikka eroon se perhe ei kaatunutkaan. Niinpä ajaudun vain hunoihin suhteisiin ja myönnän auliisti, että se olen minä, joka ahdistuneisuudellaan, epävakaudellaan ym. teen hyvänkin suhteen huonoksi. Toisaalta ollut sellaisiakin suhteita, joissa mies ollut väkivaltainen ja selkeästi se pahis.

Suhteissa pitää ne normijutut: yksinäisyyden pelko, se miten raskasta on muuttaa yksin, vaikeus myöntää ettei tästä mitään tule. Kyvyttömäyys erota on ollut molemminpuolista. Monille yksinäisyys on pelottavampaa kuin huonokin suhde.

TAvallaan pettäminen on ollut hyvä juttu. Se on jotain niin absoluuttisen kamalaa, että sen jälkeen jopa pelko yksinolosta on ollut pienempi paha kuin roikkuminen suhteessa, jossa joutuu jopa pettämään.

Kaiken pahan alku ja juuri on rakkaudeton, perusturvaton lapsuus. Tämä löytyy monien, monien ehkä kaikkien pettämisten taustalta. Paskasta ei kasva ruusuja.

Kaiken pahan alku ja juuri on rakkaudeton, perusturvaton lapsuus. Tämä löytyy monien, monien ehkä kaikkien pettämisten taustalta. Paskasta ei kasva ruusuja.

Näin se kaiketi on. Hyvin kirjoitat muutenkin.

Siis itse miellän pelimiehen tai -naisen lähinnä sinkuksi joka vain pyörittää useampaa enemmän tai vähemmän satunnaista panoa (vapaita tai varattuja) samanaikaisesti valitsematta kuitenkaan heistä ketään pysyvämpään parisuhteeseen.

Tuo on oikeastaan niin viatonta pelaamista, etten itse sitä laske. Miellän pelaajaksi tyypin, joka haluaa kaiken, on tavallaan valmis ottamaan riskin ja menettämään kaiken, mutta silti uskoo olevansa niin ovela ja taitava, että saa kaiken; vapauden ja lapsilleen ehjän perheen ja puolison, joka hoitaa yleensä sen kodin ja ne lapset eikä halua nähdä totuutta, vaikka se hopeatarjottimella eteen kannettaisiin.

Kaiken pahan alku ja juuri on rakkaudeton, perusturvaton lapsuus. Tämä löytyy monien, monien ehkä kaikkien pettämisten taustalta. Paskasta ei kasva ruusuja.

Näin se kaiketi on. Hyvin kirjoitat muutenkin.

ja muista, että mikäli sulla on ollut hyvä lapsuudenperhe, samoin miehelläsi, niin teillä on hyvät mahdollisuudet siihen, etteivät nämä sotkut tule koskaan koskemaan teitä. Pettämäinen jää meille, emotionaaliselle roskasakille :C kurjaa mutta sulle ehkä hyvä uutinen. Hyvistä olosuhteista kasvaa hyvät ihmiset. Sen sijaan, jos on käynyt niin, että itse olet hyvästä tasapainoisesta perheestä mutta miehesi ei, niin pitää olla pikkaisen varuillaan

Pettämäinen jää meille, emotionaaliselle roskasakille :C kurjaa mutta sulle ehkä hyvä uutinen. Hyvistä olosuhteista kasvaa hyvät ihmiset. Sen sijaan, jos on käynyt niin, että itse olet hyvästä tasapainoisesta perheestä mutta miehesi ei, niin pitää olla pikkaisen varuillaan

Heh, emotionaalinen roskasakki, hauska kommentti. ;) Mutta liian totta, että perhetausta vaikuttaa aika moneen asiaan. Itselläni normaalin tasapainoiset kotiolot ja siksi kai yritän miettiä mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu, jolla ei ns. moraalia ole ollenkaan. Tai lähtökohta on se, että mun uniikkielämä, mun tarpeet, mun halut, mun mun mun jne.

Ennen petin paljon. Seurustelin muutaman vuoden kahden miehen kanssa samaan aikaan ja siihen päälle vielä melkein viikottaisia yhdenyön juttuja.

Ei ole koskaan epäily pettämisestä. Jos olisi niin en olisi missään nimessä tunnustanut.

Miehet pitivät minua "kilttinä naapurin tyttönä". Pönkitin tätä mielikuvaa tietysti tietoisestikkin ettei minua epäiltäisi ja sain rauhassa touhuta selän takana.

Suhteet kariutuivat kun miehet mainitsivat yhteenmuuton, lasten hankinnan, kihlat tai mitään siihen suuntaan.

Pyöritin sellaisiakin miehiä keille sanoin heti että tämä on sitten puhtaasti pekkkää seksiä ja mihinkään ei julkisesti lähdetä treffeille. Ei se ikinä toiminut kauaa kun miehet alkoivatkin haluta enemmän.



Mistä se kaikki sitten johtui...

Pohjimmiltani mulla oli aivan suunnaton pelko siitä ettei kukaan kuitenkaan oikeasti rakastaisi mua, eikä kohtelisi hyvin. halusin todistella itselleni että pystyn oleen täysin tunnekylmä miehille ja pyörittämään heitä miten tykkään.



Mulla on alkoholisti isä ja rikkonainen lapsuudenkoti. Teininä mun poikakaveri pahoinpiteli mua ja raiskasi useasti. Sen jälkeen halusin näyttää että mulla on ohjat käsissä miesten kanssa ja kaikki tapahtuu täysin mun ehdoillani. Janosin miesten huomiota koska huonossa parisuhteessa alaikäisenä mun itsetunto ja minäkuva oli hajonnut.



Homma päättyi siihen että tulin raskaaksi. Äitiys muutti mut ja olen eheytynyt ihmisenä. Mulla on ihana mies ketä en ole pettänyt, eikä ole mitään halua pettää.

Tuo on oikeastaan niin viatonta pelaamista, etten itse sitä laske. Miellän pelaajaksi tyypin, joka haluaa kaiken, on tavallaan valmis ottamaan riskin ja menettämään kaiken, mutta silti uskoo olevansa niin ovela ja taitava, että saa kaiken; vapauden ja lapsilleen ehjän perheen ja puolison, joka hoitaa yleensä sen kodin ja ne lapset eikä halua nähdä totuutta, vaikka se hopeatarjottimella eteen kannettaisiin.

Selvä, sinä näet asian eri tavalla kuin minä ja mikäs siinä, se on minulle ihan ok.

Ennen petin paljon. Seurustelin muutaman vuoden kahden miehen kanssa samaan aikaan ja siihen päälle vielä melkein viikottaisia yhdenyön juttuja.

Ei ole koskaan epäily pettämisestä. Jos olisi niin en olisi missään nimessä tunnustanut.

Miksi et olisi tunnustanut? Jos kerran leikit ns. tunnekylmää, niin mitä eroa sillä olisi ollut, jos olisit myöntänyt pettämisen (teoreettisessa kiinni jäämisessä) ja siirtynyt eteenpäin?